389 KERTAA HAAPAMÄEN RATA

Merkintöjä ratapäiväkirjasta 2023–2024

Heinäkuun kymmenentenä armon kesänä 2024 tunnen oudon olon: ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen minulla ei ole voimassa olevaa junalippua Vilppulan ja Tampereen välille. Heinäkuussa 2023 voimaan astunut vuosilippuni lopetti pätemisensä tiistaina. Uuden ostan vasta elokuussa. Toivottavasti vielä neljä kertaa teen tuon ostoksen.

Lippuni oli voimassa 4.7.2023-9.7.2024. Hieman vuotta pitempi aikaväli selittyy sillä, että lipun voimassaoloa pidennettiin pariin kertaan viime talven poliittisten lakkojen takiaLipun voimassaoloaikana minulle kertyi 389 matkustuskertaa Vilppulan ja Tampereen välillä. Useimmiten kuljettiin rataa, jokusen kerran kantatietä 58, tuota Suomen pisintä täyttymätöntä rakkautta. Vuodet 2023 ja 2024 ovat olleet huomattavasti kohtuullisempia junamatkustajalle kuin niitä edeltänyt aika: vuonna 2022 itselleni kertyi hiukan yli 24 tuntia aikataulussa luvattuun verrattuna ylimääräistä matkustamisaikaa, kun junia korvattiin bussikuljetuksella, jolloin matkustusaika myös oli pitempi kuin junalla. Luit oikein: yli vuorokausi, enemmän kuin kolmen kokonaisen työpäivän verran. Siis ylimääräistä aikaa aikataulussa luvatun lisäksi. Heinäkuusta 2023 alkaneella ajanjaksolla en viitsinyt pitää kirjaa siitä, kuinka usein juna oli rikki, mutta ei niitä kertoja siis ollut kohtuuttomasti. Ja kiskobussiyhteys Tampereelle on loistava toimiessaan. Tuo 389 matkaa tarkoittaa vähän reilua 16 vuorokautta: sen verran olen vuodessa istunut julkisissa vehkeissä puheena olevalla välillä. Useimmiten matkalla töihin tai töistä, välillä olen liikkunut omilla asioillani kirjallisuuden tai jalkapallon takia. 

Päättynyt aika oli minulle verotonta: huhtikuun 2023 loppuun saakka junalipuista ei peritty arvonlisäveroa. Niinpä ostin vuosilippuni vapun 2023 kynnyksellä ja laitoin alkamispäivän heinäkuulle, lipun kun voi ostaa muistaakseni 120 päivää ennen sen alkamista. Maksoin siis vuoden junailusta 1422,80 €. Elokuussa maksan seuraavasta alveineen 1565 €. 

Yhden matkan hinnaksi vuosilipullani tuli 3,66 €. Lisäiloa on siitä, että työmatkavähennys verotuksessa huojentaa kulupuolta myös. Tämän kausilipun kanssa oli sikälikin onnellisesti, että vuoteen ei sattunut mitään muutamaa päivää pitempää sairastamista. Koronassa käväisin ja jotain muuta pientä oli. Talvella 2023 tuli parin kuukauden tauko kulkemiseen, kun olin helmikuisen tapaturman jäljiltä jalkapuolena. Syksyllä 2018 minulla oli onneksi vain kolmen kuukauden kausilippu joutuessani aivotapahtuman takia kuukausiksi sivuraiteelle. Eli nyt oli mukavan tylsää arkea vuoden ympäri.

Muutama poiminta vuoden varrelta tulkoon taltioiduksi tähän. Ihan hirveästi tai hirveitä ei tapahtunut, mutta jotain vinkeää kuitenkin. Ja kyllähän VR lippukaupassaan lupailee ostajalle menomatkoja.

Lista ei ole urheilutyyliin TOP jotakin, mutta aika huippuja nämä ovat, hitusen mielivaltaisessa järjestyksessä.

