Paarlahden leveydeltä

EKSYKSISSÄ  Kävin tervehtimässä tuttavaani, joka joutuu olemaan sairaalahoidossa. Olin hänen kotipaikkakunnallaan työasioissa ja onneksi minulle jäi vapaata aikaa omien tehtävieni ja junalle menemisen välille. Itselleni käynti sairaalassa oli tärkeä, toivottavasti tuttavallenikin. "Löysin pääsisäänkäynnin ja astuin aulaan. Sitten jo eksyinkin." En ollut käynyt koko kaupungissa aikaisemmin muuta kuin läpikulkumatkalla. Näin ollen myös paikallinen sairaala oli minulle outo.   Alkuun sinne meneminen sujui kuitenkin hyvin. Pitämääni koulutukseen osallistui talon hoitohenkilökuntaa ja he neuvoivat avuliaasti minulle oikopolun mäelle, jossa sairaala on. Ohittamalla uhmakkaasti yhden Läpikulku kielletty –kyltin pääsin perille. Löysin pääsisäänkäynnin ja astuin aulaan. Sitten jo eksyinkin. Informaatiota kyllä oli pitkin seiniä, mutta päästäni puuttui  malli, mihin  mennä. Kun on itse töissä sairaalassa, on terveellistä huomata kuinka perusteellisesti ihminen vo

NAUTIN VIELÄ KUN VOIN   "Vaikka viime päivät ovat olleet kolkkoja, kevät painaa päälle. Ja sitten tulee kesä."   Perjantaiaamu jossain päin Tampereen Southern Comfortia. Kävelen bussipysäkille. Tuuli hyytää. Jos puut eivät vihertäisi, voisi hyvin kuvitella, että on syksy. Nousen bussiin. Hetken kuluttua huomaan, että ikkunaan vihmoo vettä. Ihanaa. Nautin vielä kun voin.   Vaikka viime päivät ovat olleet kolkkoja, kevät painaa päälle. Ja sitten tulee kesä. Kesä on jollain tavalla ahdistanut minua koko ikäni. Se rasitti minua välillä jo poikavuosina.. Kun yritin löhötä rauhassa sängyn päällä ja lukea roskakirjaa, niin johan kohta joku oli valistamassa, että mitä sinäkin täällä sisällä happanet. Tulisit ulos, kun aurinkokin paistaa. Ainahan se. Kesällä pitää olla ulkona, nauttia ja ruskettua. Uimaan on syytä pulahtaa. Mökillä on oltava hiki hatussa. Lyhyestä hehkusta on saatava kaikki irti. Onneksi välillä on sadepäiviä.   Ne ovat armollisia.   Kunnon suo

MUKISEMATTOMAN MAKSAJAN PÄIVÄNÄ "Joka tapauksessa on paljon mukavampi hyödyntää verovaroin tuotettuja palveluita kuin kustantaa niitä, näin on rehellisesti todettava."   Vappuaamu. Herään ajatukseen veroista. Pitää vielä tarkistaa tämänkeväinen veroehdotus. Kaikenlaisiin mieleenjuolahtamisiin  sitä voikin toukokuun ensimmäisenä herätä. Myöhemmin päivällä huokaisen, että korjauksia ei tänä vuonna tarvitse tehdä. Tämä maksaja ei nyt mukise. Verot ovat intohimojen asia. Kukaan ei kai niitä aivan riemuiten maksa, vaikka minä kyllä viittaan, jos kysytään, kuka hoitaa homman mukisematta. Palkansaaja ei niin kauheasti muuta edes voisi. Mutta ennen kaikkea ajatteluuni vaikuttaa paitsi se, että oma palkkani tulee veron muodossa kerätyistä varoista, myös tietoisuus siitä, että yhteiskunta on tukenut ja tukee olemistani monilla tavoilla. Olen peruskoulutettu, valtion yliopistossa universaalisivistetty ja kova käyttämään kirjastoa. Ihan vain jotakin mainitakseni. Ja lähei