MENNEEN AJAN SCIFIÄ?

Tartuin tässä kuussa pitkästä aikaa tieteiskirjallisuuteen. Olen lukenut sitä viime vuosina harvakseltaan, vaikka urakoin nuoruudessani lajin kimpussa ahkerasti. Syy scifin uuteen tulemiseen kohdallani oli vähän kummallinen: eräs nettidivari myi priimakuntoista Isaac Asimovin romaania Teräsluolat (Kirjayhtymä 1974) 180 eurolla. Kova hintapyyntö viritti uteliaisuuteni. Katsastamissani nettikaupoissa teoksen käytetystä painoksesta sai maksaa ilman postikuluja laskettuna 115-180 euroa, halvin oli ilman kansipapereita. Arvokas kirja siis – englanniksi sen olisi tietysti saanut omakseen muutamalla eurolla. Vilkaisu Pirkanmaan kirjastojen kokelmiin kertoi, että Teräsluolia oli niissä kymmenen kappaletta, mutta mm. Tampereen kaupunginkirjaston hyllyistä se oli hävinnyt. Mielijohteesta päätin lukaista tämän itseltäni aikoinaan väliin jääneen teoksen – tulisipa samalla veroilleni vastinetta...Sain teoksen lähikirjastostani nopeasti ja ilman varausmaksua. 

 

Teräsluolat ei taida Suomessa kuulua Asimovin (1920-1992) tunnetuimpiin teoksiin. Syntyjään venäläinen, sittemmin yhdysvaltalaistunut kirjailija tunnetaan meillä varmasti paremmin esimerkiksi Säätiö-trilogiasta (Säätiö, Suom. 1976, Säätiö ja imperiumi, suom. 1977, Toinen säätiö, suom. 1977). Teräsluolat (The Caves Of Steel, 1954) kuuluu Robotti-sarjaan ja sai jatkokeen Alastoman auringon (The Naked Sun, 1957, suom. 1975), joka on antikvariaattihinnoiltaan huomattavasti Teräsluolia halvempi – kirjaa tarjotaan netissä alle kympillä.  Myöhempinä vuosinaan Asimov kirjoitti sarjaan myös jatko-osat Aamunkoiton robotit (The Robots of Dawn, 1983, suom. 1987) ja Robotit ja imperiumi (Robots and Empire, 1985, suom. 1989).

"Teräsluolien kaukainen tulevaisuus on kiehtova yhdistelmä vanhaa ja uutta."
  

Teräsluolat on tulevaisuuteen sijoittuva dekkari, jonka keskeisinä hahmoina ovat etsivä Elijah Baley ja hänen kovasti ihmisen kaltainen robottikumppaninsa R. Daneel Olivaw. Ja kun kyseessä on dekkari, miehet ratkovat murhaa. Niin – miehet? R. Daneelhan on kone. Kelvollisen juonen sivutuotteena esiin nouseekin mm. mielenkiintoisia pohdintoja ihmisen ja tekoälyn suhteesta. Robotti-sarjassa ovat keskeisessä merkityksessä ”robotiikan kolme pääsääntöä”, joista ensimmäinen kieltää robottia koskaan vahingoittamasta ihmistä. Asimovin robotit eivät ole isännilleen fyysinen uhka. Tarina sijoittuu tuhansien vuosien päähän tulevaisuuteen. Siinä maahan on perustettu Avaruuskaupunki, jota hallinnoivat ”avaruuslaiset”, aikoinaan maasta muille planeetoille lähteneiden ihmisten jälkeläiset. Miehittäjäksi koettu taho on kirjan tapahtuma-aikoihin ollut maisemissa muutaman vuosikymmenen. Sen toimet ja tarkoitusperät herättävät maalaisissa monenlaista epäluuloa ja kyselyä. Vuonna 1954 ilmestyneessä kirjassa on asetelmia, jotka nykylukija saattaa  yhdistää esimerkiksi tämän hetken Venäjään ja siihen liittyviin asenteisiin. Mitkä ”avaruuslaisten” tavoitteet sitten todellisuudessa ovat, jääköön selvitettäväksi kirjaan tarttumalla.

Teräsluolien kaukainen tulevaisuus on kiehtova yhdistelmä vanhaa ja uutta. Vuonna 1954 kirjailijan on selvästi ollut mahdotonta kuvitella, että valokuvia otettaisiin ilman filmiä. Teoksessa esiintyy kaikenlaisia vempeleitä, mutta siinä käytetään myös tietosanakirjaa. Kännykkää ei ole selvästikään keksitty, internetin ajatus on tuntematon. Maapallolla elää kahdeksan miljardia ihmistä ja ruoka tuotetaan pääosin hiivoilla. Elämä tapahtuu kaupunkien kätköissä, ihmiset eivät voi oikein kuvitellakaan menevänsä avoimeen ilmanalaan. Siellä täällä häärii ”medievalisteja”, ihmisiä, joilla on romanttinen kaipuu planeettansa menneisyyteen.

"Elijah Baley toteaa Raamatun olevan noin puolelle maapallon 

asukkaista pyhä kirja. Siis tuhansien vuosien päästä."

 

 

Onko Teräsluolien maailma dystopia niin kuin monien tulevaisuuteen sijoittuvien teosten maailmat? Elämä on siinä selvästi tulossa rajoilleen. Energiantuotannosta syntyvän radioaktiivisen jätteen kanssa ollaan ajautumassa ongelmiin. Yhteiskunta on äärimmäisen hierarkinen. Koneet uhkaavat viedä työpaikat. Ja niin edelleen. Kokonaiskuva on rasittava. Ja sitten pieni yksityiskohta: Elijah Baley toteaa Raamatun olevan noin puolelle maapallon asukkaista pyhä kirja. Siis tuhansien vuosien päästä. Onko tämä dystopian piirre, riippuu lukijan maailmankatsomuksesta. Robotti Daneelin viimeiset sanat romaanissa muuten ovat ”Mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.”

Menneen ajan scifiä? Ehkä, mutta mielenkiintoiseksi ajatuksenvirittäjäksi teos edelleen osoittautui. Oma kirjallisuudenhistoriallinen mielenkiintonsa voi olla seikalla, että 1970-luvulla todella käännettiin kirjoja, joiden alkuteokset oliovat ilmestyneet kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Nykyisin sellaista on vaikea kuvitella ainakaan isoissa mitoissa. Mielenkiintoinen oli myös kirjastosta lainaamani nide. Leimojensa mukaan se on kuulunut alunperin Pohjaslahden kunnan kantakirjastoon. Seikan tekee  kiinnostavaksi se, että teos on painettu vuonna 1974 – ja Pohjaslahden kunta lakannut olemasta vuonna 1973. Jotkin asiat tapahtuvat Hämeessä omaan verkkaiseen tahtiinsa.

Isaac Asimovista Wikipediassa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Isaac_Asimov