NAISTEN ILTAAN KEURUULLE

 

” Se on siinä pelissä.”

”KeuPa HT järjestää naisten illan lauantaina 14.1. klo 17 alkaen ottelussa KeuPa HT - TUTO Hockey.” Näin keski-suomalainen Mestis-seura hehkuttaa viikonlopun pelitapahtumaa Keuruun jäähallissa. 

” Naiset eivät ole koskaan äijiä eivätkä tytöt hyviä jätkiä, sen sijaaan monesti kovia naisia ja osaavia tyttöjä.”

Aika ajoin machoilevassa jääkiekkokulttuurissa polskiva voi huokaista helpotuksesta, kun kappale jatkuu: ”Naisille tarjolla erikoisohjelmaa koko ottelun ajan”.  KeuPaHT on nimittäin tällä hetkellä sarjansa huonoin kotijoukkue (sen keräämistä 50 pisteestä vain 15 on keihästetty kotihallissa) ja joku jossain luultavasti kutsuu sitä akkamaiseksi.  Ei kannattaisi. Naiset eivät ole koskaan äijiä eivätkä tytöt hyviä jätkiä, sen sijaaan monesti kovia naisia ja osaavia tyttöjä. 

Lajin machomeininki näkyy Keuruullakin enkä ole siitä puolesta vilpittömästi innoissani.  Ottelun alla kuuluttaja, joka kuulostaa enemmänkin brasilialaiselta jalkapallon kuin suomalaiselta lätkän selostajalta, hehkuttaa kaukaloon luistelevia kotijoukkueen ”sotureita”. Uhomusiikki tulvii kaiuttimista ja valot välkkyvät niin, että epileptikon on oltava tarkkana. Makkaraa myydään ja olutta on. En siis koe kaikkea tätä viehättävänä, mutta hakeudun silti illasta toiseen seuran kotiotteluihin. Suomeksi sanottuna aina kun vain voin. Se on siinä pelissä.

 

”Noista keskenkasvuisuuteni ajoista olen ollut koukussa kiekkoon. Siniviivavetoihin, tolppien kilinään, maalinedusmylläköihin ja gamesavereihin.” Näin kirjoittaa J.V. Teräs nuoren pojan jäähallikokemuksista toimnittamassani Palstakirjassa (BoD 2016)  Mieleenpainumat  ovat omiani Tampereen Hakametsästä 1970-luvun alusta ja Teräs  kirjoittaa kertomani tarinan pohjalta. Hän jatkaa: ”Kaverit pakkasivat vain olemaan huonoa seuraa, sillä heidän mielenkiintonsa itse peliin tuntui järkiään herpaantuvan kesken. Minä taas halusin nähdä jokaisen hetken ja tilanteen enkä kierrellä pitkin hallin käytäviä. Niinpä usein tapahtui jako kahteen, minä ja muut.”

”Jääkiekko ja jalkapallo ovat lajit, joita käyn katsomassa paikan päällä  kymmeniä kertoja vuodessa. Molempien suhteen olen vähän suvaitsematon tai ainakin ymmärtämätön.”

Jääkiekko-ottelu on monisäikeinen tapahtuma. Keuruun halliin on alkuvuodesta haettu tunnelmaa ja menoa yhteistyökumppanien tarjoamalla ilmaisottelulla ja kouluaistapahtumalla. Katsojaluvut ovat kivunneet parhaimmillaan yli kahdeksaan sataan ja mökissä on ollut myös ääntä sen mukaisesti. Hyvää, kiitettävää. Ja sitten on tällaiset itseni tapaiset jäärät, joille tärkein ja lopulta merkitsevä akti on kaukalossa. Ja vielä nin, että ei ole väliä, miltä se näyttää. Maalit lasketaan.

Tällä mittarilla keuruulaisten tuote ei ole ollut menneenä syksynä ja kuluvana talvena kunnossa. Hävittyjä otteluita ei ole mukava katsoa.

Jääkiekko ja jalkapallo ovat lajit, joita käyn katsomassa paikan päällä  kymmeniä kertoja vuodessa. Molempien suhteen olen vähän suvaitsematon tai ainakin ymmärtämätön. En ymmärrä niitä, jotka kannattavat joukkuetta silloin, kun se menestyy tai jotakin  joukkuetta siksi, että se menestyy. Enkä sitä, että ottelusta lähdetään kesken pois, kun vastustaja tekee ratkaisevalta tuntuvan maalin minuutti ennen päätössummeria. 

”Siksi menen myös tänään Keuruulle. Ja istun loppuun asti, oli taululla mitä tahansa.”

Siksi menen myös tänään Keuruulle. Ja istun tappiin asti, oli taululla mitä tahansa. Omaa joukkuetta kannatetaan loppuun saakka.  Se on siinä pelissä.