Siirry pääsisältöön


UUSIEN KIRJOJEN VUOSI


”Kotiini jää aikanaan jäljiltäni lukemattomia teoksia. En ole sitä silloin kuitenkaan suremassa. Tärkeää ovat hyvät kirjat tässä ja nyt.”


Johtuneeko siitä, että olen saanut akateemisen koulutukseni historiatieteissä vai mikä on muna ja kuka kana, yhtä kaikki minulla on hallussani arkisto, josta voin tarkistaa aika pitkältä ajalta, mitä kirjoja olen lukenut milloinkin. Vuosi 2015 alkoi Donald E. Westlaken romaanilla Tappoaikaa (WSOY 2003) ja jatkui Tapani Baggen Havannan kuulla (Crime Time 2014) ja Jason Starrin Panic Attackilla (Minotaur Books 2009) . Edellinen kalenterinkierron olivat päättäneet  Daniel Boydin Easy Death (Hard Chase Crime 2014)  ja Juri Nummelinin Outoa huminaa, Joe Novak (Verikoirakirjat 2009).






Ja nyt on alkanut uusien kirjojen vuosi. Joulukuu päättyi Paulo Luisin Jumalan kaupunkiin (Aviador 2016) ja pieneen parikymmensivuiseen e-kirjaan Jouluisia rikosnovelleja (Crime Time 2014) , joka pitää sisällään yhden  Mauri Sariolan ja yhden Jarkko Sipilän joulun aikaan sijoittuvan kertomuksen. Vuosi 2017 alkoi JP Koskisen dekkarilla Helmikuun kylmä kosketus (Crime Time 2016), jossa pääsin viimeiselle pisteelle jo kolme varttia kahdentoista lyöntien jälkeen. Lukeminen jatkuu nyt Federico Axatin Viimeisellä mahdollisuudella (Aula & Co 2016)) ja Juri Nummelinin tuoreella kirjoituskokoelmalla Kovaa kyytiä ja kaunokaisia. Kirjoituksia lajityyppikirjallisuudesta (Kustantamo Helmivyö 2016). 






Vuosi 2016 oli minun mitoillani vähän laiha lukuvuosi. Kirjasin arkistooni 74 opiskeltua nimikettä, enempää ei nyt ehtinyt. Valtaosa nauttimastani oli vielä perinteisiä paperikirjoja, mutta e-kirjojen suhteellinen osuus on vankassa nousussa. Myös muutama äänikirja oli vuoden kertymässä mukana. Pitäisikö nyt kilpailuyhteiskunnan hengessä asettaa tavoitteeksi lukea alkaneena vuonna vähän enemmän – ja sitten taas vähän enemmän? Ehkä maailmasta löytyy huonompiakin asioita, joissa voi kilpailla itsensä kanssa.


”Olen nöyrtynyt jo siihen ajatukseen, että kaikkia niitä kirjoja, jotka haluaisi lukea, ei yhden ihmiselämän aikana ehdi edes lehteillä.”


Stephen King (s. 1947) totesi jo joskus hyvän aikaa sitten tulleensa ikään, jolloin ei ole enää varaa  lukea kuin hyviä kirjoja. Niinpä – ja luettavaa tulee joka vuosi kasapäin lisää. Olen nöyrtynyt jo siihen ajatukseen, että kaikkia niitä kirjoja, jotka haluaisi lukea, ei yhden ihmiselämän aikana ehdi edes lehteillä. Kotiini jää aikanaan jäljiltäni lukemattomia teoksia. En ole sitä silloin kuitenkaan suremassa. Tärkeää ovat hyvät kirjat tässä ja nyt. Näin Suomen satavuotisjuhlavuoden alkaessa ajattelen viettäväni tätä festivaalia nimenomaan kielen ja kirjan juhlana. Laajennettuna sillä kielitaidolla, jonka kotimaani koululaitos ja sen jälkeiseen elämääni kuulunut ylempi sivistely on minuun ladannut. Itsekin saatan kirjan kirjoittaa niin kuin minulla on välillä ollut tapana.

Hyvää alkanutta vuotta. Lähden lukemaan pätkän Axatia.

