Siirry pääsisältöön

 

ÄIDINPÄIVÄNÄ

” Näin on todettu olevan hyvä.”

 Toukokuun toinen sunnuntai soljuu uomassaan. Ei mitään isompaa juhlahumua. Muistin äitiäni Kirkon ulkomaanavun kautta vuohella. Elukka elelee tietysti jossain Afrikassa, mutta käytin edellisvuosien tapaan lahjabudjetin kehittyvän maan ihmisiä tukevaan lahjoitukseen. Näin on todettu olevan hyvä. Tänään vielä pirautin onnittelut puhelimella.

Äidinpäiväkukka
Tamperelainen aikuisviihdekauppa mainosti torstaina sen ohi kävellessäni tarjontaansa: ”Surisevaa mielihyvää äidille!” Mainoslause oli minusta hölmöydessään niin ylivertainen, että jouduin keskittymään asialliseen oloon. Hihittelemällä seksikaupan kulmalla ei anna kanssaeläjilleen kovin aikuista kuvaa itsestään. Luultavasti mainosnikkarilta olivat menneet alkajaisiksi käsitteet vaimo ja äiti sekaisin. Niiden sekoittaminen ei tee parisuhteessa hyvää kenellekään, luulen. 

Toinen äidinpäiväkukka

En kuitenkaan mennyt ostoksille, vaikka surinaa tai ainakin hurinaa kotiimme onkin viime aikoina kaivattu. Sitä saatiinkin lauantaiksi, kun hankinnassa ollut uusi kosteudenpoistaja kellariin saapui. Se ja moni muu kodinkone kuuluu kapistuksiin, joita ei pidä ostaa äidinpäivälahjaksi niin kuin ei uutta kattilaakaan.  Jotakin muutakin välineistöä kannattaa kotiin hankkia muutoin kuin äidinpäivälahjaksi, jos halua ja tarvetta hankkimiselle on. En ylipäänsä ole kovin hanakka ostamaan äidinpäivälahjoja puolisolleni, koska hän ei ole äitini ja suhteemme on kahden tasavertaisen aikuisen välinen. Jollen nyt sitten muista häntä nimenomaan lasteni äitinä, mikä ei tietysti ole ihan huono idea.   Mutta tätä kirjoittaessani uusi kodinkoneemme joka tapauksessa  jos ei surise, niin hurisee kotoisasti työhuoneeni ovenpielessä.

Hurrurr

Meillä omassa kodissa äidinpäivää on vietetty vähäeleisesti. Vanhimmaisemme kävi perheineen  jo eilen. Tänään molemmat tyttäreni ovat olleet töissä ja poika kipeänä, joten vierasvuo tuli näillä olemisilla hillittyä. Näin se lähipiirissä on ollut aina juhla-aikoina: joku on töissä. Meno on koskenut niin joulua, juhannusta kuin äidinpäivää. Yhteiskunnassa on asioita, joita hoidetaan sekä arkena että pyhänä. On bisnestä, jota pitää tehdä silloin, kun on sesonki. Juhlat tulevat silti juhlituiksi meidän väen näköisesti. Nuorimmaiseni kyllä käväisi töistä tullessaan kahveella.

Äidinpäiväkaakku

Nuorimmaiseni syntyi aikoinaan äidinpäivämä. Tämän vuoden almanakassa viikonpäivät sattuvat samoille kohdin kuin silloin, joten joimme tänään synttärikahvit. Ja jos oli tamperelaisen yrityksen mainoslause omaan mieleeni joltisenkin epäonnistunut, ihan paras suoritus ei ollut ehkä Ylesiradion musiikkitoimittajaltakaan 1990-luvulla, kun tyttäreni syntyi. Muistan, että synnytysosaston radiosta kuului Eric Claptonin Holy Mother. Hieno kappale, mutta ehkä itsetuhoon päätyneen muusikon muistolle tehtynä se ei ollut aivan kympin arvoinen osuma äidinpäiväaamuun. Mutta äidit tulivat juhlituiksi silloin ja nyt. Eli ei pienistä kauneuspilkuista sen enempää.

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  PAAPAN JOULUSAARNA Sairaalapapin iltakirjasta   Istun sairaalan sisääntuloaulassa, kello löi jo viisi. Ilta-ajan seesteisyys on laskeutunut, poliklinikat sulkeneet jo tältä päivältä. Seinustalla istuu mies ja lukee William Goldingin romaania Kärpästen herra . Häiritsen hänen rauhaansa ja pysähdyn juttelemaan. Keskustelemme kirjoista ja niiden lukemisesta. Ajatusten ketju etenee niin, että suosittelen hänelle Reetta Huttusen novellikokelmaa Katsastusasema . Kerron lukeneeni sen Haapamäen radalla. ”Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat.” Taksikuski kävelee aulan halki hissille ja huikkaa tervehdyksen. Toivotamme hyvät joulut, olemme olleet samassa koulun kuusijuhlassa jo 1970-luvun alussa Tampere Southern Comfortissa. Nyt täällä, omilla töillämme. Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat. Kuusi Kahvion kulmalla kuusi kynttilöineen käy. Niitä on joka osastolla lisää. Joulun lapsi syntyy ja työ tulee täytetyksi. ”Ja kaiken tämän kipujen mies ja sairaude
  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se oli silloin jä
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matkalla kohti Vilp