Siirry pääsisältöön

LOMAN LOPPUMINEN ON ELÄMÄN ILO



”Loman loppuminen tarkoittaa, että on ollut loma. Minulla on ollut. Monella tuttavapiiriini kuuluvalla opiskelijalla, pätkätyöläisellä ja työttömällä ei.”


Lauantai, 13. päivä. Loma loppuu tähän viikonvaihteeseen. 
Sen kunniaksi sataa.

Mennyt neliviikkoinen on ollut erilainen kuin monet aikaisemmat lomani. Siihen on lyönyt leimansa kotona meneillään oleva isohko remontti valmisteluineen. Pitemmät reissut ja ulkomaille pyrähtelyt ovat jääneet nyt väliin. Kodin raivaamista ja oman pihan marjapuskien tyhjentämistä ovat täydentäneet huhkiminen kesämökkimetsikön kimpussa ja muut perinteiset työsiirtolapuuhat.

Silti tämä on ollut hyvä loma. Ja sen päättyminen on yksi elämän ilo. Edellä todettu vaatinee pientä selittämistä ja listantynkää siitä, mihin asioihin ajatukseni perustan.


”Loman loppuminen merkitsee minulle palaamista työhön. Turhan moni suomalainen saa tällä hetkellä haaveilla tästä ilosta. Töihin palaaminen tarkoittaa myös, että olen työkykyinen.”


Hautajaisissa olen monesti puhunut siitä, miten elämän päättyminen edellyttää, että on ollut elämä. Triviaalilta tuntuva ajatus, joka on kuitenkin totta. Loman loppuminen tarkoittaa, että on ollut loma. Minulla on ollut. Monella tuttavapiiriini kuuluvalla opiskelijalla, pätkätyöläisellä ja työttömällä ei. Appeni toimi pitkään yrittäjänä, eikä hänellä tuona aikana ollut lomaa samassa mielessä kuin minulla menneet viikot. Firman luukun sopi laputtaa, mutta se merkitsi, että myös kilinä kassassa taukosi. Kukaan ei maksanut palkkaa lomailun ajalta. Minulle maksaa. 

Loman loppuminen merkitsee minulle palaamista työhön. Turhan moni suomalainen saa tällä hetkellä haaveilla tästä ilosta. Töihin palaaminen tarkoittaa myös, että olen työkykyinen. Ja merkitsee se sitäkin, että elämäni on vielä vaiheessa, jossa ikäni puolesta kuulun ”työelämään”. Se muuten on sana, jota inhoan. Mieluummin käyn töissä ja olen kotona.  Niin kuulemma tehtiin ennen vanhaan.


”Oman työni rytmi ei ole sellainen, että täytyisi aina olla heinäkuu vapailla, pitää syyslomaviikko lokakuussa, olla joulunaika kotosalla ja hiihtoloma retriitissä.”


Sitä paitsi vietän luksuselämää, mitä tulee lomani ajankohtiin. Työyhteisössäni on aina saatu lomat sovittua ilman suurempia vääntöjä ja jokainen on saanut lomansa aika lailla niille kohdin kuin on toivonut. En ole sidoksissa koulujen alkamisiin ja loppumisiin, koska vastuullani ei ole alaikäisiä ihmisiä. Oman työni rytmi ei ole sellainen, että täytyisi aina olla heinäkuu vapailla, pitää syyslomaviikko lokakuussa, olla joulunaika kotosalla ja hiihtoloma retriitissä. Syksyn mittaan vietän vielä neljä lomapäivää, yhden syys- ja kolme marraskuussa. Kevääseenkin jää vielä vähän. 


"Kun luotaan nyt jo lähes mennyttä lomaani, aika paljon siihen on kuitenkin mahtunut mukavaa ilman sen kummempia loistokaribianristeilyjä tai muita elämysmatkoja."
 


Viiden työpäivän jälkeen on taas edessä viikonloppu, jolloin lauantaiaamu tuntuu juhlahetkeltä, vaikka sunnuntai-iltaan jo osuisikin maanantain varjo. 



,

"On ensin Ruovesi ja Visuvesi,Virrat..." 
- Kitusen kievari kuuskutosen poskessa. 
 

