14.10. - RAUHAN PÄIVÄ

"Tarton rauha noudatteli pitkälti Suomen suuriruhtinaskunnan rajoja vuodelta 1812."

Viimeaikaiset kirjoitusprojektini ovat olleet kohtalaisen väkivaltaisia. Viimeksi eilen sain kaksi ihmistä hengiltä. Näin ollen on hyvä pitää taukoa ja kirjoittaa rauhansopimuksesta. 

14.10. on merkittävä päivämäärä.  Tuolla lyömällä vuonna 1920 nimittäin solmittiin Tarton rauhansopimus Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä. Sopimus oli historiallinen, koska siinä ensimmäisen kerran määritettiin itsenäisen Suomen tasavallan rajat.  Suomen rauhanvaltuuskuntaa vuonna 1920 johti – kukapa muu kuin J.K.Paasikivi. Lisäksi nimipoliitikoista mm. Väinö Tanner oli mukana.

Tarton rauha noudatteli pitkälti Suomen suuriruhtinaskunnan rajoja vuodelta 1812. Toisin sanoen oltiin kutakuinkin vuoden 1617  Stolbovan rauhan raameissa. Tuossa sopimuksessahan Käkisalmen lääni liitettiin Venäjästä Ruotsiin. Tarton rauhan rajat tjättävät toki kiertämättä Inbkerin kautta. Sitten Stolbovan rauhan alueen soille oli ilmestynyt Pietari, joka aiheutti tietyn realiteetin suomnalaisten rajatoiveisiin. Kansallinen uho oli toki siivittänyt meikäläiset haaveilemaan jopa Kuolan niemimaan liittämisestä maahamme, mutta se jäi toteutumatta. Myös aiemmin Suomeen liittyneet Porajärvi ja Repola menivät Venäjälle. Tunnettu historian yksityiskohta on se, että jälkimmäisen pitäjän va. nimismies Bobi Sivén suivaantui asiasta sen verran raskaasti, että laski kuulan itseensä.

"Tarton rauhan palauttaa mieleen sen, minkä rauhansopimukset yleisesti ottaenkin  tekevät: maailma ei ole vakaa."

 Tosiasiassa Reopla ja Porajärvi taisivat olla nappuloita pelissä, jossa varsinaisena päämääränä oli saada Petsamo ja sitä kautta Jäämeren satama Suomelle. Tämä onnistuikinTarton rauhansopimuksen myötä. Tarton rauhaa ei tänä päivänä kovinkaan paljon muistella. Mm. sen 90-vuotispäivä vuonna 2010 sujui Suomessa kovin huomaamattomasti. Rauha ansaitsisi ehkä tulla nykyistä paremmin pidewtyksi mielissä, olivathan siinä määritellyt rajat ne, joita edelleen elossa olevat sotaveteraanit tovereineen viime sodissa puolustivat.

 Tarton rauhan palauttaa mieleen sen, minkä rauhansopimukset yleisesti ottaenkin  tekevät: maailma ei ole vakaa. Petsamokin taidettiin luovuttaa vuonna 1920 Suomelle  ”ikuisiksi ajoiksi”. Vajaat kaksikymmentä vuotta myöhemmin rauhansopimuksessa määritellyt rajat oli rikottu. Tai eihän se tapahtunut missään passiivissa. Marras-joulukuussa 1939 Neuvostoliiton armeija vyöryi niiden yli Suomen puolelle.

"Oikeudenmukaisuutta painavampia seikkoja ovat mm. öljy ja muut taloudelliset intressit. Historia voidaan aina kirjoittaa uudelleen."

Kansainvälinen yhteisö toimii joskus hyvin ja usein huonosti. Oikeudenmukaisuutta painavampia seikkoja ovat mm. öljy ja muut taloudelliset intressit. Historia voidaan aina kirjoittaa uudelleen. 

"Viime kädessä kyse on aina Jermulan kasarmilla pelattavasta ei säntöjä –jalkapallosta, josta puuttuu oikeudenjakaja, jota kaikkien olisi toteltava." 

Tämä paljastaa globaalin elämän keskeisen ongelman. Viime kädessä kyse on aina Jermulan kasarmilla pelattavasta ei säntöjä –jalkapallosta, josta puuttuu oikeudenjakaja, jota kaikkien olisi toteltava. Suuri ruho jyrää yleensä paremmin kuin pieni. Siitä, mitä tästä seuraa, syntyy historia.

Suomen ja Neuvosto-Venäjän rauha solmittiin 14.10.1920 Tartossa Eesti Ülioppilaste Seltsin vuonna 1902 valmistuneessa talossa, joka sijaitsee edelleen osoitteessa J. Tönissoni 1. Itselläni oli tilaisuus vierailla talossa sisällä keväällä 2009 erään virolaisen ystäväni mukana. Pääsin myös ”kaikkein pyhimpään” eli Seltsin lippuhuoneeseen.  EÜS:n värit ovat samat kuin Viron lipussa.