Siirry pääsisältöön

 

PUTIN KARTALLA

”Pitää kaivaa tässä kohdin esiin pikimustaa huumoria. Minun sielustani sitä on helppo kääntää esiin, perusväritys on valmiina.”

Huumori on muuta kuin vitsien kertomista. Usein se on keino tulla toimeen likipitäen sietämättömien asioitten kanssa. Tällä hetkellä liki sietämättömistä asiantiloista on aivoissa päällimmäisenä naapurimaamme käymä brutaali hyökkäyssota naapurimaassaan. Sen rinnalla esimerkiksi Haapamäen radan alituiseen hajoava kiskobussikalusto on riesaksi tyhjänpäiväinen. Siiä huolimatta, että tänään tultiin taas bussikyydillä ja myöhästyin töistä 38 minuuttia.

 

Kartalla

Pitää kaivaa tässä kohdin esiin pikimustaa huumoria. Minun sielustani sitä on helppo kääntää esiin, perusväritys on valmiina. Jos Haapamäen radan kulkijan uskollinen kumppani on VR:n junat kartalla -sivusto, josta pitää viimeistään aamulla heti herättyään tarkistaa liikkuuko radalla mitään, niin tällä hetkellä silmäni hakevat valpastumisen jälkeen ensi töikseen Putin kartalla -sivuston Hesarista tai muusta luotettavaksi katsomastani mediasta. Ja niin kuin eilen VR:n asiakaspalveluun lähettämässäni viestissä totesin, on hienoa, että maailman kallistellessa ja Putinin kalistellessa jokin on ja toivottavasti pysyy, ehkä isältä pojalle niin kuin seinämaali takavuosien mainoksessa. Niin, että junat hajoavat Haapamäen radalla, bussit kuljettavat ja ihmiset myöhästyvät. Ja kaiken aikaa se on kuitenkin vain rajallisesti merkityksellistä ja huumorilla selätettävää.

Mustalla huumorilla julistauduin eilen myös kotini putiniksi. Rikoin siivotessani imurin. Putinin jäljiltä menee parhaillaan rikki kaikenlaista, luultavasti jokunen imurikin.  

”Virossa tiedetään asioita.”

Eräs virolainen kertoi kerran vitsin ruotsalaisesta, saksalaisesta ja venäläisestä. Ruotsalainen ajoi kotioloissa Saabilla, mutta lähtiessään ulkomaille hän otti ajokiksi Volvon. Saksalainen puolestaan päästeli kotikylillään Volkkarilla, mutta lähtiessään naapurimaahan hän otti tallista Mersun. Venäläinen puolestaan körötteli omilla kulmillaan Ladalla, mutta lähtiessään ulkomaille hän otti tankin. Kuten sanottu: huumori on keino pärjätä liki sietämättömän kanssa. Virossa tiedetään asioita. Vai oliko tuo juttu huumoria?

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  PAAPAN JOULUSAARNA Sairaalapapin iltakirjasta   Istun sairaalan sisääntuloaulassa, kello löi jo viisi. Ilta-ajan seesteisyys on laskeutunut, poliklinikat sulkeneet jo tältä päivältä. Seinustalla istuu mies ja lukee William Goldingin romaania Kärpästen herra . Häiritsen hänen rauhaansa ja pysähdyn juttelemaan. Keskustelemme kirjoista ja niiden lukemisesta. Ajatusten ketju etenee niin, että suosittelen hänelle Reetta Huttusen novellikokelmaa Katsastusasema . Kerron lukeneeni sen Haapamäen radalla. ”Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat.” Taksikuski kävelee aulan halki hissille ja huikkaa tervehdyksen. Toivotamme hyvät joulut, olemme olleet samassa koulun kuusijuhlassa jo 1970-luvun alussa Tampere Southern Comfortissa. Nyt täällä, omilla töillämme. Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat. Kuusi Kahvion kulmalla kuusi kynttilöineen käy. Niitä on joka osastolla lisää. Joulun lapsi syntyy ja työ tulee täytetyksi. ”Ja kaiken tämän kipujen mies ja sairaude
Lähetä kommentti
Lue lisää
  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se oli silloin jä
1 kommentti
Lue lisää
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matkalla kohti Vilp
Lähetä kommentti
Lue lisää