Siirry pääsisältöön

 

ÄIDINPÄIVÄNÄ

” Näin on todettu olevan hyvä.”

 Toukokuun toinen sunnuntai soljuu uomassaan. Ei mitään isompaa juhlahumua. Muistin äitiäni Kirkon ulkomaanavun kautta vuohella. Elukka elelee tietysti jossain Afrikassa, mutta käytin edellisvuosien tapaan lahjabudjetin kehittyvän maan ihmisiä tukevaan lahjoitukseen. Näin on todettu olevan hyvä. Tänään vielä pirautin onnittelut puhelimella.

Äidinpäiväkukka
Tamperelainen aikuisviihdekauppa mainosti torstaina sen ohi kävellessäni tarjontaansa: ”Surisevaa mielihyvää äidille!” Mainoslause oli minusta hölmöydessään niin ylivertainen, että jouduin keskittymään asialliseen oloon. Hihittelemällä seksikaupan kulmalla ei anna kanssaeläjilleen kovin aikuista kuvaa itsestään. Luultavasti mainosnikkarilta olivat menneet alkajaisiksi käsitteet vaimo ja äiti sekaisin. Niiden sekoittaminen ei tee parisuhteessa hyvää kenellekään, luulen. 

Toinen äidinpäiväkukka

En kuitenkaan mennyt ostoksille, vaikka surinaa tai ainakin hurinaa kotiimme onkin viime aikoina kaivattu. Sitä saatiinkin lauantaiksi, kun hankinnassa ollut uusi kosteudenpoistaja kellariin saapui. Se ja moni muu kodinkone kuuluu kapistuksiin, joita ei pidä ostaa äidinpäivälahjaksi niin kuin ei uutta kattilaakaan.  Jotakin muutakin välineistöä kannattaa kotiin hankkia muutoin kuin äidinpäivälahjaksi, jos halua ja tarvetta hankkimiselle on. En ylipäänsä ole kovin hanakka ostamaan äidinpäivälahjoja puolisolleni, koska hän ei ole äitini ja suhteemme on kahden tasavertaisen aikuisen välinen. Jollen nyt sitten muista häntä nimenomaan lasteni äitinä, mikä ei tietysti ole ihan huono idea.   Mutta tätä kirjoittaessani uusi kodinkoneemme joka tapauksessa  jos ei surise, niin hurisee kotoisasti työhuoneeni ovenpielessä.

Hurrurr

Meillä omassa kodissa äidinpäivää on vietetty vähäeleisesti. Vanhimmaisemme kävi perheineen  jo eilen. Tänään molemmat tyttäreni ovat olleet töissä ja poika kipeänä, joten vierasvuo tuli näillä olemisilla hillittyä. Näin se lähipiirissä on ollut aina juhla-aikoina: joku on töissä. Meno on koskenut niin joulua, juhannusta kuin äidinpäivää. Yhteiskunnassa on asioita, joita hoidetaan sekä arkena että pyhänä. On bisnestä, jota pitää tehdä silloin, kun on sesonki. Juhlat tulevat silti juhlituiksi meidän väen näköisesti. Nuorimmaiseni kyllä käväisi töistä tullessaan kahveella.

Äidinpäiväkaakku

Nuorimmaiseni syntyi aikoinaan äidinpäivämä. Tämän vuoden almanakassa viikonpäivät sattuvat samoille kohdin kuin silloin, joten joimme tänään synttärikahvit. Ja jos oli tamperelaisen yrityksen mainoslause omaan mieleeni joltisenkin epäonnistunut, ihan paras suoritus ei ollut ehkä Ylesiradion musiikkitoimittajaltakaan 1990-luvulla, kun tyttäreni syntyi. Muistan, että synnytysosaston radiosta kuului Eric Claptonin Holy Mother. Hieno kappale, mutta ehkä itsetuhoon päätyneen muusikon muistolle tehtynä se ei ollut aivan kympin arvoinen osuma äidinpäiväaamuun. Mutta äidit tulivat juhlituiksi silloin ja nyt. Eli ei pienistä kauneuspilkuista sen enempää.

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matka...
JÄMINKIPOHJA BOOGIE   – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)   elämäkerran Risainen elämä   (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan   kuvan. "Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot." En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on m...
LIEKINVAALIJA 85   ”Herra, siunaa tulet jotka syttyvät, siunaa sydämet jotka aina muistavat: ihminen katoaa mutta valo jää.”   -Jouni Paarlahti (1936-2020)   ”Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi.”   Tyttäreni oli vähän yli kahdenkymmenen, kun härnäsin häntä jossain käymässämme keskustelussa sanomalla, että sun täytyy varmaan olla eri mieltä tästä, kun minä ajattelen näin.   Nuori nainen vastasi äänessään ripaus sarkasmia, että mä olen jo siinä iässä, että pystyn myöntämään, että isä on joskus oikeassa. Näinhän se elämä monta kertaa menee. Jouni Paarlahti 1936-2020 (kuva Sanna-Leena Paarlahti)  Oma isäni Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi. Jossain kohdin minäkin kasvoin ikään, jossa ymmärsin, että isälläni ol...