Siirry pääsisältöön

LOMAN LOPPUMINEN ON ELÄMÄN ILO



”Loman loppuminen tarkoittaa, että on ollut loma. Minulla on ollut. Monella tuttavapiiriini kuuluvalla opiskelijalla, pätkätyöläisellä ja työttömällä ei.”


Lauantai, 13. päivä. Loma loppuu tähän viikonvaihteeseen. 
Sen kunniaksi sataa.

Mennyt neliviikkoinen on ollut erilainen kuin monet aikaisemmat lomani. Siihen on lyönyt leimansa kotona meneillään oleva isohko remontti valmisteluineen. Pitemmät reissut ja ulkomaille pyrähtelyt ovat jääneet nyt väliin. Kodin raivaamista ja oman pihan marjapuskien tyhjentämistä ovat täydentäneet huhkiminen kesämökkimetsikön kimpussa ja muut perinteiset työsiirtolapuuhat.

Silti tämä on ollut hyvä loma. Ja sen päättyminen on yksi elämän ilo. Edellä todettu vaatinee pientä selittämistä ja listantynkää siitä, mihin asioihin ajatukseni perustan.


”Loman loppuminen merkitsee minulle palaamista työhön. Turhan moni suomalainen saa tällä hetkellä haaveilla tästä ilosta. Töihin palaaminen tarkoittaa myös, että olen työkykyinen.”


Hautajaisissa olen monesti puhunut siitä, miten elämän päättyminen edellyttää, että on ollut elämä. Triviaalilta tuntuva ajatus, joka on kuitenkin totta. Loman loppuminen tarkoittaa, että on ollut loma. Minulla on ollut. Monella tuttavapiiriini kuuluvalla opiskelijalla, pätkätyöläisellä ja työttömällä ei. Appeni toimi pitkään yrittäjänä, eikä hänellä tuona aikana ollut lomaa samassa mielessä kuin minulla menneet viikot. Firman luukun sopi laputtaa, mutta se merkitsi, että myös kilinä kassassa taukosi. Kukaan ei maksanut palkkaa lomailun ajalta. Minulle maksaa. 

Loman loppuminen merkitsee minulle palaamista työhön. Turhan moni suomalainen saa tällä hetkellä haaveilla tästä ilosta. Töihin palaaminen tarkoittaa myös, että olen työkykyinen. Ja merkitsee se sitäkin, että elämäni on vielä vaiheessa, jossa ikäni puolesta kuulun ”työelämään”. Se muuten on sana, jota inhoan. Mieluummin käyn töissä ja olen kotona.  Niin kuulemma tehtiin ennen vanhaan.


”Oman työni rytmi ei ole sellainen, että täytyisi aina olla heinäkuu vapailla, pitää syyslomaviikko lokakuussa, olla joulunaika kotosalla ja hiihtoloma retriitissä.”


Sitä paitsi vietän luksuselämää, mitä tulee lomani ajankohtiin. Työyhteisössäni on aina saatu lomat sovittua ilman suurempia vääntöjä ja jokainen on saanut lomansa aika lailla niille kohdin kuin on toivonut. En ole sidoksissa koulujen alkamisiin ja loppumisiin, koska vastuullani ei ole alaikäisiä ihmisiä. Oman työni rytmi ei ole sellainen, että täytyisi aina olla heinäkuu vapailla, pitää syyslomaviikko lokakuussa, olla joulunaika kotosalla ja hiihtoloma retriitissä. Syksyn mittaan vietän vielä neljä lomapäivää, yhden syys- ja kolme marraskuussa. Kevääseenkin jää vielä vähän. 


"Kun luotaan nyt jo lähes mennyttä lomaani, aika paljon siihen on kuitenkin mahtunut mukavaa ilman sen kummempia loistokaribianristeilyjä tai muita elämysmatkoja."
 


Viiden työpäivän jälkeen on taas edessä viikonloppu, jolloin lauantaiaamu tuntuu juhlahetkeltä, vaikka sunnuntai-iltaan jo osuisikin maanantain varjo. 



,

"On ensin Ruovesi ja Visuvesi,Virrat..." 
- Kitusen kievari kuuskutosen poskessa. 
 

Kun luotaan nyt jo lähes mennyttä lomaani, aika paljon siihen on kuitenkin mahtunut mukavaa ilman sen kummempia loistokaribianristeilyjä tai muita elämysmatkoja. Viroon on vähän ollut ikävä, mutta sitä on helpottanut Pärnussa kesiään viettävän tuttavani facebook-päivitysten seuraaminen.  Olen käynyt sukutapaamisessa Kuusamossa, katsomassa jalkapallon Mestarien liigan karsintapeliä Seinäjoella ja muutamaa TPV:n voitokasta sarjaottelua Tampereella, kuunnellut vaimon kanssa kesken olleen äänikirjan loppuun, lukenut hyvää amerikkalaista noiria, käynyt Mäntän kuvataideviikoilla, lämmittänyt puusaunaa, kävellyt koiran kanssa Kekkoskyläntietä, kirjoittanut valmiiksi muutaman vaiheessa olleen tekstin, osannut pitää työsähköpostini suljettuna, käynyt Eeron luona kahvilla, nähnyt tyttären uuden kodin, kastunut sateessa, hionnut metsänraivuutöissä, aistinut maailmanlopun tunnelmaa eteläpohjalaisella liikenneasemalla vähän ennen sulkemisaikaa, poikennut Juice-näyttelyssä Mäntän kirjastossa, ottanut pari kuvaa ja käsitellyt vähän useampia ynnä lisäksi sellaista, jota en tähän kirjaa. 




Ja eilen kävin kahvilla Kitusen kievarissa Virroilla. Myös poliisi ja palokunta olivat paikalla.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  PAAPAN JOULUSAARNA Sairaalapapin iltakirjasta   Istun sairaalan sisääntuloaulassa, kello löi jo viisi. Ilta-ajan seesteisyys on laskeutunut, poliklinikat sulkeneet jo tältä päivältä. Seinustalla istuu mies ja lukee William Goldingin romaania Kärpästen herra . Häiritsen hänen rauhaansa ja pysähdyn juttelemaan. Keskustelemme kirjoista ja niiden lukemisesta. Ajatusten ketju etenee niin, että suosittelen hänelle Reetta Huttusen novellikokelmaa Katsastusasema . Kerron lukeneeni sen Haapamäen radalla. ”Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat.” Taksikuski kävelee aulan halki hissille ja huikkaa tervehdyksen. Toivotamme hyvät joulut, olemme olleet samassa koulun kuusijuhlassa jo 1970-luvun alussa Tampere Southern Comfortissa. Nyt täällä, omilla töillämme. Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat. Kuusi Kahvion kulmalla kuusi kynttilöineen käy. Niitä on joka osastolla lisää. Joulun lapsi syntyy ja työ tulee täytetyksi. ”Ja kaiken tämän kipujen mies ja sairaude
  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se oli silloin jä
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matkalla kohti Vilp