Siirry pääsisältöön

 

PUTIN KARTALLA

”Pitää kaivaa tässä kohdin esiin pikimustaa huumoria. Minun sielustani sitä on helppo kääntää esiin, perusväritys on valmiina.”

Huumori on muuta kuin vitsien kertomista. Usein se on keino tulla toimeen likipitäen sietämättömien asioitten kanssa. Tällä hetkellä liki sietämättömistä asiantiloista on aivoissa päällimmäisenä naapurimaamme käymä brutaali hyökkäyssota naapurimaassaan. Sen rinnalla esimerkiksi Haapamäen radan alituiseen hajoava kiskobussikalusto on riesaksi tyhjänpäiväinen. Siiä huolimatta, että tänään tultiin taas bussikyydillä ja myöhästyin töistä 38 minuuttia.

 

Kartalla

Pitää kaivaa tässä kohdin esiin pikimustaa huumoria. Minun sielustani sitä on helppo kääntää esiin, perusväritys on valmiina. Jos Haapamäen radan kulkijan uskollinen kumppani on VR:n junat kartalla -sivusto, josta pitää viimeistään aamulla heti herättyään tarkistaa liikkuuko radalla mitään, niin tällä hetkellä silmäni hakevat valpastumisen jälkeen ensi töikseen Putin kartalla -sivuston Hesarista tai muusta luotettavaksi katsomastani mediasta. Ja niin kuin eilen VR:n asiakaspalveluun lähettämässäni viestissä totesin, on hienoa, että maailman kallistellessa ja Putinin kalistellessa jokin on ja toivottavasti pysyy, ehkä isältä pojalle niin kuin seinämaali takavuosien mainoksessa. Niin, että junat hajoavat Haapamäen radalla, bussit kuljettavat ja ihmiset myöhästyvät. Ja kaiken aikaa se on kuitenkin vain rajallisesti merkityksellistä ja huumorilla selätettävää.

Mustalla huumorilla julistauduin eilen myös kotini putiniksi. Rikoin siivotessani imurin. Putinin jäljiltä menee parhaillaan rikki kaikenlaista, luultavasti jokunen imurikin.  

”Virossa tiedetään asioita.”

Eräs virolainen kertoi kerran vitsin ruotsalaisesta, saksalaisesta ja venäläisestä. Ruotsalainen ajoi kotioloissa Saabilla, mutta lähtiessään ulkomaille hän otti ajokiksi Volvon. Saksalainen puolestaan päästeli kotikylillään Volkkarilla, mutta lähtiessään naapurimaahan hän otti tallista Mersun. Venäläinen puolestaan körötteli omilla kulmillaan Ladalla, mutta lähtiessään ulkomaille hän otti tankin. Kuten sanottu: huumori on keino pärjätä liki sietämättömän kanssa. Virossa tiedetään asioita. Vai oliko tuo juttu huumoria?

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se ...
1 kommentti
Lue lisää
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matka...
Lähetä kommentti
Lue lisää
JÄMINKIPOHJA BOOGIE   – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)   elämäkerran Risainen elämä   (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan   kuvan. "Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot." En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on m...
Lähetä kommentti
Lue lisää