Paarlahden leveydeltä

RISAISEN ELÄMÄN JÄLKIMAININGISSA  " Teos on dokumentti muustakin kuin Juice Leskisestä." Antti Heikkisen kirjoittama Juice Leskisen elämäkerta Risainen elämä (Siltala 2014) on luettu. Olen jälkimainingeissa. Kirja ei ollut huono, mutta jätti minuun mieltä vaivaavia kysymyksiä. Ehkä se juuri siksi on hyvä. Myös muutama yksityiskohta jäi ajatuksiini kaivelemaan. Isoon kirjaan mahtuu paljon – myös virheitä, puutteita tai epätarkkuuksia, jotka ovat ehkä kovinkin epäoleellisia. Mutta minkäpä tässä itselleni voin, kun en haluakaan voida.  Teos on dokumentti muustakin kuin Juice Leskisestä. Valitettavasti se maalaa karun kuvan esimerkiksi tiettyjen suomalaisten muusikoiden työmoraalista takavuosina. Maksettuja keikkoja soitettiin kännissä ja osa meiningistä meni viemäriin. Heikkisen kirjan mukaan suuri muutos tapahtui Juice Leskisen orkesterien osalta Slamin ja Grand Slamin välillä. Voi toki kysyä, missä on ongelma, jos paikalle löytyy katsojajoukko, joka kaikest

JÄMINKIPOHJA BOOGIE   – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)   elämäkerran Risainen elämä   (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan   kuvan. "Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot." En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on mukana luk