Siirry pääsisältöön



ENNEN KUIN PUTKI KATKESI



 ”Mielessään toivoo, että kaikki käy hyvin, ja ettei savotan huiskeessa tule vastaan mitään ikäviä yllätyksiä.”
 
Vihjaisin viime blogissani, että kotini on remontin kourissa. Tänään helpottaa eli evakko päättyy. Ajelin eilen evakkomaisemiin pakkailemaan tavaroita ja siivoamaan residenssiä. Matkalla näin illan hämyssä hirven ja se hillitsi riehakkuuttani.

 
”On muuten vähintäänkin järkevää ajella syysilloissa tarkkaavaisesti ja nopeusrajoitusten mukaan. Niissä on yleensä jokin ideana taustalla.”

 Jätän evakkomaisemani mieluusti, vaikka se onkin omani. Tallaan sitä suvussani jo neljättä polvea.

On muuten vähintäänkin järkevää ajella syysilloissa tarkkaavaisesti ja nopeusrajoitusten mukaan. Niissä on yleensä jokin ideana taustalla.
 
Remontti koettelee, vaikka sitä ei joudu itse tekemään. Vesijohtojen ja viemärien uusiminen taloon on jollain tavalla hyvin elämän perusteisiin käyvä asia. Löydän siitä jonkinlaisia rinnasteita omaan kroppaan ja sen hyvinvointiin. Isot jutut horjuttavat turvallisuutta. Mielessään toivoo, että kaikki käy hyvin, ja ettei savotan huiskeessa tule vastaan mitään ikäviä yllätyksiä.  Myös oman kodin avaaminen vieraille, vaikka meidän tapauksessamme tutuille ja luotettaville työmiehille vaatii henkisen veronsa.




 
”Tänään tämäkin luontokappale saa olla kodin taivaassa.”

 
Kolme viikkoa evakossa kirkastaa myös kodin merkitystä. Miten mukava onkaan oma sohva ja oma välillä tapahtumaton elämänpiiri omassa olohuoneessa. Juuri nyt en kaipaa kaukomaille. Ehkä eniten meistä kuitenkin kaipasi kotia koiramme Jahvetti Puutiainen, joka olisi jo lauantaina halulla jäänyt sinne olemaan, kun kävimme leikkelemässä nurmikoita ja siivoamassa osaa huushollista. Koira nimittäin yritti palata vielä autolta sisälle. Tänään tämäkin luontokappale saa olla kodin taivaassa.

 
”Lasku tehdystä lankeaa. Arvonlisäveroineen.”

 
Vielä vähän terveydenhuoltorinnastuksia. Talon remontoimisella ja hammaslääkärissä käymisellä on yhteisenä piirteenä se, että lopulta kivuliain vaihe seuraa varsinaisten toimenpiteiden jälkeen. Eikä siihen ole saatavilla puudutusta. Lasku tehdystä lankeaa. Arvonlisäveroineen. Mutta onneksi remontti tuli tehtyä ennen kuin putki katkesi.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  PAAPAN JOULUSAARNA Sairaalapapin iltakirjasta   Istun sairaalan sisääntuloaulassa, kello löi jo viisi. Ilta-ajan seesteisyys on laskeutunut, poliklinikat sulkeneet jo tältä päivältä. Seinustalla istuu mies ja lukee William Goldingin romaania Kärpästen herra . Häiritsen hänen rauhaansa ja pysähdyn juttelemaan. Keskustelemme kirjoista ja niiden lukemisesta. Ajatusten ketju etenee niin, että suosittelen hänelle Reetta Huttusen novellikokelmaa Katsastusasema . Kerron lukeneeni sen Haapamäen radalla. ”Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat.” Taksikuski kävelee aulan halki hissille ja huikkaa tervehdyksen. Toivotamme hyvät joulut, olemme olleet samassa koulun kuusijuhlassa jo 1970-luvun alussa Tampere Southern Comfortissa. Nyt täällä, omilla töillämme. Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat. Kuusi Kahvion kulmalla kuusi kynttilöineen käy. Niitä on joka osastolla lisää. Joulun lapsi syntyy ja työ tulee täytetyksi. ”Ja kaiken tämän kipujen mies ja sairaude
Lähetä kommentti
Lue lisää
  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se oli silloin jä
1 kommentti
Lue lisää
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matkalla kohti Vilp
Lähetä kommentti
Lue lisää