RUNO TULEE KYLÄÄN 

ELI POHJALTA POHJASLAHDELLE

"Tilaisuus on harvinainen: esitän omia runojani nykyisin noin kerran kolmessa vuodessa, korkeintaan. Ovatko esittämäni tekstit lauantaina runoja, se on kysymys, joka ei välttämättä ole yksiselitteinen. Mutta tekstejä ne ovat ja minun."

 Sanoin edellisessä blogitekstissäni kesän olevan luovuuden peipohja. Pohjalta on kuitenkin tie ylöspäin. Minulla on tätä kirjoittaessani muutama päivä aikaa ahdistua. Lauantaina 8.7.2023 klo 16–21 Pohjaslahdella osoitteessa Salmentakasentie 308 sijaitsevalla Vehkaniemen loma- ja juhlatilalla järjestetään sanataidetapahtuma Runo käy kylään. Jokin aivopieru sai minut ilmoittautumaan yhdeksi sen esiintyjäksi. Kymmenen minuuttia on klaarattava. Tilaisuus on harvinainen: esitän omia runojani nykyisin noin kerran kolmessa vuodessa, korkeintaan. Ovatko esittämäni tekstit lauantaina runoja, se on kysymys, joka ei välttämättä ole yksiselitteinen. Mutta tekstejä ne ovat ja minun.  Minua kovempiakin runoilijoita on paikalla: Markku Lehto, Matti Kivilahti, Tomi Voronin ja kirkkaimpana loistava Anja Erämaja. Myös musiikkia kuullaan, kun Jarno Setälä soittaa kitaraa ja duo Burgers And Queens vetää shown.  Runokaraokekin  on luvassa.

"”Välillä hauska, aika ajoin räävitön ja pohjimmiltaan vakavamielinen.”

Olen koonnut lyhyen ohjelmiston varta vasten lauantaita varten. Siinä on katkelmia parista julkaistusta kirjasta ja noin kolme tekstiä, jotka eivät ole olleet aikaisemmin esillä. Kokonaisuuden otsikko ”Elämä on Haapamäen rata. Jumala kannattaa Tapparaa” viitoittaa sanottavani suuntaa. Sen verran sanon, että otsikon jälkimmäinen lause ei ole vitsi, vaan kysymys on likipitäen vakavimmasta, mitä olen kirjoittanut. Jostakin, mikä on omalla työurallani näkynyt elämän pinnalla kovin monta kertaa. Kerron kysyttäessä  lisää, jos olen sillä tuulella. Ei totista, mutta vakavaa, sitä elämä monta kertaa on.

Määrittelin itseni joskus: ”Välillä hauska, aika ajoin räävitön ja pohjimmiltaan vakavamielinen”. Ehkä esitykseni on lauantainakin tekijänsä näköinen. Eihän dalmatialainen pilkuistaan pääse.

"Nukun levottomasti. Aamuyöllä herään kitaristi Jeff Beckin soittoon. - The train kept a-rolling, hän sanoo."

Lokaatio (Teemu on junassa)

Runo käy kylään -tapahtuman esittelyteksti meikäläisestä kertoo:

”TEEMU PAARLAHTI on pitkän linjan kirjoittaja, joka liikkuu teksteissään mielellään runon ja proosan rajamaastossa. Myös aforistiikka on hänelle tuttua, siitä osoituksena jaettu voitto Tampereen aforismiyhdistyksen valtakunnallisessa kilpailussa vuonna 2016. Runouden puolelta mainittakoon Immi Hellén -lastenrunokilpailun voitto vuonna 2009. Paarlahti on julkaissut useita teoksia, niitä ovat muun muassa novellikokoelma Radan varrella Waterloo: kertomuksia elämän karheilta pinnoilta (Kustantamo Helmivyö 2018) ja rata- ja lukupäiväkirja Lääkäri pukeutuu Pravdaan: näkyjä Haapamäen radalla (Nysalor-kustannus 2021). Siitä kustantaja Matti Järvinen totesi, että ”se pakenee kaikkia genremäärittelyjä”. Järvisen sanoilla on painoa – hän on kirjastoalan ammattilainen.

Paarlahti on paitsi kirjoittaja, myös Haapamäen radan kulkija. Hän viettää vuodessa useita vuorokausia kiskobusseissa Vilppulan ja Tampereen välisillä työmatkoillaan. Matka-ajat täyttyvät kiskojen kolkkeesta ja elämän kuvista. Niistä syntyvät näyt Haapamäen radalla. Pohjaslahdella kuullaan tekstikokonaisuus ”Elämä on Haapamäen rata. Jumala kannattaa Tapparaa”, joka on koottu poiminnoista Paarlahden tuotannosta nimenomaan tätä tilaisuutta varten. Paarlahti on paikallista väkeä: hän asuu Mänttä-Vilppulan Mäntässä keltaisessa talossa.”

 P.S: tarkoituksenani on saada lauantaina myös muutama kirja kaupaksi. Ihan vaan mainitsen asiasta.

 ”Elämä on Haapamäen rata. Yhtenä päivänä reistaa kalusto, toisena piiputtaa rata. Sitten mennään taas 119 km/h suoraa baanaa.

Aurinko paistaa, ja kaikki on vain piirun verran päin persettä.”

(Lääkäri pukeutuu Pravdaan: näkyjä Haapamäen radalla)