KOHTI KADOTUSTA:

ylävesien marginaalikirjailijan tämän vuoden tekstit 

ovat tässä

 

Päätän vuoden 2021 Paarlahden leveydeltä tähän. Matka jatkuu kohti kadotusta. Malta, valaisen asiaa vähän edempänä.

Tästä vuodesta piti tulla kirjallisen puuhailun osalta välivuosi. Lähdin siihen sen verran alhaisessa vireessä, että en oikein uskonut vuoden tuottavan kummempaa. Oloani painoi vähän ylimääräisesti ansiotyöhöni liittyneen työaikakysymyksen oleminen ns. vaiheessa. Se asia meni hyvin, koska minulla on hyvä työnantaja, ja hyvin meni lopulta koko vuosi myös ylävesien marginaalikirjailijan näkökulmasta.

”Dialogin käyminen edesmenneen kanssa on välillä voimia vievää: vastaukset ovat kovin viitteellisiä.”

Huhtikuussa ilmestyi toimittamani nide Aurinkokello viisi: tietokirjailijan koottuja runoja. Julkaisin sen BoD:n kautta. Onnistuin junailemaan hankkeen talouspuolen niin, että kirja on tuottanut minulle jopa jokusia lantteja voittoa. Tämä tosin tarkoittaa, että omalle työlle ei ole voinut laittaa hintaa. Ja työtunteja tuon kirjan kanssa kului. Kirja koostuuu isäni Jouni Paarlahden (1936-2020) runoista ja halusin tehdä kirjasta ehjän kokonaisuuden. Vähän ulkopuolista oikolukemisapua käytin. Kirjan sisuksen ja kannen tein itse. Tein ja korjasin, niinhän se aina menee. Työ ei ollut ihan kevyt. Dialogin käyminen edesmenneen kanssa on välillä voimia vievää: vastaukset ovat kovin viitteellisiä. Kun ei voi enää kysyä, että mitä tämä kohta tässä tarkoittaa.

”Oikean kielen ammattilaisen kanssa oli mukava tehdä työtä.”

Heinäkuussa ilmeni, että pitkään työn alla ollut käsikirjoitukseni löysi kustantajan. Lääkäri pukeutuu Pravdaan: näkyjä Haapamäen radalla (Nysalor-kustannus) ilmestyi Turun kirjamessuilla lokakuun alussa. Sitä edelsi punnertaminen oikoluvun ja kielenhuollon äärellä. Oikean kielen ammattilaisen kanssa oli mukava tehdä työtä. Ja hei, kirja on myynyt paremmin kuin kustantaja uskalsi toivoa. Eihän se määrällisesti ole hirmuisesti, mutta mukavaa. Kustantaja Matti Järvinen pohti myyntipisteellään Tampereen kirjafestivaaleilla joulukuun alussa, onko maassa toista vastaavaa kirjaa. Genren löytäminen teokselle oli ainakin haasteellista: jossain runon, proosan ja aforistiikan välimaastossa Haapamäen radan kiskot kolkkaavat.  Jokainen voi ostaa tai lainata kirjan, lukea ja vastata tähän kysymykseen. Matkalle se  vie, niin uskallan väittää.

Kirjannimikuva

Mitä sitten? Otin kuvan, joka antaa nimen runokokoelmalle, jonka mahdollisesti joskus kirjoitan. Sunnitteilla se ei ole, mutta nimi on valmiina. Loppuvuosi ainakin kuluu parin proosallisen tekstin viimeistelyssä. Ne ovat tulossa tekeillä olevaan usean ihmisen kirjaan, joka aiheineen liikkuu Mäntän hautausmaalla ja sen liepeillä. Käsikirjoitus on sovittu toimitettavaksi kustantajalle tammikuun aikana. Materiaali on kasalla vuoden vaihteeseen mennessä, sitten vielä pitää toimitella. Työt valmistuvat tekemällä. Ja sitten k0hti kadotusta. Se näkee toivon mukaan päivänvalon loppukesällä.

Lupasin valaista. Olen hypännyt 58-vuotiaana muumiona neljän nuorehkon polven teologin veneeseen paarlastiksi. Blandauksesta syntyy jotakin kadotuksesta. Sen on tarkoitus olla kirja.

”Viimeistään Sylvesterin päivänä 2029 huikkaan, että Teemu out.”

Ansiotyörintamalla kuljen myös vähän kohti jotakin, mikä toivoakseni ei ole kadotus. Tammikuussa alkaa neljän vuoden pestini yhtenä Tampereen seurakuntayhtymän työsuojeluvaltuutettuna. Tehtävä vie vain pienen siivun työaikaani eli sairaalassa kyllä pysyn. Tähän tehtävään valintani myötä panin myös yhden merkinnän kalenteriini: työurani päättyy viimeistään vuoden 2029 lopussa. Elän siis ajatuksessa, että työsuojelutehtävät maistuvat minulle – eiväthän ne tyystin outoja minulle ole – ja että minun annettaisiin olla jopa toinen kausi pestissä. Kalenterimerkintäni voi tehdä naurunalaiseksi moni asia, kuten sairastuminen kuolema, työnantajan toimet ja mitä kaikkea avoimessa systeemissä nyt voikaan ilmetä. Mutta suunnitelma on.  Viimeistään Sylvesterin päivänä 2029 huikkaan, että Teemu out.

”Hoidetaan kuitenkin ainakin tuo kadotus himaan ennen sitä.”

Sitäkin kohti kuljetaan. Hoidetaan kuitenkin ainakin tuo kadotus himaan ennen sitä. Ja Paarlahden leveydeltä suunnittelee olevansa taas täällä tammikuussa 2022. Vietetään sitä ennen joulu!