JOTTA TULEE KÄYTYÄ

”Kausikortilla pääsee katsomaan kaikki kauden 14 kotiottelua. Hintansa se haukkuu, jos tulee käytyä kymmenessä.”

Kävin läpi lompakkoni. Siellä oli 26 erilaista korttia. Kirjo ulottui ajo- ja henkilökortista läpysköihin, joihin leimoja keräämällä saa ilmaisen parturoinnin ja auton pesun. Välille mahtui kaikenlaisia etu- ja jäsenkortteja. Uusin tulokas pussissani on viime viikolla ostamani Tampereen Pallo-Veikkojen kausikortti. Jalkapallon miesten kakkosen sarjakausi alkaa tulevana lauantaina. Kausikortilla olisi nähnyt myös Suomen cupin ottelut, mutta se kilpailu meni jo TPV:n osalta.

Kausikortilla pääsee katsomaan kaikki kauden 14 kotiottelua. Hintansa se haukkuu, jos tulee käytyä kymmenessä. Kokemukseni mukaan esteitä ilmenee kauden aikana sen verran, että hinta ottelua kohti tulee olemaan aika lailla sama kuin erillisillä lipuilla.

”Kausikortin ehkä tärkein hyöty on kuitenkin siinä, että sen haltijana tulee lähdettyä stadionille silloinkin, kun ei oikein huvittaisi ja sohva laulaa seireenisäveliään. "

 

Kausikortin hankkiessani en kuitenkaan oikeastaan ajattele niinkään edullisuutta. Omalla kohdallani kysymys on jonkinlaisesta värin tunnustamisesta. Kysymys on yksinkertaisesti seuran tukemisesta. Seura saa rahansa, vaikka pelit menisivät kuinka viemäriin. Toivottavasti eivät mene. Itseään on myös tässä kohdin melko harmitonta huiputtaa: kun taskussa on etukäteen maksettu kortti, voi melkein ajatella, ettei peleistä tarvitse erikseen maksaa portilla – vaikka tietysti on maksanut etukäteen koko kaudesta.

Kausikortin ehkä tärkein hyöty on kuitenkin siinä, että sen haltijana tulee lähdettyä stadionille silloinkin, kun ei oikein huvittaisi ja sohva laulaa seireenisäveliään. Kun on kerran maksanut. Jälkeenpäin nimittäin on aika lailla poikkeuksetta sellainen olo, että olipa mukava, kun tuli lähdettyä -  katsottua ottelu, vietettyä aikaa joko kaveriporukassa tai itsekseen, mutta yhtä kaikki ihmisten ilmoilla. Ja kenties vaihdettua muutama sopiva ajatus jonkun samanhenkisen  penkkiurheilijan kanssa.  

”Vielä ennen vappua tilaan KeuPaHT:n kausikortin ensi kauden jääkiekon Mestikseen.”

Uskoakseni logiikka on tässä yhteinen, oli kyseessä taide tai urheilu. Vanhemmillani oli nuoruudessani kausikortit kaupunginorkesterin konsertteihin. Pidin siihen aikaan sellaista turhanpäiväisenä. Luultavasti isäni ja äitini olivat monena perjantai-iltana tyytyväisiä, että tuli lähdettyä yliopiston saliin, vaikkei työviikon päälle olisi ensi ajatukselta jaksattanutkaan. Ja onpa itsellänikin nykyisin Mäntän Serlachius-museoiden vuosilippu. Se auttaa siihen, että tulee mentyä näyttelyihin.

Yksi kortti lompakostani on hyllyllä ja odottamassa.  Vielä ennen vappua tilaan KeuPaHT:n kausikortin ensi kauden jääkiekon Mestikseen. Se aktivoidaan ilahduttavan ekologisesti samalle muovilätyskälle, jolla oli päättyneen kauden lippu. Ostan kortin, jotta tulee käytyä. Mutta ne pelit alkavat vasta syksyllä. Ensin pelataan ja katsotaan jalkapalloa.