OTTAA PÄÄHÄN KAARLO ALVAR Kaiken se kärsii? Heinäkuussa 2021 aloittamani projekti Kalle Päätalon Iijoki-sarjan lukemiseksi on edennyt osaan 22. Tätä kirjoittaessa Epätietoisuuden talvi (Gummerus 1992) on kääntynyt loppupuolelleen. Eletään kevättä 1952, olympialaisetkin tulossa. Kalle on kunnan rakennusmestarina tekopitäjässään. Lukiessani romaania minua on ottanut monta kertaa päähän. Ja rieponut nimenomaan tämä Kaarlo Alvar. Päätalon yksi vahvuus on varmasti siinä, että Iijoki-sarja ei ole monin kohdin sankaritarina, vaan kertoja aika ajoin hölmöilee sekä itsensä että muutaman muun edestä. Mutta ei se tässä niinkään ota päähän. ” Lukuprojekti on ollut niin pitkä, että sen kuluessa on väistämättä ruvennut kaveeraamaan päähenkilön kanssa. Ei ole enää samantekevää, miten hänen elämänsä makaa.” Päähän ottaa sen sijaan se, että kertoja tuntuu suostuvan ties mihin vain, mitä kunnanpäättäjät keksivät, ottaa nöyrästi vastaan asiakkaat, jotka saavat päännouseman tunkea hoitama