Siirry pääsisältöön

 

PUTIN KARTALLA

”Pitää kaivaa tässä kohdin esiin pikimustaa huumoria. Minun sielustani sitä on helppo kääntää esiin, perusväritys on valmiina.”

Huumori on muuta kuin vitsien kertomista. Usein se on keino tulla toimeen likipitäen sietämättömien asioitten kanssa. Tällä hetkellä liki sietämättömistä asiantiloista on aivoissa päällimmäisenä naapurimaamme käymä brutaali hyökkäyssota naapurimaassaan. Sen rinnalla esimerkiksi Haapamäen radan alituiseen hajoava kiskobussikalusto on riesaksi tyhjänpäiväinen. Siiä huolimatta, että tänään tultiin taas bussikyydillä ja myöhästyin töistä 38 minuuttia.

 

Kartalla

Pitää kaivaa tässä kohdin esiin pikimustaa huumoria. Minun sielustani sitä on helppo kääntää esiin, perusväritys on valmiina. Jos Haapamäen radan kulkijan uskollinen kumppani on VR:n junat kartalla -sivusto, josta pitää viimeistään aamulla heti herättyään tarkistaa liikkuuko radalla mitään, niin tällä hetkellä silmäni hakevat valpastumisen jälkeen ensi töikseen Putin kartalla -sivuston Hesarista tai muusta luotettavaksi katsomastani mediasta. Ja niin kuin eilen VR:n asiakaspalveluun lähettämässäni viestissä totesin, on hienoa, että maailman kallistellessa ja Putinin kalistellessa jokin on ja toivottavasti pysyy, ehkä isältä pojalle niin kuin seinämaali takavuosien mainoksessa. Niin, että junat hajoavat Haapamäen radalla, bussit kuljettavat ja ihmiset myöhästyvät. Ja kaiken aikaa se on kuitenkin vain rajallisesti merkityksellistä ja huumorilla selätettävää.

Mustalla huumorilla julistauduin eilen myös kotini putiniksi. Rikoin siivotessani imurin. Putinin jäljiltä menee parhaillaan rikki kaikenlaista, luultavasti jokunen imurikin.  

”Virossa tiedetään asioita.”

Eräs virolainen kertoi kerran vitsin ruotsalaisesta, saksalaisesta ja venäläisestä. Ruotsalainen ajoi kotioloissa Saabilla, mutta lähtiessään ulkomaille hän otti ajokiksi Volvon. Saksalainen puolestaan päästeli kotikylillään Volkkarilla, mutta lähtiessään naapurimaahan hän otti tallista Mersun. Venäläinen puolestaan körötteli omilla kulmillaan Ladalla, mutta lähtiessään ulkomaille hän otti tankin. Kuten sanottu: huumori on keino pärjätä liki sietämättömän kanssa. Virossa tiedetään asioita. Vai oliko tuo juttu huumoria?

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SAIRAALAPASTORI PALAA PAIKALLE ”Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen.”   Heinäkuu, parikymmentä astetta mittarissa. Pouta, puolipilvistä ja leppoisaa. Kahvihuoneessa joku puhuu lomalle jäämisestä, suurin osa omasta aamuväestäni on jo laitumilla. Minä tulin viime viikolla takaisin. Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen. Samalla alkoi syksy, auton tuulilasissa on aamuisin kosteutta. Paluu No ei sentään: kesä on hyvänlaisesti kesken, ja vapaaviikot vain pieni osa valoisaa vuodenaikaa. Heinäkuussa sairaala vaikuttaa äkkiä katsottuna rauhoittuvan lomakauteen ja tietynlaiseen hiljaiskäyntiin, mutta kuitenkaan ei. Minulta kysytään usein loppuvuoden satunnaiskeskusteluissa, onko minulla jouluaikana kovasti kiireitä. Tapaan vastata, että sairaalapapin työssä joulu ei ole kummempi sesonki, sillä ihmisten sairaudet eivät juurikaan tutki almanakkaa ilmaantuessaan. Tosiasiassa ajat, jolloin voi laulaa Sylvian joululaulun tai Suvivirren sitä t
Lähetä kommentti
Lue lisää
  VIIMEISELLÄ MATKALLA ”Tulen kotiin. Jätämme berliininmunkit sunnuntain päiväkahville. Popedakin kai lopettelee jossain vaiheessa Tampereella.” ”Kirjoita siitä sellainen liuskan juttu, kun nehän ovat vähän niin kuin sun alaasi, viimeiset matkat.” Tapaamme kirjailija Timo Malmin kanssa syyskuun toisena 2023 Työväenkirjallisuuden päivässä Tampereen Werstaassa. Kerron tulleeni iltapäiväjunalla Vilppulasta ja palaavani sinne klo 19 lähtevällä bussivuorolla, joka on lajinsa viimeinen: yhteys lopetetaan tämän viikon jälkeen ja jatkossa linjaa ajetaan vain tiistaisin. On edessä siis viimeinen matka. Ja kun Pirkkalaiskirjailijoiden kunniajäsen kehottaa, saman yhdistyksen hännänhuippuihin kuuluva kirjallinen puuhastelija tekee ehdotuksen mukaan. Viimeiselle matkalle Valun ennen iltaseitsemää Tamperen linja-autoasemalle. Mäntästä puoli kuuden pintaan lähtenyt pikkubussi kurvaa hyvissä ajoin aseman kulmille. Kuulun vähemmistöön: suurin osa nurkilla vellovasta ihmismassasta on menossa Ratin
Lähetä kommentti
Lue lisää
  AAMU LAKEUDELLA ”Runoilija on jättänyt rakennuksen.”     Sen jälkeen, kun säkillinen kiviä oli päätynyt konkelolle jääneeseen kuuseen ja kaatopaikkakuormaan nostamamme pesukoneen painon selittänyt   sinne pari vuotta aikaisemmin unohtunut lakanapyykki, oli paikallaan esittää kysymys miksi meidän hommat menevät aina tällaisiksi   istua hopeapajun alle katetulle päiväkahville, jättää vastaus myöhäiskesän auringon ja meitä tervehtimässä käyvän vireen kerrottavaksi. Antaa olla tasan.   Kirjoitin blogissani 4.10.2020: ” Isäni täyttää elämän tiedossa olevien piirteiden, kuten sen rajallisuuden niin salliessa 85 vuotta maaliskuussa 2021. Voisi kai kirjamiehen päivää juhlistaa kirjalla. ” Ajattelen edelleen juhlistavani ajankohtaa kirjalla, mutta isäni ei ole enää täyttämässä vuosiaan. Jouni Ilmari Paarlahden (s. 1936) elämä tuli valmiiksi perjantaina 30.10.2020 klo 15. Runoilija on jättänyt rakennuksen.   ”Isätön en ole, mutta isäni on kuollut.” Isä
Lähetä kommentti
Lue lisää