PITÄISIKÖ KOKO AJAN TAPAHTUA?

 

 

”Seuraavien kahden viikon aikana ei tapahtunut juuri mitään.” Sitaatti on Stephen Kingin romaanista Se (Tammi 1986). Kirjan neljäs osa ”Heinäkuussa 1958” päättyy näin.  Se - siis se  kirja - on eittämättä Kingin tuotannon kärkipäätä. Jostain syystä suomenkielistä painosta ei ole ollut saatavilla pitkään aikaan ja vanhojen kirjojen antikvariaattihinta on noussut melko korkeaksi. Kirjastotkin ovat suurelta osin varastoineet niteet kellareihinsa Alkukielellä teosta saa totta kai maailmalta muutamalta lantilla. Arvostan Kingiä kirjailijana, mutta tässä kohdin mietin, voiko kirjailija tuottaa enemmän epätotta lausetta kuin tämä. Tai vähemmän uskottavaa. Kaksi viikkoa, joiden aikana ei tapahdu juuri mitään?

 Mitä tapahtuu todella? Se ei ole Kingiä, vaan Pentti Saarikoskea. Pitäisikö koko ajan tapahtua? Jospa ongelma onkin siinä, että koko ajan tapahtuu jotakin, vaikka välillä soisi, ettei tapahtuisi?

"Karkauspäivä ja kaikki hyvin" 

Kun reilut yksitoista vuotta menin kerran viikossa töihin vankilaan, tapanani oli kysyä valvomossa, että mitäs tänne kuuluu. ”Ei tänne mitään kuulu” oli yksi perusvastauksista. Se oli hyvä vastaus. Se tarkoitti, että kukaan ei ollut jäänyt lomille tai puhaltanut tullessaan promilleja. Muutenkaan ei ollut mitään erityistä meneillään. Karkauspäivä ja kaikki hyvin, niin kuin kerran todettiin.

 Nykyisessä työssäni tapaan jatkuvasti enemmän tai vähemmän vakavasti sairaita ihmisiä. Jo viidenkymmenen toiselle puolelle rientäneenä tiedän jotakin elämän käyttöliittymän natinoista minäkin. Ruotsalainen teologi Owe Wikström on  todennut, että terveellä ihmisellä on lukemattomia toiveita ja sairaalla yksi ainoa. Hieman yksinkertaistaen tämä on mitä luultavammin totta. Sairauden leveysasteilla ihminen ei haikaa tapahtumia, vaan käy kaipaamaan tylsää, tavallista ja terveyshuoletonta elämää. Mukavia päiviä, joissa ei niin paljon tapahdu. Kunhan voisi.

 "Miten olisi muutama viikko, joiden aikana ei satu kummempia?"

Näitä ajattelen nyt, kun minunlaisellani myöhäisellä lomailijalla tämän kesän vapaat ovat vielä edessä ja moni kyselee työpaikan kahvihuoneessa ja milloin missäkin lomasuunnitelmistani. Miten olisi muutama viikko, joiden aikana ei satu kummempia? Elelisin vain.

 Tapahtumattomuus on tietysti optinen harha. Siksi kirjailijan väite kahdesta viikosta, joiden aikana ei tapahtunut juuri mitään, on epäuskottava ja mahdoton.  Oikeassa elämässä tapahtuu koko ajan jotain. Usein kysymys on vain pienistä ja arkisen oloisista asioista. Minultakin jäivät tänä aamuna eväät kotiin. Sitten istuin niin ajatuksissani bussissa selkä menosuuntaan, että ajoin yhden pysäkinvälin yli. Olihan sitä siinä jo aluksi. Iltapäivällä menen hautajaisiin. Ne eivät ole omani, mutta sellaisetkin tulevat joskus. Mitä sitä ennen tapahtuu, jää ajan näytettäväksi.