Paarlahden leveydeltä

  KOHTI KADOTUSTA: ylävesien marginaalikirjailijan tämän vuoden tekstit  ovat tässä   Päätän vuoden 2021 Paarlahden leveydeltä tähän. Matka jatkuu kohti kadotusta. Malta, valaisen asiaa vähän edempänä. Tästä vuodesta piti tulla kirjallisen puuhailun osalta välivuosi. Lähdin siihen sen verran alhaisessa vireessä, että en oikein uskonut vuoden tuottavan kummempaa. Oloani painoi vähän ylimääräisesti ansiotyöhöni liittyneen työaikakysymyksen oleminen ns. vaiheessa. Se asia meni hyvin, koska minulla on hyvä työnantaja, ja hyvin meni lopulta koko vuosi myös ylävesien marginaalikirjailijan näkökulmasta. ”Dialogin käyminen edesmenneen kanssa on välillä voimia vievää: vastaukset ovat kovin viitteellisiä.” Huhtikuussa ilmestyi toimittamani nide Aurinkokello viisi: tietokirjailijan koottuja runoja . Julkaisin sen BoD:n kautta. Onnistuin junailemaan hankkeen talouspuolen niin, että kirja on tuottanut minulle jopa jokusia lantteja voittoa. Tämä tosin tarkoittaa, että omalle työlle ei o

  ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄ,  SUOMEN TASAVALLASSA Vietän itsenäisyyspäivää Suomen tasavallassa. Maassa, jossa kulkee hitaita junia ja niissä miehiä, jotka puhuvat vaimeaan ääneen ja vakavasti. Kuulevat ympäriltään sen, mitä ei voi olla kuulematta, mutta eivät halua seota tai puuttua. Heillä ei ole tilillään suuria kupruja ja heidän sankaritekonsa ovat niitä, joihin tavallinen ihminen toivoo joskus yltävänsä voidakseen niitä joskus muistella, ja joista voi puhua kavereitten kesken harvaan asutussa junassa. Niin he rakentavat tätä maata, tasavallan renkimiehet. Niin he rakastavat tätä maata. Heidän jälkeensä jatkavat toiset, jotka kirjaavat omat muistettavansa ja juna kirskahtelee myös huomenna asemalle. Niin on tämä maa ja kansa.   Hyvää juhlapäivää, maa ja sen kulkijat!   Oheinen runo on julkaistu novellikokoelmaani Radan varrella Waterloo: kertomuksia elämän karheilta pinnoilta (Kustantako Helmivyö 2018) sisältyvässä tekstisarjassa Pastori Niemisen runot.   Hitaassa junassa