Kommentit

  1. Mahtavatkohan mr. King laskea kirjoittamansas kirjat "hyviin kirjoihin"? Olen lukenut yhden, joka oli ns. tavallinen jännäri, ei kauhua. Ei ole juurikaan kiinnostanut, jostain syystä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SAIRAALAPASTORI PALAA PAIKALLE ”Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen.”   Heinäkuu, parikymmentä astetta mittarissa. Pouta, puolipilvistä ja leppoisaa. Kahvihuoneessa joku puhuu lomalle jäämisestä, suurin osa omasta aamuväestäni on jo laitumilla. Minä tulin viime viikolla takaisin. Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen. Samalla alkoi syksy, auton tuulilasissa on aamuisin kosteutta. Paluu No ei sentään: kesä on hyvänlaisesti kesken, ja vapaaviikot vain pieni osa valoisaa vuodenaikaa. Heinäkuussa sairaala vaikuttaa äkkiä katsottuna rauhoittuvan lomakauteen ja tietynlaiseen hiljaiskäyntiin, mutta kuitenkaan ei. Minulta kysytään usein loppuvuoden satunnaiskeskusteluissa, onko minulla jouluaikana kovasti kiireitä. Tapaan vastata, että sairaalapapin työssä joulu ei ole kummempi sesonki, sillä ihmisten sairaudet eivät juurikaan tutki almanakkaa ilmaantuessaan. Tosiasiassa ajat, jolloin voi laulaa Sylvian joululaulun tai Suvivirren sitä t
  VIIMEISELLÄ MATKALLA ”Tulen kotiin. Jätämme berliininmunkit sunnuntain päiväkahville. Popedakin kai lopettelee jossain vaiheessa Tampereella.” ”Kirjoita siitä sellainen liuskan juttu, kun nehän ovat vähän niin kuin sun alaasi, viimeiset matkat.” Tapaamme kirjailija Timo Malmin kanssa syyskuun toisena 2023 Työväenkirjallisuuden päivässä Tampereen Werstaassa. Kerron tulleeni iltapäiväjunalla Vilppulasta ja palaavani sinne klo 19 lähtevällä bussivuorolla, joka on lajinsa viimeinen: yhteys lopetetaan tämän viikon jälkeen ja jatkossa linjaa ajetaan vain tiistaisin. On edessä siis viimeinen matka. Ja kun Pirkkalaiskirjailijoiden kunniajäsen kehottaa, saman yhdistyksen hännänhuippuihin kuuluva kirjallinen puuhastelija tekee ehdotuksen mukaan. Viimeiselle matkalle Valun ennen iltaseitsemää Tamperen linja-autoasemalle. Mäntästä puoli kuuden pintaan lähtenyt pikkubussi kurvaa hyvissä ajoin aseman kulmille. Kuulun vähemmistöön: suurin osa nurkilla vellovasta ihmismassasta on menossa Ratin
  AAMU LAKEUDELLA ”Runoilija on jättänyt rakennuksen.”     Sen jälkeen, kun säkillinen kiviä oli päätynyt konkelolle jääneeseen kuuseen ja kaatopaikkakuormaan nostamamme pesukoneen painon selittänyt   sinne pari vuotta aikaisemmin unohtunut lakanapyykki, oli paikallaan esittää kysymys miksi meidän hommat menevät aina tällaisiksi   istua hopeapajun alle katetulle päiväkahville, jättää vastaus myöhäiskesän auringon ja meitä tervehtimässä käyvän vireen kerrottavaksi. Antaa olla tasan.   Kirjoitin blogissani 4.10.2020: ” Isäni täyttää elämän tiedossa olevien piirteiden, kuten sen rajallisuuden niin salliessa 85 vuotta maaliskuussa 2021. Voisi kai kirjamiehen päivää juhlistaa kirjalla. ” Ajattelen edelleen juhlistavani ajankohtaa kirjalla, mutta isäni ei ole enää täyttämässä vuosiaan. Jouni Ilmari Paarlahden (s. 1936) elämä tuli valmiiksi perjantaina 30.10.2020 klo 15. Runoilija on jättänyt rakennuksen.   ”Isätön en ole, mutta isäni on kuollut.” Isä