KESÄN LOPPU

” Eihän tämä ajan siirtely sinänsä vaikeata ole, mutta joka vuosi huomaan miettiväni, koska tämä pelleileminen loppuu.”

Ensi yönä loppuu kesä. Vuoden 2015 suvi on takana. Nuorena hymähtelin, kun vanha kansa puheli ajan kuluvan nopeammin kuin aikaisemmin. Hymähtely on osaltani ohi. Kesä meni äkkiä, ja vuosi. Vuosikymmen ja –kymmenet samaan jonoon. Patetia sikseen. Vilkaisu kalenteriin kertoo, että edessä olevana yönseutuna siirrytään normaaliaikaan. Samainen ajastaika sanoo myös, että nyt on lokakuu. Juice-fanit siteeratkoon jatkon mielessään.

”Rannekello pitää vääntää tarkasti puoli minuuttia edelle, etten myöhästele busseista.”

Konsulttikielellä ”toimintaympäristöni” pursuaa aikarautoja. Tietokoneen näytön oikeassa alakulmassa on yksi. Toinen killuu ranteessani, kolmas raksuttaa taskussa olevassa kännykässä. Olohuoneessa digiboksi mittaa aikojaan. Paljon muuta se ei enää nykyään teekään, kun television katselu on käynyt olemattomaksi. Poirotitkin voi katsoa netistä. Keittiössä on vielä ihan oikea seinäkello ja onpa mikroaaltouunissakin ajannäyttäjä – joka on muuten puksutellut nyt rapiat 28 vuotta. Tuolla elinkaarella kodinkone on ollut valmistajalleen huono bisnes. Tämän polveilevan ja löyhästi asiaan kuuluvan johdannon tarkoituksena on päätyä ajatukseen, että osa noista kelloista pitää huomenaamulla vääntää oikeaan uskoon, osan hoitaa automatiikka. Rannekello pitää vääntää tarkasti puoli minuuttia edelle, etten myöhästele busseista.

Mikähän tekniikka hoitaa sisäisen kelloni? Monen muistisääntö on, että viisareita käännetään sekä keväällä että syksyllä ”kesään päin”, maaliskuussa eteen- ja lokakuussa taakse-. Syksy on näistä turvallisempi sikäli, että huonomuistinen ei myöhästy mistään, vaan menee turhan hyvissä ajoin. 

”Lokakuu kesäajan päättymisajankohtana on lähes yhtä oikeaan osuva kuin se, että kesä julistetaan päättyneeksi elokuun alkupuolella, kun osa kansalaisista menee kouluun.”

Eihän tämä ajan siirtely sinänsä vaikeata ole, mutta joka vuosi huomaan miettiväni, koska tämä pelleileminen loppuu. Suomalaisena teen myös havainnon, että kesäajan päättyminen lokakuussa on älytöntä. Mutta kun olemme suurta eurooppalaista perhettä tässäkin. Lokakuu kesäajan päättymisajankohtana on lähes yhtä oikeaan osuva kuin se, että kesä julistetaan päättyneeksi elokuun alkupuolella, kun osa kansalaisista menee kouluun. Tai että jouluaterioita vedellään napoihin marraskuussa.

”Rahallisesta korvauksesta huolimatta se syö miestä ja naista, kun koiravahdin aikaan pitää ottaa yksi tunti uudelleen.”

Vietän viikonloppua päivystystöissä. Tunti sinne tai tänne ei vaikuta isosti olemiseeni Jos hyvin käy, nukun huomenaamulla vähän pitempään. Mutta onnea heille, joilla on edessä yövuoro. Rahallisesta korvauksesta huolimatta se syö miestä ja naista, kun koiravahdin aikaan pitää ottaa yksi tunti uudelleen. Kuppi kahvia kaikille heille.

 

                                 Otetaan rauhallisesti. Niin kuin maisema.