KUNINKAIDEN SOTAANLÄHDÖN AIKA: KOHTI KOUVOLAA

”Perjantai-illan ja lauantain 5.-6.6.2015 omistan jälleen murhakirjallisuudelle erilaisine vivahteineen.”

Kevään ja kesän rajalla tapahtuu paljon. Ylioppilasjuhlia, ammattiin valmistumisia, puutarhatöitä. Suvivirsi. Teemun päivä. Ja kun jaksaa vielä vajaan viikon, pääsee Kouvolaan.

On nimittäin taas se aika vuodesta, jolloin hilaan itseni Kouvolan dekkaripäiville. Perjantai-illan ja lauantain 5.-6.6.2015 omistan jälleen murhakirjallisuudelle erilaisine vivahteineen. Tänäkin vuonna, vaikka rehellisesti sanottuna kynnyksellä olevien päivien huumoriteema otsikolla ”Murhan hauskaa” http://www.dekkaripaivat.fi/node/686 ei ennakkoon ja ensi vilkaisulta minua kauheasti innostakaan. Voin olla viikon päästä toisissa ajatuksissa.

”Muutaman kerran olen itse osallistunut päivien ohjelmaan patsastelemalla hetken novellikilpailun antologiaan mukaan kelpuutettujen joukossa esiintymislavalla.”

Kirjojakin Kouvolasta tulee taatusti ostettua. Paikalla on perinteisesti sekä uusien että käytettyjen opusten kauppiaita. Sitten pitää taas miettiä, että mihin ne kotona mahtuvat.

Muutaman kerran olen itse osallistunut päivien ohjelmaan patsastelemalla hetken novellikilpailun antologiaan mukaan kelpuutettujen joukossa esiintymislavalla.

 

(Kuva: Eero Pirttijärvi)

Kahdella osallistumiskerralla kolmesta on tärpännyt ja ne novellit on julkaistu Ritva Sorvalin toimittamissa ja Kouvolan kaupungin kustantamissa antologioissa Murhattu mieli (2010) ja Rikoksia ja rangaistuksia (2011). Kolmas ja omasta mielestäni tarinoista paras on julkaistu Juri Nummelinin toimittamassa teoksessa Viimeinen laukaus ja muita novelleja rikoksesta (Putki Kustannus 2014).

 En minä silti mikään murhakirjailija ole, harrastelija vain.  Ja Kouvolan ystävä.

”Rikoksen viihdearvo yhteiskunnassa on kiistaton. Moni viihtyy murhan ratkomisen parissa.”

 

Kouvolan dekkaripäivissä minua viehättää erityisesti niiden tietty kotikutoisuus. Ei niin, etteivät järjestelyt toimisi hyvin, mutta tapahtumassa leijuu sellainen kotoinen oman väen henki ja meininki. Ei liian viritettyä ja ennen kaikkea mukavaa. Niin olkoon.

"Ja samaan aikaan on tietysti totta, että oikea rikollisuus ei ole koskaan hyvä juttu ja tappaminen on aina likaista puuhaa."

 

Alkukesäinen Kouvolan reissu on minulle  paljon muutakin kuin Dekkaripäivien ohjelma. Vaikkapa kävely Kouvola-talon vieressä olevassa museokorttelissa ja pipahtelu kylältä löytyvissä pizzerioissa.

Unohtamatta kaupungin arkkitehtuuria, joka puhuttelee joka kerta.

Hengenriistosta ja muista hämärähommista voimaansa pumppaava kirjallisuus on aina myös jotenkin jännä ilmiö. Rikoksen viihdearvo yhteiskunnassa on kiistaton. Moni viihtyy murhan ratkomisen parissa. Ja samaan aikaan on tietysti totta, että oikea rikollisuus ei ole koskaan hyvä juttu ja tappaminen on aina likaista puuhaa.  Mutta ehkä juuri siksi huomaan tarvitsevani säännöllisen annokseni  jännäreitä, pulp fictionia ja sotaa. Ynnä Kouvolan dekkaripäivät aina kesäkuussa.