JÄMINKIPOHJA BOOGIE

 – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS

Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)  elämäkerran Risainen elämä  (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan  kuvan.

"Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot."

En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on mukana lukioaikainen musiikinopettajani, nyt jo pitkään poissa ollut Eetu Tuominen.  Myös XV Yö (Tauko III) vuodelta 1980 on kulkeutunut haltuuni.Vinyylihyllyssäni jossakin vähän Locomotiv GT:stä vasemmalle kököttää alkuperäinen painos livelevystä Tauko II (1979), joka on jäänyt Leskisen tuotannossa hieman sivuraiteelle. Soundit ovat kieltämäättä syvältä, mutta itse pidänmonia levyn kappaleita erinomaisina. Kiskoilla maaten, Hittejä ja idoleita, Kalevi ja Reisa, Orimattila. Ja tietysti Jäminkipohja Boogie.

Jäminkipohja Boogie kiinnosti minua heti ilmestyessään jo siksi, että kyseessä on oma kyläni. Itse asiassa ainoa talokasauma, joka on pysynyt elämässäni mukana syntymästäni saakka. Vietin siellä ensi aikojeni kesät aika lailla tarkasti ja nykyisinkin omistan sieltä vähän maata ja kiinteistöä. Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot. Liekö Jäminkipohjan päätymiseen Leskisen levylle vaikuttanut se, että Slamissä tuohon aikaan soittanut kitaristi Petteri Salminen (1955-1985) oli kotoisin kymmenen kilometrin päästä Kekkoselta.

"Jäminkipohja Boogiella ei ole todellista pohjaa – ei ainakaan Risaisessa elämässä kerrotulla tavalla."

Leskinen runoilee: ”On saha pantu kiinni. Minä töittä oon. / Lyötynä ryömin kortistoon. / Kallon onkaloon runo jäi: olen rappiollllllllla! / On vain hot rod ja alcohol / ja rock and roll. Luultavasti valitettavan todellinen kuva monesta maaseudun pikkupaikasta.  Heikkinen kirjoittaa Leskis-elämäkerrassaan (s. 241): ”Laululla on yllättäen todellinen pohja, sillä 70-luvun lopussa Jäminkipohjassa sijainnut Pohjan saha paloi ja moni nuori mies jäi heikoille eväille, yksinomaan velton boogien varaan.”

 

Tässä Heikkinen valitettavasti ajaa rukkinsa kiville. Jäminkipohja Boogiella ei ole todellista pohjaa – ei ainakaan Risaisessa elämässä kerrotulla tavalla.  Tauko II:lla oleva kappale on äänitetty tukholmalaisessa Bal Palais –ravintolassa 20.10.1978.  Pohjan saha paloi äitienpäivänä 1979 eli runsas puoli vuotta myöhemmin.  Juice Leskisen Jäminkipohja Boogie on itse asiassa karu ennustus, jonka toteutumisen tapaa tekijä tuskin laulua kynäillessään aavisti. 

"Saha on mennyt. Niin ovat Jäminkipohjasta mennneet myös kolme kauppaa, pari pankkia ja posti.  Kohta lähtee koulu."

 

Olen koulupoikana kirjannut Jäminkipohjan katastrofista tuoreeltaan ylös seuraavaa: ”Pohjan sahan suurpalo alkoi ennen kello kolmeatoista äitienpäivänä 1979. Vahingot nousivat aina 25 miljoonaan markkaan. Palo oli siihen asti Suomessa tapahtuneista vakuutusvahingoista neljänneksi suurin.” Keskeinen tietolähteeni on luultavasti ollut Aamulehti. Vaikutukset kylän elämään olivat kyllä samansuuntaiset kuin Leskisen kerronnassa. Laulun kirjoittamisen aikoihin on luultavasti ollut jo olemassa puhetta sahan mahdollisesta siirtymisestä Vilppulaan rautatieyhteyden ääreen – missä se itse asiassa tänäkin päivänä toimii. Leskinen on tuskin lähtenyt kuvitteellisesti lopettamaan jotakin teollisuuslaitosta tuosta vain.

Saha on mennyt. Niin ovat Jäminkipohjasta mennneet myös kolme kauppaa, pari pankkia ja posti.  Kohta lähtee koulu. Hot rodiin pitää hakea bensat viiden kilometrin päästä Ruhalasta.  Onneksi kylälle on saatu hiljattain myös uutta yritystoimintaa. Kirpputorikin on. 

"Säilyy se, vanha kunnon Jäminkipohja."

 

Juice Leskisen Jäminkipohja Boogiessa ja Jussi Raittisen Kantatie 66:ssa Jäminkipohja kuitenkin säilyy. Ja sitten on vielä  Mika Kurvisen ohjaama kylän nimeä kantava lyhytelokuva (2013) – ei ehkä taiteenlajinsa kirkkain timantti, mutta rainan loppurepliikki oli legendaarinen leffasitaatti jo syntyessään. En kirjoita sitä tähän, koska silloin se menisi pilalle.

Säilyy se, vanha kunnon Jäminkipohja.