MAANANTAIPÄIVÄ HAAPAMÄEN RADALLA

”Kiskobussit ovat viime aikoina toimineet aika lailla hyvin (koputan päätäni tässä kohdin).”

On maanantai myrskyn alla, mittarissa lämpöä liki kolmekymmentä astetta. Kiskobussi Tampereelta kello 16.16 Keuruulle on täynnä. Ihmisiä on enemmän kuin istuimia, taitaa olla joku koirakin seassa.

Dm12-kiskobusseissa on muutama matkustajaa ilahduttava ominaisuus. Yksi on se, että rakkineissa ei ole ilmastointia. Kuumana kesäpäivänä pitäisi melkein ottaa vihta mukaan. Tuuletus tapahtuu avattavien ikkunoitten kautta ja siinä toiminnassa on se huono puoli, että siinä missä ulkoa puhkuva tuuli ainakin lykkää lämpöhalvausta, sama viri huolehtii siitä, että päivittäin matkustavalla on viimeistään loppuviikolla kurkku karheana ja niskassa pakotusta. Valintoja pitää siis tehdä ruton ja koleran välillä.

Esiaste

Keskustelen pappisystäväni kanssa aiheesta tällä viikolla. Päädymme ajatukseen, että kesäinen kiskobussimatkustaminen rohkaisee vieroksumaan kuumia paikkoja muutenkin kuin viran puolesta. Jonkinlainen helvetin esiaste kiskobussi pahimmillaan on. Joskus olen miettinyt, kun kuumalla ilmalla on junaan sattunut lippuja tarkastava konduktööri, että likipitäen ihmettelen, että VR kehtaa rahastaa niissä olosuhteissa tehtävästä matkasta. Kyllähän se kehtaa.

”Enpä taida minäkään siitä portista päästä, jos ei sitten armosta oteta sisälle.”

Keskustelu pappisystäväni kanssa kulkeutuu hirtehishuumoriin. Mietimme, että jospa Taivaan isä aikanaan ajattelee meistä, että nuo ovat käristyneet kiskobuisseissa, että taidetaan jättää niitten kirjojen tutkiminen vähemmälle Taivaan portilla. Ovat osansa saaneet. Se nimittäin on aika hankala kirja, minkä kannessa lukee ”Mies ja sen synnit.” Enpä taida minäkään siitä portista päästä, jos ei sitten armosta oteta sisälle.

”Heinäkuussa matkustin kiskobussissa 38 tuntia.”

Kiskobussit ovat viime aikoina toimineet aika lailla hyvin (koputan päätäni tässä kohdin). Heinäkuussa joudin vain kerran kulkemaan ”korvaavalla” bussilla. Panen sanaan ”korvaava” lainausmerkit sen takia, että bussi ei oikeasti korvaa junaa, koska sillä ei ehdi mihinkään, minne on menossa. Heinäkuussa matkustin kiskobussissa 38 tuntia. Elokuussa tunteja on tätä kirjottaessani 11, tänään tulee toivottavasti vielä yksi. Sitten pidän muutaman päivän tauon. Mutta rikkinäisestä kalustosta VR:ää ei sovi nyt hirveästi soimata, muusta tietysti niin kuin on jo maan tapa.

”Tähän ominaisuuteen tuskin tulee korjausta vuosiin, ei kyllä ilmastointiasiaankaan.”

Viittasin alussa siihen, että kiskobusseissa on muitakin ilahduttavia piirteitä kuin ilmastoinnin puuttuminen. Toinen on se, että esteettömyyden näkökulmasta kalusto on jostain aivan muualta kuin 2000-luvulta. Opiskelin tätä piirrettä itse huhtikuussa, kun jouduin käyttämään vielä yhtä kyynärsauvaa kulkemiseni tukena. Tampereen-matkani ainoa hankala kohta oli kiskobussiin nouseminen ja sieltä laskeutuminen. Tampereen kaupunkiliikenteen busseihin kulku oli vaivatonta, ratikasta puhumattakaan. Tähän ominaisuuteen tuskin tulee korjausta vuosiin, ei kyllä ilmastointiasiaankaan.

”Kotiin ajellessani mietin, että tilanne on aika kuvaava sille, mikä on julkisen liikenteen asema Mänttä-Vilppulassa: ei ole bussiyhteyksiä asemalle ja liityntäparkki voidaan laittaa jonkin tapahtuman takia lippusiiman taakse.”

Maanantai menee, tulee tiistai. Saapuessani Vilppulaan klo 17.16 huomaan asema-aukion tulleen täytetyksi jonkin stunttiautotapahtuman kalustolla. Autoni on parkissa lippusiimatulla alueella, saan sen toki sieltä pois tapahtumahenkilön avustuksella. Kotiin ajellessani mietin, että tilanne on aika kuvaava sille, mikä on julkisen liikenteen asema Mänttä-Vilppulassa: ei ole bussiyhteyksiä asemalle ja liityntäparkki voidaan laittaa jonkin tapahtuman takia lippusiiman taakse.

Onneksi kesästä voi etsiä mukavia asioita, ilonaiheita.