Siirry pääsisältöön


LIEKINVAALIJA 85

 

”Herra, siunaa tulet jotka syttyvät,

siunaa sydämet jotka aina muistavat:

ihminen katoaa mutta

valo jää.”

 

-Jouni Paarlahti (1936-2020)

 

”Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi.”

 

Tyttäreni oli vähän yli kahdenkymmenen, kun härnäsin häntä jossain käymässämme keskustelussa sanomalla, että sun täytyy varmaan olla eri mieltä tästä, kun minä ajattelen näin.  Nuori nainen vastasi äänessään ripaus sarkasmia, että mä olen jo siinä iässä, että pystyn myöntämään, että isä on joskus oikeassa. Näinhän se elämä monta kertaa menee.

Jouni Paarlahti 1936-2020 (kuva Sanna-Leena Paarlahti)

 Oma isäni Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi. Jossain kohdin minäkin kasvoin ikään, jossa ymmärsin, että isälläni oli myös viisaita ajatuksia. Ja että hän osasi kirjoittaa muutakin kuin maantiedon ja biologian oppikirjoja.

”Syntymäpäivää ei tullut vietettäväksi, eikä nyt korona-aikana voisi oikein kokoontuakaan, eikä kirjan toimittaminen ole alkua pitemmällä, mutta olen aloittanut työn.”

Alussa siteerattu katkelma on isäni runosta Jumalan tulet, joka sisältyy vuonna 2014 ilmestyneeseen toimittamaani kokoelmaan Niin minä maa sinua rakastin. Kokoelma ei valitettavasti ole tällä hetkellä saatavilla. Viime syksynä totesin, että kirjamiehen 85-vuotispäivää voisi juhlistaa kirjalla, kokoamalla yksiin kansiin ja saataville hänen runonsa, jotka nyt ovat kansitettuina muutamaan eri teokseen. Jokunen julkaisematon teksti huutaa myös pääsemistä näkösälle. Syntymäpäivää ei tullut vietettäväksi, eikä nyt korona-aikana voisi oikein kokoontuakaan, eikä kirjan toimittaminen ole alkua pitemmällä, mutta olen aloittanut työn. Työt valmistuvat tekemällä, niin sekin uskoni mukaan vielä tämän vuoden nimiin.

”Ajatuksissani hän on. Liekinvaalija.”

 En tiedä, missä isäni nyt on. Kaikkea ei voi tietää.  Hänen hautansa on Tampereen Kalevankankaalla. Sisäistä dialogia käyn hänen kanssaan jatkuvasti pääni sisällä. Kalevankankaallakin käyn aina välillä. Nyt syntymäpäivänä en pääse, mutta viikon lopulla koitan piipahtaa.  Ajatuksissani hän on. Liekinvaalija.  Ihminen katoaa, mutta valo jää.

 


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

JÄMINKIPOHJA BOOGIE   – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)   elämäkerran Risainen elämä   (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan   kuvan. "Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot." En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on m...
Lähetä kommentti
Lue lisää
 ORKIDEA JA SYKSYN VALO ”Olen leipäpappi, tiedäthän.” Paarlahden leveydellä on ollut hiljaista elokuun lopulta. Hiljaiselo tulee luultavasti jatkumaan syksyn, saa nähdä miten on talven osalta. Syy ei ole kirjoittajan oleminen ylenmäärin huonossa hapessa, ehkä jonkin verran hänen laiskuutensa, mutta ennen kaikkea kirjoitusprojekti, jonka on tarkoitus olla valmis alkuvuodesta. Sen verran huonohappisuutta asiassa on mukana, että en viitsi nykyään repiä itsestäni väkisin kaikkea tehoa irti, jos ei ole pakko. Aivovuodostani on nyt runsaat kuusi vuotta ja vointini on hyvä, mutta rakastan päässäni olevaa hernettä niin, että pyrin kuuntelemaan sen kuulumisia kunnioituksella. Että jaksaisin hyvin nimen omaan niissä asioissa, joista minulle maksetaan palkka ihan euroina. Olen leipäpappi, tiedäthän.   ”Virolainen kirjailija Jaan Kross kuulemma rentoutui kirjoittamalla jotakin muuta kuin mikä oli työn alla. Ehkä löydän itsestäni joskus samaa.”   Talven osalta epävarmuu...
Lähetä kommentti
Lue lisää