PITÄÄKÖ SEN OLLA PAPERIA?

”Listasin asiaan liittyviä kantoja jalkapallon EM-kisojen välipäivänä. Ensin paperille. Siitä ne siirtyivät sitten tähän.”

Täytyykö kirjan olla paperia ollakseen kirja?  Siinäpä kysymys digiajassa uiskentelevalle lukumiehelle. Listasin asiaan liittyviä kantoja jalkapallon EM-kisojen välipäivänä. Ensin paperille. Siitä ne siirtyivät sitten tähän.

Perinteinen kirja on tietysti se, jonka kanssa olen varttunut. Äitini hommasi minulle vuonna 1972 Tampereen kaupunginkirjaston lainauskortin. Sillä luettavakseni kuittaamani teokset olivat sidottu, nidottuja, paksuja, ohuita, Nuorten toivekirjastoa, Viisikoita ja siitä vähitellen kohti Alastalon salia. Nuo kirjat olivat esineitä. Niitä oli mukava lehteillä. Ne tuntuivat kädessä ja haisivat nenässä.  Kirjoja oli paljon myös meillä kotona. Kirjat olivat joululahjoista ehkä mieluisimpia. Raskaan sarjan kovia paketteja.

”Lapsena kesän kohokohtiin kuului käynti Ruoveden kirkolla Vinhan kirjakaupassa, josta sai valita itselleen jonkin teoksen.”

Lapsuudessani ja nuoruudessani kirjoja myös myytiin ihan oikeissa kaupoissa. Nykyään en juuri poikkea näihin liikkeisiin, koska en oikein kuulu niiden potentiaaliseen asiakaskuntaan. Tilaan ostamani verkkokaupoista, joskus teen hankintani suoraan tutulta tekijältä. Lapsena kesän kohokohtiin kuului käynti Ruoveden kirkolla Vinhan kirjakaupassa, josta sai valita itselleen jonkin teoksen. Yksi aarreaitta oli myös mummolan vintti, jossa oli paljon vanhempaa jännityskirjallisuutta.

Ja sitten tulivat antikvariaatit. Ilman niitä jokin puoli Helsingistä olisi jäänyt näkemättä ja kokematta opiskeluvuosina. Edelleenkin minua kiehtoo saada käsiini kirja, jonka Aune on antanut Reinolle jouluna 1964. Divariostoksenikin ovat siirtyneet paljolti nettiin.

”Tässä Epäileville Tuopeille joitakin sähkökirjaa puoltavia seikkoja”

Sähköisten eli e-kirjojen kanssa aloin tehdä tuttavuutta vasta pari vuotta sitten. Yksi sysäys oli se, että jouduin kulkemaan osan työmatkastani pikkubussilla, jonka sisävalaistus oli varsinkin talvella sen verran huono, että perinteisen kirjan lukeminen oli työlästä. Itsessään valaisevalla lukulaitteella tai tabletilla tavaaminen sen sijaan kävi päinsä. Samoihin aikoihin huomasin, että internetin kauppapaikat ovat varsinaisia runsauden sarvia itseni kaltaiselle pulp fictionin ystävälle. Kirjoja saa muutamalla dollarilla ja myös sellaisia, joita ei paperisina oikein saisikaan.  Ja niin minusta tuli e-kirjan vankkumaton kannattaja.

Tässä Epäileville Tuopeille joitakin sähkökirjaa puoltavia seikkoja:

- se on nopea hankkia eli teos on luettavissa muutama sekunti ostamisesta

- se ei vie tilaa jo ennestään pursuilevissa hyllyissä. Pieneen laitteeseen mahtuu jopa tuhansia kirjoja

- lukemiknen onnistuu kehnommassakin valossa

- fontin kokoa voi suurentaa, mitä ominaisuutta alkaa iän myötä oudosti arvostamaan

- jos ja kun osaa lukea englanniksi, valikoima on huikea

- sen ratkaiseminen, mitä ottaa ja montako  luettavaksi mökkiviikonlopulle, käy melko tarpeettomaksi, kun kirjoja kulkee mukana samalla vaivalla vaikka kuinka paljon

- ympäristö taitaa kiittää

”On myös paikkoja, joissa sähkökirja ei tunnu luontevalta. Mökin ulkohuusi tulee mieleen hakematta.”

Kaikki ei tietenkään mene plussan puolelle. Antikvariaateissa ei myydä e-kirjoja. Niitä ei voi myöskään pidellä samalla tavalla kuin paperista teosta. E-kirjasta ei tule itsessään tarinaa niin kuin monissa käsissä kiertäneestä paperiserkustaan. Moni sanoo, että silmä tykkää paperista enemmän kuin ruudusta. Näin on hyvinkin, mutta e-kirjan sävyjä voi muokata. Oma ”paperin” suosikkivärini on seepia. Ja yllättävän nopeasti olen tottunut e-kirjoihin, vaikka en todennäköisesti ole vähiten konservatiivi ihminen maailmassa.

On myös paikkoja, joissa sähkökirja ei tunnu luontevalta. Mökin ulkohuusi tulee mieleen hakematta.

”Ja jossain kopan pohjalla kurkistelee kysymys, mikä lopulta tekee kirjasta kirjan.”

Yksi seikka paperi- ja sähkökirjan kisaamisessa on kummallinen. Edellisen arvonlisäprosentti on 10, jälkimmäisen 24. Tämä ja muutama muu asia on minulta edelleen maailmasta ymmärtämättä. Liekö tämä yksi syy, miksei sähkökirja ole Suomessa oikein ottanut kipinää. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tilanne on toinen.

Pitääkö sen siis olla paperia – perinteinen vai e-kirja? Ehkä löydät vastauksen itse. Ja jossain kopan pohjalla kurkistelee kysymys, mikä lopulta tekee kirjasta kirjan.