PAAPAN JOULUSAARNA

Sairaalapapin iltakirjasta

 

Istun sairaalan sisääntuloaulassa, kello löi jo viisi. Ilta-ajan seesteisyys on laskeutunut, poliklinikat sulkeneet jo tältä päivältä. Seinustalla istuu mies ja lukee William Goldingin romaania Kärpästen herra. Häiritsen hänen rauhaansa ja pysähdyn juttelemaan. Keskustelemme kirjoista ja niiden lukemisesta. Ajatusten ketju etenee niin, että suosittelen hänelle Reetta Huttusen novellikokelmaa Katsastusasema. Kerron lukeneeni sen Haapamäen radalla.

”Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat.”

Taksikuski kävelee aulan halki hissille ja huikkaa tervehdyksen. Toivotamme hyvät joulut, olemme olleet samassa koulun kuusijuhlassa jo 1970-luvun alussa Tampere Southern Comfortissa. Nyt täällä, omilla töillämme. Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat.

Kuusi

Kahvion kulmalla kuusi kynttilöineen käy. Niitä on joka osastolla lisää. Joulun lapsi syntyy ja työ tulee täytetyksi.

”Ja kaiken tämän kipujen mies ja sairauden tuttava kantaa ja on siinä.”

Lähden, ajatukset jäävät päähäni. Olen joulunaluspäivinä miettinyt paljon sitä, miten erilaisiin jouluihin ihmiset parhaillaan valmistautuvat. Tai eivät edes valmistaudu, joulu vain tulee. Sairaalastakin joku on lähdössä jouluksi kotiin. Toiselle se merkitsee kotiuttamista, toiselle sitä, että matka on tehty. Ja kaiken tämän kipujen mies ja sairauden tuttava kantaa ja on siinä. Kristus, mikä homma. En minä juuri nyt muuta teologiaa tarvitse.

Se on siinä, eikä-- keksi loppu itse.

 

Rauhallista, kohtuullista, iloista joulua. 

Armon joulua 2023.

 

Teemu

Paappa ja sairaalapappi