AURINKOKELLO LÖI JO VIISI

Kipeänä kirjasta huhtikuussa

 

Mietin viime syksynä, että voisin askarrella vielä yhden kirjan isäni kaunokirjallisesta kynänjäljestä hänen 85-vuotispäivänsä juhlistamiseksi. Syntymäpäivä tuli maaliskuussa 2021, mutta isä ei ollut sitä enää viettämässä. Kirjan päätin kuitenkin tehdä. Nyt se on valmis. On huhtikuu 2021 ja minä kipeänä kirjasta. Kipeäksi niistä  usein tulee.

Kuva: Teemu Paarlahti

Aurinkokello viisi - Tietokirjailijan koottuja runoja pitää sisällään isäni vuonna 2014 julkaistun runokokoelman Niin minä maa sinua rakastin, hänen 80-vuotispäivilleen päivänvaloon saatetussa teoksessa Palstakirja – Neljän polven istutuksia julkaistut isäni runot ja vuonna 2018 ilmestyneen sävellyskokoelman Pihkan tuoksu ja toukat ja kesä: Viisi laulua elämänpuusta tekstit. Lisäksi mukana on seitsemän aikaisemmin julkaisematonta runoa, jotka olen poiminut isäni kirjallisesta jäämistöstä. Kirjassa on myös isäni arkulla pitämäni siunauspuhe ja muokattu versio Aamulehdessä ja Helsingin Sanomissa julkaistusta muistokirjoituksesta.

En sano, että Aurinkokello viiden tekeminen olisi ollut surutyötä. Vierastan  tuota sanaa ja puhun mieluummin jostain muusta.  Työ on jotain, mikä suoritetaan, joka alkaa ja loppuu. Tässä mielessä suru ei käy työstä, vaikka olen joskus kirjoittanut sen käyvän työstä silloin, kun sille on annettava nimi. En suorita suremista pois alta. Se on  jotakin, johon on haettava otetta ja suhde siihen on erityislaatuinen. Yhtäältä se tökkii, toisaalta hellii. Sen kanssa oleminen on milloin painia, milloin panemista.  Vähintään salarakas siis.  

 

 Kuva: Sanna-Leena Paarlahti

Mutta lujille tämän kirjan tekeminen  otti. Piti käydä läpi niin monia asioita ihan sen takia, että runojen tekijä ilmestyi kaiken aikaa ajatuksiini läsnäolevaksi. Nyt pakertaminen isäni tekstien kanssa on kaikella todennäköisyydellä tullut päätökseen. Luulin sen tulleen jo kesällä 2018 sävellysten kokoon toimittamisen myötä, mutta ei se ihan niin selkeärajaista ollut. Tästä eteenpäin edessä on toinen tie. Viime aikoina se on näyttänyt Haapamäen radalta. Minulla on valmiina käsikirjoitus tuon taipaleen näyistä ja niiden kautta huomaan pohtineeni myös isääni ja suhdettani häneen. Jos tuo käsikirjoitus joskus ilmestyy, tervetuloa mukaan matkalle. Aika maaginen ympäriajo se on, sen lupaan. Mutta ei siitä tässä enempää.

Aurinkokello on lyönyt viisi. Runoilija on poissa, Elvis laskeutunut junasta. Mutta laulut jäävät. Ne voi hankkia ja lukea, jos niin hyväksi havaitsee.

Jouni Paarlahti: Aurinkokello viisi. Tietokirjailijan koottuja runoja. Toim. Teemu Paarlahti. BoD 2021.