Paarlahden leveydeltä

  VUOSILIPUN ALKU Juna kulkee elokuussa tai ainakin jokin liikkuu Identiteettini loksahti taas paikoilleen 23.8, kun uusi vuosilippuni Vilppulan ja Tampereen välisille junamatkoille astui voimaan. Edellisellä lipulla tein 389 matkaa, nyt aloitin taas nollasta. Kesällä kitkuttelin muutaman viikon lipuilla, jotka ostin halvalla jo vapun kieppeissä. Lähes jokaisen onnistuin käyttämään. Mutta kausilippu asettaa sieluni paikoilleen ja tuo tarvitsemani matkustamisen vapauden. Uudella kausilipulla matkustaminen alkoi hyvin. Ensimmäinen (se kallis) matka kiskobussilla 420 Vilppulasta Tampereelle perjantaiaamuna sujui ilman vastoinkäymisiä. Yllätyksekseni havaitsin myös Tampereen rautatieaseman raiteilta 4 ja 5 eteläisempään asematunneliin laskeutuvien liukuportaiden liukuvan. Kyllä kelpasi. ” Kuljettajan kuulutus kertoi hänen kokeneen tilanteen aikaisemminkin.” Seuraavan kerran nousin junaan myöhään perjantai-iltana. Kiskobussi 429 lähtee aikataulun mukaan kello 22.07 Tampereelta Haapa

  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matkalla kohti Vilp

  JA PINK FLOYD VUONOLLA SOI   Bubbi Morthens : Kalakämppä. Runoja. Suomentanut Tapio Koivukari (Atrain & Nord 2024).   ”kuljettimen kitinä muistuttaa pink floydin moneya valonheittimet fileeraavat pimeyttä” En ole kuluneena kesänä juurikaan matkustellut, tai oikeastaan olen. Kävin juuri Islannin Länsivuonoilla. Bubbi Morthens (s. 1956) on Islannin tuinnetuimnpia muusikkoja, jonka vuonna 2017 ilmestynyt ja tänä vuonna suomeksi ilmestynyt Kalakämppä vei minut sinne ihmettelemään ja vaikuttumaan. Bubbi ei ole kalastajan poika, ei kotoisin kalastajakylästä, vaan lähtöisin reykjavikilaisesta taiteilijaperheestä ja käynyt tansdkalaista sisäoppilaitosta. Hänen taustansa on monikansallinen: kuivanveistäjäisä oli puoliksi norjalainen, puoliksi islantilainen, äiti tanskalainen. Vuonna 1976 hän päätyi Islannin Länsivuonoille töihin kalatehtaaseen ja asumaan sen asuntolaan. Edellä oleva käy ilmi Koivukarin tiiviistä esipuheesta teokseen. Kokemus Länsivuonoilla oli Bubbille jäl