TURHA OTTAA TAKKIINSA

 

”Tämä ostosmatka ei väiky kovinkaan vahvasti maailmanhistoriallisten tapahtumien valtavassa vyöryssä. Minun mieleeni se kuitenkin palauttaa sen, että markkinataloudessa ei ole kysymys pohjimmiltaan asiakkaiden palvelemisesta, vaan voiton tekemisestä.”

Vaimoni on Tex Willerin ystävä. Niinpä päätin huhtikuun puolessa ilahduttaa häntä tuomalla kaupunkimatkalta tuliaisena uusimman Kronikka-sarjan niteen. Sellainen olikin telineessä heti ensimmäisessä lehtipisteessä, johon poikkesin. Ehdin innostua – sattuipa hyvin, kun yksi kappale oli jäljellä! Tarkempi tarkastelu tuotti kuitenkin pettymyksen, sillä kirjan takakansi oli tärvääntynyt. Kysyin kassalta, voisiko hän myydä sen minulle alennettuun hintaan. Ei voinut. ”Meillä ei ole lupaa siihen, kun siitä saadaan täysi hyvitys, kun se palautetaan.” Liiketaloudellisesti ymmärrettävää. Olisin varmaankin voinut ostaa tuotteen täydellä maksulla, mutta kun en periaatteessa hanki vikaantunutta tavaraa ehjän hinnalla, annoin olla. Luotin, että suurehkosta sisämaakaupungista löytyisi kyllä toinenkin myymätön Kronikka. Niin kuin löytyikin.

Sain ehjän kappaleen paikallisen esplanadin syrjässä könöttävältä kioskilta. Koska ruuhkaa ei ollut, vaihdoin muutaman sanan myyjän kanssa. Hän totesi, että niinhän ohjeet ovat:”Turha ottaa takkiinsa, kun saa täyden korvauksen.” Tuumin, että asiassa on minusta kuitenkin se ongelma, että asiakas jää ilman haluamaansa. Myyjä myönsi näin olevan, mutta keskustelumme ei vienyt sen pitemmälle eikä ollut tarkoituskaan. Maksoin Kronikan. Takakanteen painettu hinta oli 8,99 euroa. Käytin korttia, sillä muutenhan hinta olisi pyöristynyt yhdeksään euroon ja on turha ottaa takkiinsa – edes senttiä.

”Kotikaupunkini poliisiviskaali totesi joskus paikallislehden haastattelussa, että poliisin tulee toimia niin, että tämän päivän asiakas on asiakas myös huomenna. Vissi totuus kaupantekoon sovellettunakin.”   

Tämä ostosmatka ei väiky kovinkaan vahvasti maailmanhistoriallisten tapahtumien valtavassa vyöryssä. Minun mieleeni se kuitenkin palauttaa sen, että markkinataloudessa ei ole kysymys pohjimmiltaan asiakkaiden palvelemisesta, vaan voiton tekemisestä. Toki nämä asiat eivät ole vastakkaisia. Kotikaupunkini poliisiviskaali totesi joskus paikallislehden haastattelussa, että poliisin tulee toimia niin, että tämän päivän asiakas on asiakas myös huomenna. Vissi totuus kaupantekoon sovellettunakin.   Monia asioita perustellaan nykyisin valinnanvapaudella tai jollain muulla ylevällä. Yksikään kauppaketju ei kuitenkaan haluaisi pitää liikkeitään auki vappuna tai äitienpäivänä vain tuottaakseen ihmisille hyvää mieltä tai valinnanvapauden tuntemuksia. Perimmäinen peruste on se, että homma kannattaa taloudellisesti. Tai ettei raha ainakaan imuroidu kilpailijan laariin. Siinä ei itsessään ole mitään väärää tai moraalitonta – ihan rehellistä ja reilua se on niin. Mutta ajattelen, että minun on asiakkaana hyvä muistaa tämä. 

”Onneksi kaikkia asioita ei mitata rahalla. Ei edes markkinataloudessa.”

Toukokuun lopulla ilmestyy uusi Tex Willer – suuralbumi. Saatan tilata sen verkkokaupasta. Paketin haen ehkä samalta kioskilta kuin mistä ostin tässä jutussa mainitun Kronikan. Hinta vain on muutaman euron halvempi. Se on markkinataloutta. Turha ottaa takkiinsa.

Onneksi kaikkia asioita ei mitata rahalla. Ei edes markkinataloudessa. Se on aitoa valinnanvapautta.