Paarlahden leveydeltä

  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se oli silloin jä

  JUHANNUSKUVIA  Pelastustie. Yhä se kukkii, Journalisti. Keskikesän valo. Pyhäjärvi ja tie kotiin.  Poimintoja ajopäiväkirjasta. Juhannus oin mielestäni vähän kuin heinäkuu: ylimainostettu lomailun ja vapailun ajankohtana. Itselläni tämän vuoden juhannus meni töissä ja hyvin meni. Sairaalapappia ei tarvittu kohtuuttoman usein, mutta jonkin verran kuitenkin. Lisäksi tapasin monta tuttua potilasta, joiden luona olin luvannut käydä, jos suinkin kykenisin. Se varaus pitää aina tehdä, että voin joutua osalliseksi asioihin, jotka on asetettava muun edelle. Laskeskelin pilanpäiten, että tämä olisi jonkin tasataulukon mukaan viimeinen työjuhannukseni: toivon, että juhannusta 2029 en enää ole palkkarullissa. Edellisen kerran olen ollut juhannusvuorossa vuosina 2020 ja 2018, joten senkin puolin voisin hyvin laistaa jatkossa keskikesän löysistä. Ensi juhannus meneekin kesälomaillessa, jos elämä tai maailma ei kaadu ennen sitä. Mutta ehkä ilmottaudun vielä vapaaehtoiseksi niin kuin tänä vuonn

  KIRJASTON KÄYTTÄMISEN JÄRKIPERÄISESTÄ SUUNNITTELEMISESTA ”Nämä ovat ensimmäisen maailman ongelmia, mutta silti. Joskus ihan vähän verovelvollisena valitan, en usein enkä paljoa.” Kesäkuisena arkivapaana jalkapallon EM-kisojen aikaan tulen miettineeksi kirjaston käyttämisen järkiperäistä suunnittelemista. Pohdiskelu saa alkunsa havainnosta, että minun pitäisi tänään hakea kirjastosta Tex Willer -albumi, jonka tilasin vaimoa varten seutulainana jostain pirkanmaalaisesta kirjastosta, saa nähdä mistä se on tullut. Kirjasto on lähellä kotiani, matkaa on 200-300 metriä. Tänään suunnittelun pontimena on ensisijaisesti se, että Romanian ja Ukrainan välinen jalkapallo-ottelu alkaa klo 16 ja silloin aion istua vastaanottimen ääressä. Ennen sitä on käytävä kirjastossa. Kirjastossa käymisen ei pitäisi olla suuren suunnittelun asia, mutta minun kohdallani ja minun lähikirjastoni osalta se on. ”Ennen vanhaan yksi elämän nautinnoista ja varsinkin kesäloman alkaessa oli se, että menin kirjasto