TAPPAVAA MENOA AMERIIKAN RAITEILLA

”God will punish him.”

”I know.”

Facebook-kaveri vinkkasi hyvän kirjan. Nyt olen lukenut Rob Leiningerin hurjan romaanin Killing Suki Flood. Hankin sen epäisaänmaallisesti Amazonin Kindle Storesta, maksamatta arvonlisäveroa Suomeen. Kaiken lisäksi hyödynsin röyhkeästi jo peruskoulussa pohjustettua kielitaitoani. Alvia en maksanut kyllä muuallekaan, sillä kirja oli hankkimishetkellä saatavilla maksutta. Ei ole enää.

”Killing Suki Flood on täysverinen toimintajännäri. Pahikset ovat pahoja, mutta hyviksetkään eivät ole pulmusia.”

Leininger oli minulle ennestään tuntemton, mutta Killing Suki Flood tuskin jää ainoaksi häneltä lukemakseni kirjaksi. Tekijää on luonnehdittu monialaiseksi kirjoittajaksi, joskin painopiste on jännäreissä. Onpa mies ehtinyt toimia matematiikan opettajankin ja sotia Vietnamissa. Ja kirjoittaa hyvin. Killing Suki Floodin tapahtumat polkaistaan käyntiin, kun konnantöihin ryhtynyt rekkakuski Frank tapaa nuoren Suki Flood -nimisen naisen Uuden Meksikon tienposkessa ja hyvät suunnitelmat lähtevät saman tien valumaan viemäriin. Meno äityy  ja tapahtumat huipentuvat nevadalaisessa jumalanseläntakusessa.

 Killing Suki Flood on täysverinen toimintajännäri. Pahikset ovat pahoja, mutta hyviksetkään eivät ole pulmusia. Eräällä Internet-sivustolla kehuttiin erityisesti romaaniin sisältyvää kidutuskohtausta. Ja kyllä se olikin vangitseva. Melkein teki mieli itse huutaa…Juonta liikaa paljastamatta voi sanoa, että Leininger loihtii teokseensa sellaista pahuutta, että lukija on kohtalaisen pysyvästi piinassa. Niin ovat myös päähenkilöt pääpahiksen kanssa:

”There is a God, Mink. You´ll see. You can´t do this.”

“I´ll believe in God when He stops me. When he brings all the amazing mayhem in the world to an end. Until then, all there is is what happens.”

Vaikeimmissa hetkissä heille jää vain toive, että paha lopulta saa rangaistuksensa. Jos ei täällä, niin tuonpuoleisessa. 

”Hyvä, paha, tasoitus. Nämä esiintyvät myös kulttuurien ja uskontojen suurissa kertomuksissa.”

Killing Suki Flood on vetävä trilleri, ei muuta. Mutta niin kuin hyvät tarinat aina, se heijastelee ihmisenä olemisen perusasioita ja –kysymyksiä. Hyvän ja pahan taistelua ja myös perimmäisen oikeuden toteutumista. Että puntit tasataan. Lukija voi kokea päähenkilöiden matkassa vatsaa vääntävää jännitystä, joka panee nielemään tekstiä kiihtyvällä vauhdilla…välillä sopii sitten vaikka sihauttaa olut ja helpottaa oloaan sillä, että tämähän on vain viihdettä.  Kunnes muistaa, että aivan yhtä karmeaa menoa voi lukea vaikkapa Euroopan historiaa käsittelevistä tietokirjoista. Jännärin kanssa pystyy sentään aina elättelemään toivoa onnellisesta lopusta.

Hyvä, paha, tasoitus. Nämä esiintyvät myös kulttuurien ja uskontojen suurissa kertomuksissa. Esimerkiksi kristinuskon taivas- ja helvettioppiin liittyy kaikuja toiveesta, että Suuri tuomari laittaa kerran tilit ojennukseen. Vaikka kristittyä kehotetaan rukoilemaan vihamiestensä puolesta ja luottamaan suurimmankin pahuuden peittävään Jumalan armoon, luulen, että moni ihminen on vaaran ja vainon keskellä saanut lohtua myös lopullisen tasoituksen toivosta.

”Luettuani Killing Suki Floodin katselen kotimaillani Ruovedellä könöttävää muurahaispesää toisella silmällä kuin ennen…”

Nykyään monikaan ei halua puhuttavan helvetistä uskonnollisessa merkityksessä. Kysyn kuitenkin, kuinka helvettihakuisia me ihmiset edelleen olemme. Jos ei muuta, niin teemme sellaisen. Ja kyllähän puhe taivaasta muuttuu monella tapaa merkityksettömäksi ilman ajatusta iankaikkisuuden varjoisasta puolesta. Hyväkin tarvitsee rinnalleen pahan tullakseen tunnistetuksi.

Kirjat jättävät jälkiä. Luettuani Killing Suki Floodin katselen kotimaillani Ruovedellä könöttävää muurahaispesää toisella silmällä kuin ennen…Juonipaljastukset loppuvat nyt tähän.