Kun luotaan nyt jo lähes mennyttä lomaani, aika paljon siihen on kuitenkin mahtunut mukavaa ilman sen kummempia loistokaribianristeilyjä tai muita elämysmatkoja. Viroon on vähän ollut ikävä, mutta sitä on helpottanut Pärnussa kesiään viettävän tuttavani facebook-päivitysten seuraaminen.  Olen käynyt sukutapaamisessa Kuusamossa, katsomassa jalkapallon Mestarien liigan karsintapeliä Seinäjoella ja muutamaa TPV:n voitokasta sarjaottelua Tampereella, kuunnellut vaimon kanssa kesken olleen äänikirjan loppuun, lukenut hyvää amerikkalaista noiria, käynyt Mäntän kuvataideviikoilla, lämmittänyt puusaunaa, kävellyt koiran kanssa Kekkoskyläntietä, kirjoittanut valmiiksi muutaman vaiheessa olleen tekstin, osannut pitää työsähköpostini suljettuna, käynyt Eeron luona kahvilla, nähnyt tyttären uuden kodin, kastunut sateessa, hionnut metsänraivuutöissä, aistinut maailmanlopun tunnelmaa eteläpohjalaisella liikenneasemalla vähän ennen sulkemisaikaa, poikennut Juice-näyttelyssä Mäntän kirjastossa, ottanut pari kuvaa ja käsitellyt vähän useampia ynnä lisäksi sellaista, jota en tähän kirjaa. 




Ja eilen kävin kahvilla Kitusen kievarissa Virroilla. Myös poliisi ja palokunta olivat paikalla.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SAIRAALAPASTORI PALAA PAIKALLE ”Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen.”   Heinäkuu, parikymmentä astetta mittarissa. Pouta, puolipilvistä ja leppoisaa. Kahvihuoneessa joku puhuu lomalle jäämisestä, suurin osa omasta aamuväestäni on jo laitumilla. Minä tulin viime viikolla takaisin. Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen. Samalla alkoi syksy, auton tuulilasissa on aamuisin kosteutta. Paluu No ei sentään: kesä on hyvänlaisesti kesken, ja vapaaviikot vain pieni osa valoisaa vuodenaikaa. Heinäkuussa sairaala vaikuttaa äkkiä katsottuna rauhoittuvan lomakauteen ja tietynlaiseen hiljaiskäyntiin, mutta kuitenkaan ei. Minulta kysytään usein loppuvuoden satunnaiskeskusteluissa, onko minulla jouluaikana kovasti kiireitä. Tapaan vastata, että sairaalapapin työssä joulu ei ole kummempi sesonki, sillä ihmisten sairaudet eivät juurikaan tutki almanakkaa ilmaantuessaan. Tosiasiassa ajat, jolloin voi laulaa Sylvian joululaulun tai Suvivirren sitä t
  VIIMEISELLÄ MATKALLA ”Tulen kotiin. Jätämme berliininmunkit sunnuntain päiväkahville. Popedakin kai lopettelee jossain vaiheessa Tampereella.” ”Kirjoita siitä sellainen liuskan juttu, kun nehän ovat vähän niin kuin sun alaasi, viimeiset matkat.” Tapaamme kirjailija Timo Malmin kanssa syyskuun toisena 2023 Työväenkirjallisuuden päivässä Tampereen Werstaassa. Kerron tulleeni iltapäiväjunalla Vilppulasta ja palaavani sinne klo 19 lähtevällä bussivuorolla, joka on lajinsa viimeinen: yhteys lopetetaan tämän viikon jälkeen ja jatkossa linjaa ajetaan vain tiistaisin. On edessä siis viimeinen matka. Ja kun Pirkkalaiskirjailijoiden kunniajäsen kehottaa, saman yhdistyksen hännänhuippuihin kuuluva kirjallinen puuhastelija tekee ehdotuksen mukaan. Viimeiselle matkalle Valun ennen iltaseitsemää Tamperen linja-autoasemalle. Mäntästä puoli kuuden pintaan lähtenyt pikkubussi kurvaa hyvissä ajoin aseman kulmille. Kuulun vähemmistöön: suurin osa nurkilla vellovasta ihmismassasta on menossa Ratin
  AAMU LAKEUDELLA ”Runoilija on jättänyt rakennuksen.”     Sen jälkeen, kun säkillinen kiviä oli päätynyt konkelolle jääneeseen kuuseen ja kaatopaikkakuormaan nostamamme pesukoneen painon selittänyt   sinne pari vuotta aikaisemmin unohtunut lakanapyykki, oli paikallaan esittää kysymys miksi meidän hommat menevät aina tällaisiksi   istua hopeapajun alle katetulle päiväkahville, jättää vastaus myöhäiskesän auringon ja meitä tervehtimässä käyvän vireen kerrottavaksi. Antaa olla tasan.   Kirjoitin blogissani 4.10.2020: ” Isäni täyttää elämän tiedossa olevien piirteiden, kuten sen rajallisuuden niin salliessa 85 vuotta maaliskuussa 2021. Voisi kai kirjamiehen päivää juhlistaa kirjalla. ” Ajattelen edelleen juhlistavani ajankohtaa kirjalla, mutta isäni ei ole enää täyttämässä vuosiaan. Jouni Ilmari Paarlahden (s. 1936) elämä tuli valmiiksi perjantaina 30.10.2020 klo 15. Runoilija on jättänyt rakennuksen.   ”Isätön en ole, mutta isäni on kuollut.” Isä