Siirry pääsisältöön


LIEKINVAALIJA 85

 

”Herra, siunaa tulet jotka syttyvät,

siunaa sydämet jotka aina muistavat:

ihminen katoaa mutta

valo jää.”

 

-Jouni Paarlahti (1936-2020)

 

”Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi.”

 

Tyttäreni oli vähän yli kahdenkymmenen, kun härnäsin häntä jossain käymässämme keskustelussa sanomalla, että sun täytyy varmaan olla eri mieltä tästä, kun minä ajattelen näin.  Nuori nainen vastasi äänessään ripaus sarkasmia, että mä olen jo siinä iässä, että pystyn myöntämään, että isä on joskus oikeassa. Näinhän se elämä monta kertaa menee.

Jouni Paarlahti 1936-2020 (kuva Sanna-Leena Paarlahti)

 Oma isäni Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi. Jossain kohdin minäkin kasvoin ikään, jossa ymmärsin, että isälläni oli myös viisaita ajatuksia. Ja että hän osasi kirjoittaa muutakin kuin maantiedon ja biologian oppikirjoja.

”Syntymäpäivää ei tullut vietettäväksi, eikä nyt korona-aikana voisi oikein kokoontuakaan, eikä kirjan toimittaminen ole alkua pitemmällä, mutta olen aloittanut työn.”

Alussa siteerattu katkelma on isäni runosta Jumalan tulet, joka sisältyy vuonna 2014 ilmestyneeseen toimittamaani kokoelmaan Niin minä maa sinua rakastin. Kokoelma ei valitettavasti ole tällä hetkellä saatavilla. Viime syksynä totesin, että kirjamiehen 85-vuotispäivää voisi juhlistaa kirjalla, kokoamalla yksiin kansiin ja saataville hänen runonsa, jotka nyt ovat kansitettuina muutamaan eri teokseen. Jokunen julkaisematon teksti huutaa myös pääsemistä näkösälle. Syntymäpäivää ei tullut vietettäväksi, eikä nyt korona-aikana voisi oikein kokoontuakaan, eikä kirjan toimittaminen ole alkua pitemmällä, mutta olen aloittanut työn. Työt valmistuvat tekemällä, niin sekin uskoni mukaan vielä tämän vuoden nimiin.

”Ajatuksissani hän on. Liekinvaalija.”

 En tiedä, missä isäni nyt on. Kaikkea ei voi tietää.  Hänen hautansa on Tampereen Kalevankankaalla. Sisäistä dialogia käyn hänen kanssaan jatkuvasti pääni sisällä. Kalevankankaallakin käyn aina välillä. Nyt syntymäpäivänä en pääse, mutta viikon lopulla koitan piipahtaa.  Ajatuksissani hän on. Liekinvaalija.  Ihminen katoaa, mutta valo jää.

 


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se ...
1 kommentti
Lue lisää
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matka...
Lähetä kommentti
Lue lisää
JÄMINKIPOHJA BOOGIE   – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)   elämäkerran Risainen elämä   (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan   kuvan. "Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot." En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on m...
Lähetä kommentti
Lue lisää