Siirry pääsisältöön



ENNEN KUIN PUTKI KATKESI



 ”Mielessään toivoo, että kaikki käy hyvin, ja ettei savotan huiskeessa tule vastaan mitään ikäviä yllätyksiä.”
 
Vihjaisin viime blogissani, että kotini on remontin kourissa. Tänään helpottaa eli evakko päättyy. Ajelin eilen evakkomaisemiin pakkailemaan tavaroita ja siivoamaan residenssiä. Matkalla näin illan hämyssä hirven ja se hillitsi riehakkuuttani.

 
”On muuten vähintäänkin järkevää ajella syysilloissa tarkkaavaisesti ja nopeusrajoitusten mukaan. Niissä on yleensä jokin ideana taustalla.”

 Jätän evakkomaisemani mieluusti, vaikka se onkin omani. Tallaan sitä suvussani jo neljättä polvea.

On muuten vähintäänkin järkevää ajella syysilloissa tarkkaavaisesti ja nopeusrajoitusten mukaan. Niissä on yleensä jokin ideana taustalla.
 
Remontti koettelee, vaikka sitä ei joudu itse tekemään. Vesijohtojen ja viemärien uusiminen taloon on jollain tavalla hyvin elämän perusteisiin käyvä asia. Löydän siitä jonkinlaisia rinnasteita omaan kroppaan ja sen hyvinvointiin. Isot jutut horjuttavat turvallisuutta. Mielessään toivoo, että kaikki käy hyvin, ja ettei savotan huiskeessa tule vastaan mitään ikäviä yllätyksiä.  Myös oman kodin avaaminen vieraille, vaikka meidän tapauksessamme tutuille ja luotettaville työmiehille vaatii henkisen veronsa.




 
”Tänään tämäkin luontokappale saa olla kodin taivaassa.”

 
Kolme viikkoa evakossa kirkastaa myös kodin merkitystä. Miten mukava onkaan oma sohva ja oma välillä tapahtumaton elämänpiiri omassa olohuoneessa. Juuri nyt en kaipaa kaukomaille. Ehkä eniten meistä kuitenkin kaipasi kotia koiramme Jahvetti Puutiainen, joka olisi jo lauantaina halulla jäänyt sinne olemaan, kun kävimme leikkelemässä nurmikoita ja siivoamassa osaa huushollista. Koira nimittäin yritti palata vielä autolta sisälle. Tänään tämäkin luontokappale saa olla kodin taivaassa.

 
”Lasku tehdystä lankeaa. Arvonlisäveroineen.”

 
Vielä vähän terveydenhuoltorinnastuksia. Talon remontoimisella ja hammaslääkärissä käymisellä on yhteisenä piirteenä se, että lopulta kivuliain vaihe seuraa varsinaisten toimenpiteiden jälkeen. Eikä siihen ole saatavilla puudutusta. Lasku tehdystä lankeaa. Arvonlisäveroineen. Mutta onneksi remontti tuli tehtyä ennen kuin putki katkesi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se ...
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matka...
JÄMINKIPOHJA BOOGIE   – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)   elämäkerran Risainen elämä   (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan   kuvan. "Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot." En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on m...