I ”Kuljettaja puuttuu”

Kiskobussi 427 odottelee lähtöään Tampereen asemalla. Kone kehrää kiltisti, junake on viimeistä sijaa myöten täynnä, joku taitaa seistäkin välikössä. Lähtöaika tulee – ja menee. Mitään ei tapahdu. Mitään ei kuuluteta, aika kuluu. Joku käy koputtamossa ohjaamon ovea, mutta sieltä ei vastata. Kello 16.46 junaan ilmestyy VR-ihminen, joka kertoo, että junasta puuttuu kuljettaja. Kuljettajaa odotetaan uusi puolituntinen, matkaan lähdetään 17.15. VR-ihminen antaa ohjeita, miten voi hakea korvauksia – ja pahoittelee. Kukaan ei pyydä anteeksi. Ei tietenkään.

Mieleeni palautuu tammikuu 2020, kun palasin isäni perunkirjoituksesta. Silloinkin kuljettaja puuttui. VR:n nettisivut ilmoittivat silloin viivästyksen syyksi ”kaluston odottaminen”. Tirsk.

II O-ou

VR on omaksunut viheliäisen tyylin lähetellä matkasovellutukseen o-ou-viestejä. ”O-ou, vaikuttaa siltä, että edellisellä matkallasi on ollut ongelmia.” Minua yleensä ottaa kiintiön täyttävän määrän päähän varsinainen viivästys, ei siitä tarvitsisi jollain hilipatihippaa-tyylillä vielä kuittailla.

III Liukuportaat eivä liu´u

En tiedä, kuka vastaa Tampereen rautatieaseman liukuportaista, mutta raiteelle 5 vievät liukuportaat ovat enemmän kuin joka toinen päivä pysähdyksissä. Useimmat tietävät, miten tympeä on kavuta liukuportaita, jotka eivät ole toiminnassa. Tilanne on vähän kuin ravintolassa, jossa panostettiin hyvään ruokaan, mutta oli palkattu mulkvisti ovimieheksi: ei oikein toiminut. Ongelma on kesto-, sillä kirjoitan jo kirjassani Lääkäri pukeutuu Pravdaan: näkyjä Haapamäen radalla (Nysalor-kustannus 2021) liukuportaista, jotka eivät liu´u. Eli en odota myöskään asiantilan pikaista korjaantumista.

IV Lisäkapasiteettibussit

VR ei selviä vuoroistaan ilman yksityisiä linja-autofirmoja. Aina välillä junat ovat rikki ja silloin mennään bussilla (englanniksi coach, ei bus…). Mutta sitten on käsite ”lisäkapasiteettibussi”. Se tarkoittaa sitä, että kun matkustajia on niin paljon eli lippuja myyty sellainen määrä, että kiskobussi täyttyy yli äyrään, lisäkapasiteetiksi on linja-auto. Välillä VR-ihminen kuuluttelee tai jopa näyttäytyy junassa ja maanittelee esimerkiksi Tampereelta Vilppulaan meneviä matkustajia siirtymään bussiin. Hienoa palvelua…? Tosi asiassa kyse on siitä, että osalle matkustajia tarjotaan hitaampaa palvelua, mutta hinta pysyy ennallaan. Kun matkustajamäärät ovat tuon tuosta liian suuria kiskobusseille, ongelma ratkaistaisiin jossain organisaatiossa hankkimalla junakalustoa, jolla liikennöinti sujuu. VR ratkaisee asian siis busseilla. Itse en yleensä bussiin mene, koska minulla on vuosilippu junaan. Jonain kesäisenä perjantaina olen mennyt kotimatkaksibussiin, koska niissä on ilmastointi toisin kuin kiskobussissa. Mutta aikaa kuluu aina enemmän – paitsi kerran oli toisin eli bussi oli nopeampi kuin juna. Silloin kyse oli koko vuoron korvaamisesta busseilla. Tampereelta Vilppulaan oli menossa pikkubussi ilman välipysähdyksiä, iso auto kiersi väliasemat ja jatkoi Keuruulle. Olin viimeinen, joka mahtui pikkubussiin ja koska ketään ei olisi voitu enää ottaa mukaan, auto lähti jo pari minuuttia yli 16. Olimme perillä Vilppulassa pari minuuttia ennen junan aikataulussa olevaa saapumisaikaa.

