Paarlahden leveydeltä

  PAAPAN JOULUSAARNA Sairaalapapin iltakirjasta   Istun sairaalan sisääntuloaulassa, kello löi jo viisi. Ilta-ajan seesteisyys on laskeutunut, poliklinikat sulkeneet jo tältä päivältä. Seinustalla istuu mies ja lukee William Goldingin romaania Kärpästen herra . Häiritsen hänen rauhaansa ja pysähdyn juttelemaan. Keskustelemme kirjoista ja niiden lukemisesta. Ajatusten ketju etenee niin, että suosittelen hänelle Reetta Huttusen novellikokelmaa Katsastusasema . Kerron lukeneeni sen Haapamäen radalla. ”Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat.” Taksikuski kävelee aulan halki hissille ja huikkaa tervehdyksen. Toivotamme hyvät joulut, olemme olleet samassa koulun kuusijuhlassa jo 1970-luvun alussa Tampere Southern Comfortissa. Nyt täällä, omilla töillämme. Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat. Kuusi Kahvion kulmalla kuusi kynttilöineen käy. Niitä on joka osastolla lisää. Joulun lapsi syntyy ja työ tulee täytetyksi. ”Ja kaiken tämän kipujen mies ja sairaude

  ENSIO NIEMINEN JA KADONNEEN KÄSIKIRJOITUKSEN TAPAUS Kirj oittajan vuosi kulkee päätökseensä   Vuosi 2023 jää elämäni annaaleihin ainakin kahdesta asiasta. Ensimmäinen on se, että täytin kuusikymmentä vuotta. Toinen se, että vuoden 2013 jälkeen se on ensimmäinen, jolloin en ole ollut tekemässä yhtään julkaistua kirjaa. Saavutus sekin. Mainitut kaksi merkintää historian lisälehdillä liittyvät myös vähän toisiinsa. ”Kirjan käsikirjoitus on todistettavasti olemassa, pituutta sillä on jossain sadan ja kahdensadan sivun välillä.” Tarkoituksenani oli juhlistaa tasavuosipäivääni kirjalla. Sen käsikirjoitus on todistettavasti olemassa, pituutta sillä on jossain sadan ja kahdensadan sivun välillä. Se valmistui maaliskuussa kivulla ja tuskalla. Niiden syynä oli päällimmäisenä helmikuussa murtunut jalkani, joka tuotti kaikenlaista riesaa. En esimerkiksi voinut istua puolta tuntia pitempään työpöytäni ääressä, koska jalkaan tuli turvotusta. Viimeiset merkinnät käsikirjoitukseen tein läppä