JA PINK FLOYD VUONOLLA SOI
”kuljettimen kitinä muistuttaa pink floydin moneya
valonheittimet fileeraavat pimeyttä”
En ole kuluneena kesänä juurikaan
matkustellut, tai oikeastaan olen. Kävin juuri Islannin Länsivuonoilla. Bubbi
Morthens (s. 1956) on Islannin tuinnetuimnpia muusikkoja, jonka vuonna 2017
ilmestynyt ja tänä vuonna suomeksi ilmestynyt Kalakämppä vei minut sinne
ihmettelemään ja vaikuttumaan.
Bubbi ei ole kalastajan poika, ei
kotoisin kalastajakylästä, vaan lähtöisin reykjavikilaisesta
taiteilijaperheestä ja käynyt tansdkalaista sisäoppilaitosta. Hänen taustansa
on monikansallinen: kuivanveistäjäisä oli puoliksi norjalainen, puoliksi
islantilainen, äiti tanskalainen. Vuonna 1976 hän päätyi Islannin
Länsivuonoille töihin kalatehtaaseen ja asumaan sen asuntolaan. Edellä oleva
käy ilmi Koivukarin tiiviistä esipuheesta teokseen. Kokemus Länsivuonoilla oli
Bubbille jäljet jättävä: ne ovat näkyneet miehen musiikissa ja Kalakämppää lukiessa
on kuin kaikki olisi juuri tapahtunutta.
Työ ja elämä kalatehtaassa on
karua, meri karu ja alati läsnä oleva.
Kalojenkuljetin kitisee. Muitakin ääniä kantautuu.
”käännämme Zeppeliniä kovemmalle ja pakenemme
tätä riisuvaa todellisuutta”
Välillä kirjoittaja elää maisemaa
vuorineen, toisinaan pohtii elämän syvyyttä ja murhetta.
”alaston hautausmaa suolaiset hautakivet
täällä on tyhjiä hautoja”
Meren saartamassa maassa moni
hauta on jäänyt tyhjäksi, Bubbin lause jättää lukijan ajatuksen ääreelle.
Samaan aikaan läsnä on elämä ja
nuoruus.
”me naimme kunnes joku huusi nyt hiljaa saatana
me nauroimme kunnes joku huusi nyt hiljaa saatana
nukuimme kunnes joku huusi herätys”
Onnellinen se, joka on nauranut,
Palataan Pink Floydiin. Bubbi
luultavasti muistaa kalankuljettimen kitinän aina kuullessaan Moneyn, Pink
Floydin vuonna 1973 ilmestyneellä albumilla Dark Side of The Moon olevan
Roger Watersin omituisessa 7/4-tahtilajissa jolkottelevan
mestariteoksen. En ole ollut kalatehtaalla töissä, mutta Bubbin viitatessa
tähän kappaleeseen tiedän, miltä kalankuljettimen kitinä kuulostaa. Musiikin
voima yhdtää näyttäytyy. M inä ja Bubbi olemme eri ikäisiä, asumme eri maissa,
mutta olemme kuulleet Moneyn ja tiedämme. Tekstini otsikko rakentaa
yhteyttä Juice Leskisen Norjalaiseen villapaitaan. Bubbin
ja Leskisen vuonot ovat tyystin erilaiset, vaikka jotain molemmilla soi. Vähän
niin kuin minun näkökulmani Islantiin on erilainen kuin Bubbin: turistin
näkökulma. Sen, joka on nähnyt paljolti sitä, mitä kävijälle näytetään. Jokin
ääniraita silläkin on.
Kämpällä soi Led Zeppelin ja Stairway
To Heaven, Bob Dylan taustoittaa pilvenpolton hartaushetkeä.
Puhelinlangat kalastajakylästä huminaa ja pyynnön, että äiti lähettäisi levyjä.
Ja biitti ei pysähdy koskaan.
”koneet eivät vaikene
katkovat päät ja nylkevät
tumpsika tum tumpsika tum huutaa kone
ja näet unta kurosawan kaatopaikoista”
Sivistynyt arvaukseni on, että kyseessä on elokuva Köyhän pikajuna (1970).
Ja tulee kevät, se, mikä on aina kuulunut nuoruuteen.
”ilma väreili bassotahdeista
jotka mustiin pukeutunut jean jacques burnel
lähetti meren yli
aika oli jo koittamassa”
Kalakämpän toiseksi viimeinen
runo viittaa brittiläiseen uuden aallon yhtyeeseen The Stranglers, jonka
esikoisalbumi Rattus Norvegicus ilmestyi keväällä 1977. Burnelin basso
on oleellinen osa yhtyeen sointimaailmaa. Ja niin tulemme taas siihhen, että me
tiedämme. Lukjija palkitaan tässä löytämisen riemulla niin kuin
intertekstuaalisten viittausten kanssa usein on.
Joskus kuulen jonkun sanovan,
että kirjallisuutta olisi hyvä lukea alkukielellä. Tämä ei minusta oikeasti
pidä paikkaansa: harva tavallinen lukija osaa itselleen vierasta kieltä niin
hyvin, että hommasta tulisi mitään. Itse selviän kaunokirjallisuudesta englanniksi,
ruotsiksi, jos on ihan pakko, mutta siihen se jää. Saksaa tai venäjää en yritä.
Kalakämppää minun olisi ollut aivan turha tavata islanniksi eli
lukematta se olisi jäänyt ilman suomennosta. Onneksi on niitä, jotka osaavat ja
pyystyvät kääntämään meille muille. Kalakämppä Tapio Kopivukarin
suomennoksena jää muistikirjaani yhtenä kesän 2024 oivallisista
lukukokemuksista. Ja Bubbin sinne tänne sirotellut musiikkiviittaukset
riemastuttivat,
Sitaatit Kalakämpästä.
Kommentit
Lähetä kommentti