Siirry pääsisältöön

LOMAN LOPPUMINEN ON ELÄMÄN ILO



”Loman loppuminen tarkoittaa, että on ollut loma. Minulla on ollut. Monella tuttavapiiriini kuuluvalla opiskelijalla, pätkätyöläisellä ja työttömällä ei.”


Lauantai, 13. päivä. Loma loppuu tähän viikonvaihteeseen. 
Sen kunniaksi sataa.

Mennyt neliviikkoinen on ollut erilainen kuin monet aikaisemmat lomani. Siihen on lyönyt leimansa kotona meneillään oleva isohko remontti valmisteluineen. Pitemmät reissut ja ulkomaille pyrähtelyt ovat jääneet nyt väliin. Kodin raivaamista ja oman pihan marjapuskien tyhjentämistä ovat täydentäneet huhkiminen kesämökkimetsikön kimpussa ja muut perinteiset työsiirtolapuuhat.

Silti tämä on ollut hyvä loma. Ja sen päättyminen on yksi elämän ilo. Edellä todettu vaatinee pientä selittämistä ja listantynkää siitä, mihin asioihin ajatukseni perustan.


”Loman loppuminen merkitsee minulle palaamista työhön. Turhan moni suomalainen saa tällä hetkellä haaveilla tästä ilosta. Töihin palaaminen tarkoittaa myös, että olen työkykyinen.”


Hautajaisissa olen monesti puhunut siitä, miten elämän päättyminen edellyttää, että on ollut elämä. Triviaalilta tuntuva ajatus, joka on kuitenkin totta. Loman loppuminen tarkoittaa, että on ollut loma. Minulla on ollut. Monella tuttavapiiriini kuuluvalla opiskelijalla, pätkätyöläisellä ja työttömällä ei. Appeni toimi pitkään yrittäjänä, eikä hänellä tuona aikana ollut lomaa samassa mielessä kuin minulla menneet viikot. Firman luukun sopi laputtaa, mutta se merkitsi, että myös kilinä kassassa taukosi. Kukaan ei maksanut palkkaa lomailun ajalta. Minulle maksaa. 

Loman loppuminen merkitsee minulle palaamista työhön. Turhan moni suomalainen saa tällä hetkellä haaveilla tästä ilosta. Töihin palaaminen tarkoittaa myös, että olen työkykyinen. Ja merkitsee se sitäkin, että elämäni on vielä vaiheessa, jossa ikäni puolesta kuulun ”työelämään”. Se muuten on sana, jota inhoan. Mieluummin käyn töissä ja olen kotona.  Niin kuulemma tehtiin ennen vanhaan.


”Oman työni rytmi ei ole sellainen, että täytyisi aina olla heinäkuu vapailla, pitää syyslomaviikko lokakuussa, olla joulunaika kotosalla ja hiihtoloma retriitissä.”


Sitä paitsi vietän luksuselämää, mitä tulee lomani ajankohtiin. Työyhteisössäni on aina saatu lomat sovittua ilman suurempia vääntöjä ja jokainen on saanut lomansa aika lailla niille kohdin kuin on toivonut. En ole sidoksissa koulujen alkamisiin ja loppumisiin, koska vastuullani ei ole alaikäisiä ihmisiä. Oman työni rytmi ei ole sellainen, että täytyisi aina olla heinäkuu vapailla, pitää syyslomaviikko lokakuussa, olla joulunaika kotosalla ja hiihtoloma retriitissä. Syksyn mittaan vietän vielä neljä lomapäivää, yhden syys- ja kolme marraskuussa. Kevääseenkin jää vielä vähän. 


"Kun luotaan nyt jo lähes mennyttä lomaani, aika paljon siihen on kuitenkin mahtunut mukavaa ilman sen kummempia loistokaribianristeilyjä tai muita elämysmatkoja."
 


Viiden työpäivän jälkeen on taas edessä viikonloppu, jolloin lauantaiaamu tuntuu juhlahetkeltä, vaikka sunnuntai-iltaan jo osuisikin maanantain varjo. 



