Siirry pääsisältöön


TÄHTIPÖLLYSSÄ PÄIN JOULUA

 

”Ja kohta on aika todeta: Get Ready! ”

Uusin kirjallinen aikaansaannokseni Betlehemin tähtipölyä – Joululehtijuttuja ja niiden johdannaisia 1988-2016 on ilmestynyt. Alaotsikkonsa antamien viitteiden mukaisesti nide sisältää eri joululehdissä ilmestyneitä tekstejä täydennettynä jotenkin niitten kanssa yhteen sopivilla kynäilyillä. Runosta proosaan, saarnasta pakinaan. Paarlahden leveydeltä.

Perinteiset joululehdet ovat olleet pitkään jotensakin väistyvä perinne. Eivätkä ne tietysti pärjää ketteryydessä digiajan virityksille. Mutta käydessäni läpi kotiarkistooni kertyneitä lehtiä – joita en varmastikaan ja rehellisesti todettuna olisi säilyttänyt, elleivät ne sisältäisi omia hengentuotteitani – havahduin siihen, millaisia runsaudrensarvia esimerkiksi omalla alueellani eli Mäntässä, Vilppulassa ja Ruovedellä ilmestyneet joululehdet ovatkaan, jos haluaa perehtyä paikalliseen elämään ja kotiseutuhistoriaan. Väistämättä mieleeni tuli, että niitä olisi pitänyt lukea ahkerammin silloin, kun tulin seutukunnalle seurakuntavirkaan 1990-luvun alussa. Ja miten paljon tekemisen taitoa ja viitseliäisyyttä löytyy pieniltäkin paikkakunnilta. Tavallisista, mukavista ihmisistä.






”Talven keskelle tulee kesä ja riehakoi
niin kuin olisi juonut kirahvillisen viiniä”


Olin itse mukana Mäntän Joulun toimituskunnassa vuosina 1997-2005 eli sen ajan, kun lehti muutaman taukovuoden jälkeen uudelleen henkiin herätettynä ilmestyi,  aluksi Lions Club Mäntän ja sittemmin Lions Club Mänttä/Esterin kustantamana. Ja ennen kaikkea paikallisilta yrittäjiltä saatujen ilmoitustulojen avulla. Kolmessti eli 1998, 1999 ja 2001 toimin päätoimittajana. Vuosista on jäänyt paljon muistoja – pääosin myönteisiä. 

Mäntän Joulun tekemisessä haimme lopputulokseksi ehkä jotakin muuta kuin perinteistä kotiseutujulkaisua, mutta kovasti paikkakuntansa näköisiä lehdistä varmasti tuli.

”Joululehdet havisevat jo. Kohta kaiken yllä leijailee Betlehemin tähtipölyä.”


Joululehdet ovat olleet minulle yksi kanava julkaista tekstiä. Varsinkaan ennen internetin valtakautta vaihtoehtoja ei ollut liikaa. Runoja, proosaa, asiajuttuja. Osa tuosta tavarasta on nyt siis myös kirjan kansien välissä täydennettynä ”johdannaisilla” – alun perin talouden termi, jonka sisällön tarkan merkityksen tässä yhteydessä jätän valistuneen lukijan tehtäväksi.
Talven keskelle tulee kesä ja riehakoi niin kuin olisi juonut kirahvillisen viiniä. Näin kirjoitan yhdessä Betlehemin tähtipölyyn sisältyvässä tekstissä. Joulun alla 2014 sain sähköpostiini viestin, jonka otsikkorivillä näytti lukevan Get Ready for Christ. Lähempi tarkastelu paljasti, että kyseessä oli englantilaisen verkkokirjakaupan  kaupallinen tiedote, jolla he rohkaisivat minua hankkimaan lahjoja heidän kauttaan. Otsikon kolme viimeistä kirjainta oli jäänyt tilan puutteen vuoksi pimentoon.




”Jolupukki saapuu sen värisellä
ja Jeesus
ja kuka vielä tänne jouluksi hankkiutuu.
Jonkun ihmisen poika.”


En vietä pikkujouluja, keskityn isoon. Mahdollisisesta natinastani huolimatta joulu on kuitenkin jo monin paikoin julistettu avatuksi. Ja kohta on aika todeta: Get Ready! Joululehdet havisevat jo. Kohta kaiken yllä leijailee Betlehemin tähtipölyä.

Betlehemin tähtipölyä  sisältää suureksi osaksi fiktiota. Joskus, onneksi harvoin,  huomaa kirjoittaneensa itsensä omaan tekstiinsä. Näin  parikymmentä vuotta sitten kirjoittamassani tarinassa Juhlayö: 

”Niemisen ajatus palasi oman esikoisen syntymään. Silloin ei ollut joulu, vaan pääsiäisviikon torstai. Varhainen kevät oli tuonut ukkosen rannikkokaupungin ylle. Tuona iltapäivänä maailmaan oli vääntäytynyt tumma kaunotar, joka oli valloittanut isän sydämen.”

Aika on kulunut, moni asia muuttunut. Jos lapsieni pienuudessa yksi joulunvieton reunaehdoista oli heidän isänsä työt, tänä vuonna ansioaherrus pitää tyttäreni pyhät Pohjanmaalla, parinsadan kilometrin päässä lähipiirimme joulunvietosta. Jonkunhan on oltava vuorossa, että muiden olisi turvallista viettää juhlaa.  Ajatuksissamme hän on varmasti läsnä.

Betlehemin tähtipölyä on saatavilla ainakin Adlibriksen ja Bookyn verkkokaupoista ja e-kirjana Amazon.comista. Ihan vaan, jos kiinnostaa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  PAAPAN JOULUSAARNA Sairaalapapin iltakirjasta   Istun sairaalan sisääntuloaulassa, kello löi jo viisi. Ilta-ajan seesteisyys on laskeutunut, poliklinikat sulkeneet jo tältä päivältä. Seinustalla istuu mies ja lukee William Goldingin romaania Kärpästen herra . Häiritsen hänen rauhaansa ja pysähdyn juttelemaan. Keskustelemme kirjoista ja niiden lukemisesta. Ajatusten ketju etenee niin, että suosittelen hänelle Reetta Huttusen novellikokelmaa Katsastusasema . Kerron lukeneeni sen Haapamäen radalla. ”Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat.” Taksikuski kävelee aulan halki hissille ja huikkaa tervehdyksen. Toivotamme hyvät joulut, olemme olleet samassa koulun kuusijuhlassa jo 1970-luvun alussa Tampere Southern Comfortissa. Nyt täällä, omilla töillämme. Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat. Kuusi Kahvion kulmalla kuusi kynttilöineen käy. Niitä on joka osastolla lisää. Joulun lapsi syntyy ja työ tulee täytetyksi. ”Ja kaiken tämän kipujen mies ja sairaude
  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se oli silloin jä
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matkalla kohti Vilp