Siirry pääsisältöön



ENNEN KUIN PUTKI KATKESI



 ”Mielessään toivoo, että kaikki käy hyvin, ja ettei savotan huiskeessa tule vastaan mitään ikäviä yllätyksiä.”
 
Vihjaisin viime blogissani, että kotini on remontin kourissa. Tänään helpottaa eli evakko päättyy. Ajelin eilen evakkomaisemiin pakkailemaan tavaroita ja siivoamaan residenssiä. Matkalla näin illan hämyssä hirven ja se hillitsi riehakkuuttani.

 
”On muuten vähintäänkin järkevää ajella syysilloissa tarkkaavaisesti ja nopeusrajoitusten mukaan. Niissä on yleensä jokin ideana taustalla.”

 Jätän evakkomaisemani mieluusti, vaikka se onkin omani. Tallaan sitä suvussani jo neljättä polvea.

On muuten vähintäänkin järkevää ajella syysilloissa tarkkaavaisesti ja nopeusrajoitusten mukaan. Niissä on yleensä jokin ideana taustalla.
 
Remontti koettelee, vaikka sitä ei joudu itse tekemään. Vesijohtojen ja viemärien uusiminen taloon on jollain tavalla hyvin elämän perusteisiin käyvä asia. Löydän siitä jonkinlaisia rinnasteita omaan kroppaan ja sen hyvinvointiin. Isot jutut horjuttavat turvallisuutta. Mielessään toivoo, että kaikki käy hyvin, ja ettei savotan huiskeessa tule vastaan mitään ikäviä yllätyksiä.  Myös oman kodin avaaminen vieraille, vaikka meidän tapauksessamme tutuille ja luotettaville työmiehille vaatii henkisen veronsa.




 
”Tänään tämäkin luontokappale saa olla kodin taivaassa.”

 
Kolme viikkoa evakossa kirkastaa myös kodin merkitystä. Miten mukava onkaan oma sohva ja oma välillä tapahtumaton elämänpiiri omassa olohuoneessa. Juuri nyt en kaipaa kaukomaille. Ehkä eniten meistä kuitenkin kaipasi kotia koiramme Jahvetti Puutiainen, joka olisi jo lauantaina halulla jäänyt sinne olemaan, kun kävimme leikkelemässä nurmikoita ja siivoamassa osaa huushollista. Koira nimittäin yritti palata vielä autolta sisälle. Tänään tämäkin luontokappale saa olla kodin taivaassa.

 
”Lasku tehdystä lankeaa. Arvonlisäveroineen.”

 
Vielä vähän terveydenhuoltorinnastuksia. Talon remontoimisella ja hammaslääkärissä käymisellä on yhteisenä piirteenä se, että lopulta kivuliain vaihe seuraa varsinaisten toimenpiteiden jälkeen. Eikä siihen ole saatavilla puudutusta. Lasku tehdystä lankeaa. Arvonlisäveroineen. Mutta onneksi remontti tuli tehtyä ennen kuin putki katkesi.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SAIRAALAPASTORI PALAA PAIKALLE ”Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen.”   Heinäkuu, parikymmentä astetta mittarissa. Pouta, puolipilvistä ja leppoisaa. Kahvihuoneessa joku puhuu lomalle jäämisestä, suurin osa omasta aamuväestäni on jo laitumilla. Minä tulin viime viikolla takaisin. Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen. Samalla alkoi syksy, auton tuulilasissa on aamuisin kosteutta. Paluu No ei sentään: kesä on hyvänlaisesti kesken, ja vapaaviikot vain pieni osa valoisaa vuodenaikaa. Heinäkuussa sairaala vaikuttaa äkkiä katsottuna rauhoittuvan lomakauteen ja tietynlaiseen hiljaiskäyntiin, mutta kuitenkaan ei. Minulta kysytään usein loppuvuoden satunnaiskeskusteluissa, onko minulla jouluaikana kovasti kiireitä. Tapaan vastata, että sairaalapapin työssä joulu ei ole kummempi sesonki, sillä ihmisten sairaudet eivät juurikaan tutki almanakkaa ilmaantuessaan. Tosiasiassa ajat, jolloin voi laulaa Sylvian joululaulun tai Suvivirren sitä t
Lähetä kommentti
Lue lisää
  VIIMEISELLÄ MATKALLA ”Tulen kotiin. Jätämme berliininmunkit sunnuntain päiväkahville. Popedakin kai lopettelee jossain vaiheessa Tampereella.” ”Kirjoita siitä sellainen liuskan juttu, kun nehän ovat vähän niin kuin sun alaasi, viimeiset matkat.” Tapaamme kirjailija Timo Malmin kanssa syyskuun toisena 2023 Työväenkirjallisuuden päivässä Tampereen Werstaassa. Kerron tulleeni iltapäiväjunalla Vilppulasta ja palaavani sinne klo 19 lähtevällä bussivuorolla, joka on lajinsa viimeinen: yhteys lopetetaan tämän viikon jälkeen ja jatkossa linjaa ajetaan vain tiistaisin. On edessä siis viimeinen matka. Ja kun Pirkkalaiskirjailijoiden kunniajäsen kehottaa, saman yhdistyksen hännänhuippuihin kuuluva kirjallinen puuhastelija tekee ehdotuksen mukaan. Viimeiselle matkalle Valun ennen iltaseitsemää Tamperen linja-autoasemalle. Mäntästä puoli kuuden pintaan lähtenyt pikkubussi kurvaa hyvissä ajoin aseman kulmille. Kuulun vähemmistöön: suurin osa nurkilla vellovasta ihmismassasta on menossa Ratin
Lähetä kommentti
Lue lisää
  AAMU LAKEUDELLA ”Runoilija on jättänyt rakennuksen.”     Sen jälkeen, kun säkillinen kiviä oli päätynyt konkelolle jääneeseen kuuseen ja kaatopaikkakuormaan nostamamme pesukoneen painon selittänyt   sinne pari vuotta aikaisemmin unohtunut lakanapyykki, oli paikallaan esittää kysymys miksi meidän hommat menevät aina tällaisiksi   istua hopeapajun alle katetulle päiväkahville, jättää vastaus myöhäiskesän auringon ja meitä tervehtimässä käyvän vireen kerrottavaksi. Antaa olla tasan.   Kirjoitin blogissani 4.10.2020: ” Isäni täyttää elämän tiedossa olevien piirteiden, kuten sen rajallisuuden niin salliessa 85 vuotta maaliskuussa 2021. Voisi kai kirjamiehen päivää juhlistaa kirjalla. ” Ajattelen edelleen juhlistavani ajankohtaa kirjalla, mutta isäni ei ole enää täyttämässä vuosiaan. Jouni Ilmari Paarlahden (s. 1936) elämä tuli valmiiksi perjantaina 30.10.2020 klo 15. Runoilija on jättänyt rakennuksen.   ”Isätön en ole, mutta isäni on kuollut.” Isä
Lähetä kommentti
Lue lisää