Siirry pääsisältöön

 

JA PINK FLOYD VUONOLLA SOI

 Bubbi Morthens: Kalakämppä. Runoja. Suomentanut Tapio Koivukari (Atrain & Nord 2024).

 

”kuljettimen kitinä muistuttaa pink floydin moneya

valonheittimet fileeraavat pimeyttä”

En ole kuluneena kesänä juurikaan matkustellut, tai oikeastaan olen. Kävin juuri Islannin Länsivuonoilla. Bubbi Morthens (s. 1956) on Islannin tuinnetuimnpia muusikkoja, jonka vuonna 2017 ilmestynyt ja tänä vuonna suomeksi ilmestynyt Kalakämppä vei minut sinne ihmettelemään ja vaikuttumaan.

Bubbi ei ole kalastajan poika, ei kotoisin kalastajakylästä, vaan lähtöisin reykjavikilaisesta taiteilijaperheestä ja käynyt tansdkalaista sisäoppilaitosta. Hänen taustansa on monikansallinen: kuivanveistäjäisä oli puoliksi norjalainen, puoliksi islantilainen, äiti tanskalainen. Vuonna 1976 hän päätyi Islannin Länsivuonoille töihin kalatehtaaseen ja asumaan sen asuntolaan. Edellä oleva käy ilmi Koivukarin tiiviistä esipuheesta teokseen. Kokemus Länsivuonoilla oli Bubbille jäljet jättävä: ne ovat näkyneet miehen musiikissa ja Kalakämppää lukiessa on kuin kaikki olisi juuri tapahtunutta.

Työ ja elämä kalatehtaassa on karua, meri karu ja alati läsnä oleva.  Kalojenkuljetin kitisee. Muitakin ääniä kantautuu.

 

”käännämme Zeppeliniä kovemmalle ja pakenemme

tätä riisuvaa todellisuutta”

 

Välillä kirjoittaja elää maisemaa vuorineen, toisinaan pohtii elämän syvyyttä ja murhetta.

 

”alaston hautausmaa suolaiset hautakivet

täällä on tyhjiä hautoja”

 

Meren saartamassa maassa moni hauta on jäänyt tyhjäksi, Bubbin lause jättää lukijan ajatuksen ääreelle.

Samaan aikaan läsnä on elämä ja nuoruus.

 

”me naimme kunnes joku huusi nyt hiljaa saatana

me nauroimme kunnes joku huusi nyt hiljaa saatana

nukuimme kunnes joku huusi herätys”

 

Onnellinen se, joka on nauranut,

Palataan Pink Floydiin. Bubbi luultavasti muistaa kalankuljettimen kitinän aina kuullessaan Moneyn, Pink Floydin vuonna 1973 ilmestyneellä albumilla Dark Side of The Moon olevan Roger Watersin omituisessa 7/4-tahtilajissa jolkottelevan mestariteoksen. En ole ollut kalatehtaalla töissä, mutta Bubbin viitatessa tähän kappaleeseen tiedän, miltä kalankuljettimen kitinä kuulostaa. Musiikin voima yhdtää näyttäytyy. M inä ja Bubbi olemme eri ikäisiä, asumme eri maissa, mutta olemme kuulleet Moneyn ja tiedämme. Tekstini otsikko rakentaa yhteyttä Juice Leskisen Norjalaiseen villapaitaan. Bubbin ja Leskisen vuonot ovat tyystin erilaiset, vaikka jotain molemmilla soi. Vähän niin kuin minun näkökulmani Islantiin on erilainen kuin Bubbin: turistin näkökulma. Sen, joka on nähnyt paljolti sitä, mitä kävijälle näytetään. Jokin ääniraita silläkin on.

Kämpällä soi Led Zeppelin ja Stairway To Heaven, Bob Dylan taustoittaa pilvenpolton hartaushetkeä. Puhelinlangat kalastajakylästä huminaa ja pyynnön, että äiti lähettäisi levyjä. Ja biitti ei pysähdy koskaan.



”koneet eivät vaikene

katkovat päät ja nylkevät

tumpsika tum tumpsika tum huutaa kone

ja näet unta kurosawan kaatopaikoista”

Sivistynyt arvaukseni on, että kyseessä on elokuva Köyhän pikajuna (1970).

Ja tulee kevät, se, mikä on aina kuulunut nuoruuteen.


”ilma väreili bassotahdeista

jotka mustiin pukeutunut jean jacques burnel

lähetti meren yli

aika oli jo koittamassa”

Kalakämpän toiseksi viimeinen runo viittaa brittiläiseen uuden aallon yhtyeeseen The Stranglers, jonka esikoisalbumi Rattus Norvegicus ilmestyi keväällä 1977. Burnelin basso on oleellinen osa yhtyeen sointimaailmaa. Ja niin tulemme taas siihhen, että me tiedämme. Lukjija palkitaan tässä löytämisen riemulla niin kuin intertekstuaalisten viittausten kanssa usein on.

Joskus kuulen jonkun sanovan, että kirjallisuutta olisi hyvä lukea alkukielellä. Tämä ei minusta oikeasti pidä paikkaansa: harva tavallinen lukija osaa itselleen vierasta kieltä niin hyvin, että hommasta tulisi mitään. Itse selviän kaunokirjallisuudesta englanniksi, ruotsiksi, jos on ihan pakko, mutta siihen se jää. Saksaa tai venäjää en yritä. Kalakämppää minun olisi ollut aivan turha tavata islanniksi eli lukematta se olisi jäänyt ilman suomennosta. Onneksi on niitä, jotka osaavat ja pyystyvät kääntämään meille muille. Kalakämppä Tapio Kopivukarin suomennoksena jää muistikirjaani yhtenä kesän 2024 oivallisista lukukokemuksista. Ja Bubbin sinne tänne sirotellut musiikkiviittaukset riemastuttivat,

Sitaatit Kalakämpästä.

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matka...
Lähetä kommentti
Lue lisää
JÄMINKIPOHJA BOOGIE   – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)   elämäkerran Risainen elämä   (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan   kuvan. "Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot." En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on m...
Lähetä kommentti
Lue lisää
LIEKINVAALIJA 85   ”Herra, siunaa tulet jotka syttyvät, siunaa sydämet jotka aina muistavat: ihminen katoaa mutta valo jää.”   -Jouni Paarlahti (1936-2020)   ”Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi.”   Tyttäreni oli vähän yli kahdenkymmenen, kun härnäsin häntä jossain käymässämme keskustelussa sanomalla, että sun täytyy varmaan olla eri mieltä tästä, kun minä ajattelen näin.   Nuori nainen vastasi äänessään ripaus sarkasmia, että mä olen jo siinä iässä, että pystyn myöntämään, että isä on joskus oikeassa. Näinhän se elämä monta kertaa menee. Jouni Paarlahti 1936-2020 (kuva Sanna-Leena Paarlahti)  Oma isäni Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi. Jossain kohdin minäkin kasvoin ikään, jossa ymmärsin, että isälläni ol...
Lähetä kommentti
Lue lisää