,

"On ensin Ruovesi ja Visuvesi,Virrat..." 
- Kitusen kievari kuuskutosen poskessa. 
 

Kun luotaan nyt jo lähes mennyttä lomaani, aika paljon siihen on kuitenkin mahtunut mukavaa ilman sen kummempia loistokaribianristeilyjä tai muita elämysmatkoja. Viroon on vähän ollut ikävä, mutta sitä on helpottanut Pärnussa kesiään viettävän tuttavani facebook-päivitysten seuraaminen.  Olen käynyt sukutapaamisessa Kuusamossa, katsomassa jalkapallon Mestarien liigan karsintapeliä Seinäjoella ja muutamaa TPV:n voitokasta sarjaottelua Tampereella, kuunnellut vaimon kanssa kesken olleen äänikirjan loppuun, lukenut hyvää amerikkalaista noiria, käynyt Mäntän kuvataideviikoilla, lämmittänyt puusaunaa, kävellyt koiran kanssa Kekkoskyläntietä, kirjoittanut valmiiksi muutaman vaiheessa olleen tekstin, osannut pitää työsähköpostini suljettuna, käynyt Eeron luona kahvilla, nähnyt tyttären uuden kodin, kastunut sateessa, hionnut metsänraivuutöissä, aistinut maailmanlopun tunnelmaa eteläpohjalaisella liikenneasemalla vähän ennen sulkemisaikaa, poikennut Juice-näyttelyssä Mäntän kirjastossa, ottanut pari kuvaa ja käsitellyt vähän useampia ynnä lisäksi sellaista, jota en tähän kirjaa. 




Ja eilen kävin kahvilla Kitusen kievarissa Virroilla. Myös poliisi ja palokunta olivat paikalla.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

JÄMINKIPOHJA BOOGIE   – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)   elämäkerran Risainen elämä   (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan   kuvan. "Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot." En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on m...
LIEKINVAALIJA 85   ”Herra, siunaa tulet jotka syttyvät, siunaa sydämet jotka aina muistavat: ihminen katoaa mutta valo jää.”   -Jouni Paarlahti (1936-2020)   ”Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi.”   Tyttäreni oli vähän yli kahdenkymmenen, kun härnäsin häntä jossain käymässämme keskustelussa sanomalla, että sun täytyy varmaan olla eri mieltä tästä, kun minä ajattelen näin.   Nuori nainen vastasi äänessään ripaus sarkasmia, että mä olen jo siinä iässä, että pystyn myöntämään, että isä on joskus oikeassa. Näinhän se elämä monta kertaa menee. Jouni Paarlahti 1936-2020 (kuva Sanna-Leena Paarlahti)  Oma isäni Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi. Jossain kohdin minäkin kasvoin ikään, jossa ymmärsin, että isälläni ol...
 ORKIDEA JA SYKSYN VALO ”Olen leipäpappi, tiedäthän.” Paarlahden leveydellä on ollut hiljaista elokuun lopulta. Hiljaiselo tulee luultavasti jatkumaan syksyn, saa nähdä miten on talven osalta. Syy ei ole kirjoittajan oleminen ylenmäärin huonossa hapessa, ehkä jonkin verran hänen laiskuutensa, mutta ennen kaikkea kirjoitusprojekti, jonka on tarkoitus olla valmis alkuvuodesta. Sen verran huonohappisuutta asiassa on mukana, että en viitsi nykyään repiä itsestäni väkisin kaikkea tehoa irti, jos ei ole pakko. Aivovuodostani on nyt runsaat kuusi vuotta ja vointini on hyvä, mutta rakastan päässäni olevaa hernettä niin, että pyrin kuuntelemaan sen kuulumisia kunnioituksella. Että jaksaisin hyvin nimen omaan niissä asioissa, joista minulle maksetaan palkka ihan euroina. Olen leipäpappi, tiedäthän.   ”Virolainen kirjailija Jaan Kross kuulemma rentoutui kirjoittamalla jotakin muuta kuin mikä oli työn alla. Ehkä löydän itsestäni joskus samaa.”   Talven osalta epävarmuu...