MINÄ, TYÖNANTAJA

"Maksut eivät ole kaikki. Lisäbonuksena lankeaa jumalaton vaiva."

Päätin ryhtyä työnantajaksi. Harrastus on vaivalloinen ja kallis. Julkisuudessa puhutaan tuon tuosta siitä, että työ tulee Suomessa  hintoihinsa. Puheen konkreettisuus kasvaa uuteen potenssiin, kun asiaan perehtyy itse.

Oma työllistämiseni on toki pienimuotoista ja lasketaan kotitaloustyöksi. Yrittäjäksi en ryhdy. Vähäisen palkkasumman takia vältän työnantajan sotu-maksut, mutta en työeläkevakuutusta ja lakisääteistä tapaturmavakuutusta. Työttömyysturvamaksukin pitää hoitaa. Ennakonpidätystä en ole velvollinen tilittämään – toki saan sen tehdä – mutta verottaja saa kyllä omansa viimeistään jälkiverona. Tuloveroahan ei sentään maksa työnantaja, vaan -tekijä. Kaiken kaikkiaan huomaan suorittavani useita satoja euroja siitä, että maksan yhdelle ihmiselle 1500 euroa palkkaa laillisesti.  Oma työnantajani maksaa vielä suuremmat sivukulut siitä, mitä minä putiikin rullissa puuhastelen.

Maksut eivät ole kaikki. Lisäbonuksena lankeaa jumalaton vaiva. Jo lakisääteisen tapaturmavakuutuksen hankkiminen tuntui mutkikkaalta ja aikaa vievältä asialta. Lopulta löysin vakuutusyhtiöni ystävällisen virkailijan opastuksella oikean verkkolinkin. Kun olin ensin onnistunut onkimaan esille hänen puhelinnumeronsa ja kuunnellut tuuttausta valtakunnallisesta numerosta, jossa kukaan ei vastannut. 

"Oltuani safarilla tässä viidakossa ymmärrän niitä, joille tulee kiusaus oikoa ja teettää työtä pimeästi."

Sitten tulevat verohallinnolle tehtävät ilmoitukset. Myös työntekijälle on tehtävä tarkka rätinki siitä, mitä on maksettu minnekin. Vanha kansa puhui tilinauhasta. Ja vielä on velvollisuus panna itselle muistiin, mitä on maksanut.

Oltuani safarilla tässä viidakossa ymmärrän niitä, joille tulee kiusaus oikoa ja teettää työtä pimeästi. Puhun nyt siis ymmärtämisestä, en hyväksymisestä.  Kyse on luultavasti ennen kaikkea rahasta, mutta ehkä jonkin verran myös  vaivasta ja osaamisesta. Jo verohallinnon ohjeiden  lukeminen ensimmäisen kerran oli itselleni niin lamauttava kokemus, että teki mieli panna pensselit saman tien santaan.  Tasavaltamme suorittavan virkakoneiston eduksi on kyllä todettava, että asioiden hoituminen on luultavasti haluttu tehdä kansalaiselle kohtuullisen helpoksi. Pykäliköt vain ovat pykälikköjä. Ohjeita on ja niitä kärsivällisesti lukemalla ja taas uudestaan lukemalla alkaa lopulta ymmärtää. Palkka.fi –palvelu hyödyttää. Ongelma on tietysti siinä, että tällaisten asioitten kanssa tällainen  satunnaistyöllistäjä pyörii itselleen melko lailla vieraalla maailmankulmalla.

"Itse uskon, että pyrkimys toimia oikein ylösrakentaa ihmisen elämää. Pateettista ja toivottavasti totta."

Minun tähän hankkeeseen käyttämälleni ajalle ei kukaan laske hintaa.  Mutta eipä lasketa hintaa myöskään sille hyvälle mielelle, jonka saan siitä, että toimin tässä kohdin laillisesti. Ja siitä, ettei tarvitse tehdä niitä hommia, jotka nyt tekee toinen. Sitä paitsi vain valoisasti tehdystä voi vaatia verotuksessa kotitalousvähennystä . Voisin tietysti myrkyttää päätäni suhteuttamalla pienituloisen ihmisen tulovirtoja meidänkin maassamme mitä luultavimmin kaikkien kirjanpitojen ohi laskettaviin rahasummiin - tai palauttamalla mieleeni, että Suomesta on löytynyt sekin virkamies, joka on ehtinyt häärätä sen eteen, että puistosta kerätyistä pantillisista pulloista saadut rahat tulisivat  pannuiksi verolle. Jonkun mielestä on varmasti tyhmää maksaa maksuja, jotka voisi välttää tiskinalustoimilla, mutta meidän yhteiskunnassamme niiden hoitaminen on oikein.  Itse uskon, että pyrkimys toimia oikein ylösrakentaa ihmisen elämää. Pateettista ja toivottavasti totta. Tällä tavalla ajattelen, vaikka ei se aina ole omalla kohdallani näin mennyt.

"Pyrin jättämään kivisodat synnittömille."

Minulle riittää tässä(kin), että katson itse eteeni. Pyrin jättämään kivisodat synnittömille. Seuraavan kerran, kun jotain poliitikkoa riepotetaan mediassa pimeän työn teettämisestä, pidän suuni kiinni. Ymmärtää voi, vaikka ei hyväksyisikään.