V Isoissa kaupungeissa on tärkeämpiä asioita

Lokakuussa 2023 iltajuna 429 kello 22.07 Jyväskylään myöhästyy lähdöstä runsaat 50 minuuttia (aiheeseen palataan seuraavassa kappaleessa). Vuorossa on poikkeuksellisesti konduktööri. Hän käy muistaakseni kolmesti ennen lähtöä pahoittelemassa sitä, että Jyväskylään menijöiden perille pääseminen nyt viivästyy. En järjelläni ymmärrä, miten Orivedelle ja Vilppulaan menevien kotiin tuleminen myöhästyy nyt yhtään vähemmän. Mutta kai sinne Jyväskylään menee tärkeitä ihmisiä.

Kesäkuussa 2024 rata Kokemäen ja Tampereen välillä on epäkunnossa, joudumme Porin junan sijasta bussiin. Junan lähtöaika on 8.08, melko lailla siihen aikaan tuleekin bussi. Mutta kyse on bussista, joka ajaa suoraan Poriin. Meitä on aika iso joukko ihmisiä menossa Vammalaan Vanhan kirjallisuuden päiville, mutta me odotamme sinne menevää bussia, joka lähtee sitten 8.57. Kysyn VR-ihmiseltä, ovatko he selvillä, että Vammalassa on iso kirjallisuustapahtuma. Jään käsitykseen, että eivät. Mutta Poriin pitää päästä sukkelasti, siellä on jotain tärkeää.

VI IC28 Oulusta / P28 Rovaniemeltä

Iltavuoroni töissä loppuu niin, että tulen sen jälkeen kotiin kiskobussilla 429, jonka on määrä jättää Tampere 22.07. Usein se ei jätä. Syynä on se, että lähes poikkeuksetta joko tunnuksella IC28 Oulusta tai P28 Rovaniemeltä tulossa oleva juna on myöhässä. Koska 429 on illan viimeinen kolkutin Jyväskylään, on vaihtomatkustajat kaiketi odotettava. Pahimmillaan (katso edellä) on odotettu 50 minuuttia, usein 15-20 minuuttia. Se tuntuu pitkältä ajalta tuohon vuorokauden kohtaan ja iun viipyily toistuu toistumistaan. Ilmoitetut syyt kattavat aika lailla VR:n konsernikielen asiaan liittyvän sanavaraston: on ”viivästyneitä lähtövalmisteluja”, ”kaluston odottamista”, ”yhteysliikenteen odottamista”, ”muuta junaliikennettä”, ”junan teknistä vikaa”, ”ratajärjestelmävikaa”, ”henkilökunnan puuttumista” …olipa kerran syynä ”matkustajien aiheuttama häiriö”. Matkustajista helposti onkin häiriötä junilla ajelemiselle. Ehkä kyse oli niistä ”häirikkömatkustajista”, joihin eräs konnari kerran Vilppulan asemalla viittasi, kun vaati nähdä lipun ennen kuin päästi matkustajan junaan. ”Häirikkömatkustajista ei päästä muuten eroon”, hän perusteli.

VII Asemamestari

Ravintola Asemamestari Tampereen asemalla ei ole ongelma. Se on paras paikka odottaa iltajunaa kotiin.

Bonus: kiskobussin kuljettajat

Edellä olevien kriittisten huomioiden jälkeen on paikallaan sanoa jotain mukavaa. Aiemmin jo viittasin siihen, että toimiessaan kiskobussi on loistava, itse asiassa hyvinkin paras tapa matkustaa Vilppulasta Tampereelle ja takaisin. Erityisen maininnan ansaitsevat Demarien (Dm12-kiskobussit) kuljettajat. He ovat yleistehtävämiehiä ja -naisia, jotka joskus käyvät lumitöissä radalla tai katsastamassa alle jääneen peuran. Saavat välillä rakkineet eloon, kun ne meinaavat hyytyä ja niin edelleen. Eivätkä koskaan eksy matkalla. Että älkääpä siellä Helsingin konttorilla kutsuko heitä ”kalustoksi”.