Siirry pääsisältöön



52 VIIKKOA



”Putkiremontti on hoidettava pois. Nurmikko on leikattava. On istuttava koneen ääreen ja kirjoitettava blogi, jos sen mielii nähdä valmiina.”


Tänään on kulunut 52 viikkoa siitä, kun kotonamme aloitettiin putkiremontti. Samassa yhteydessä käyttövesi- ja viemäriputkien uusimisen kanssa oli sovittu saneerattavaksi pari vessaa ja vähän muitakin kulmia huushollista. 


”Koska koen juuri nyt tarvetta opettaa sormi ojossa hyvää elämää kanssaihmisilleni, poimin tästä arkisesta kuviosta kahdenlaista viisautta.”


Tämä juttu ei kuitenkaan jatku niin kuin joku luultavasti uumoilee. Väärät kaakelit eivät olleet lattiassa väärin päin, hommat myöhässä ja yksi sun toinen asia heikun keikun. Asumme pikkukaupungissa ja työt teki muutama paikallinen yrittäjä. Tuttuja miehiä. Toimiin käytiin silloin kuin oli sovittu, hinnat pysyivät aisoissa ja takaisin normaalielämään päästiin kohtuuajassa. Kolme viikkoa piti olla evakossa kesämökillä, koska vessanpytty pakkaa tämän kaltaisissa hankkeissa olla viimeisiä kapineita, jotka ruuvataan paikalleen. Ilman sitä valtaistuinta talo taas on varsin rajallisesti asuttavissa.

Kun remontin alkamisesta oli kulunut noin 46 viikkoa, paiskasin paikalleen alakerran käymälän tuuletusputken venttiilin. Sen asentamiseen meni noin 35 sekuntia. Loppuosa kuluneista viikoista suttaantui siihen, että piti saada aikaiseksi ostaa osa. Homma vähän venyi. Kesäkuussa ryhdistäydyimme asioidessamme ihan muuten Ruoveden Tarvikekeskuksessa. 





 Nyt se on siinä. Paikoillaan.


Koska koen juuri nyt tarvetta opettaa sormi ojossa hyvää elämää kanssaihmisilleni, poimin tästä arkisesta kuviosta kahdenlaista viisautta.

Ensinnäkin suurin osa asioista valmistuu tekemällä – lukien mukaan sen, että asioi jonkun niitä tekemään. Putkiremontti on hoidettava pois. Nurmikko on leikattava. On istuttava koneen ääreen ja kirjoitettava blogi, jos sen mielii nähdä valmiina. Ei kannata puhua, miten pitäisi tehdä kaatopaikkakuorma ja viedä sitä ja tätä tarpeetonta jäteasemalle. Aika kannattaa käyttää siihen, että tekee sen kuorman ja vie. Vessan tuuletusputken venttiililläkään ei ole jalkoja, joilla se kävelisi meille. On mentävä ja ostettava.


”Omaansa on mukava remontoida. Omassa tuvassa kun on tunnetusti oma lupa. Suvun kesämökkikolhoosin ehostaminen  ei välttämättä sitten olekaan yhtä rakentava kokemus.”


Toiseksi aika on rajallista. 52 viikkoa on kuin yksi päivä, mailleen mennyt. Juurihan minä kaadoin pihastamme ratkennutta omenapuuta viemäriputken kaivannon tieltä. Viime kesänä, vuosi sitten.  Nuorena nauratti, kun varttuneemmat puhuivat, miten vuodet menevät sukkelasti. Sitten sen huomasi todeksi.

Kolmannenkin viisauden löydän. Omaansa on mukava remontoida. Omassa tuvassa kun on tunnetusti oma lupa. Suvun kesämökkikolhoosin ehostaminen  ei välttämättä sitten olekaan yhtä rakentava kokemus. Asiantila, joka luultavasti on aika hyvin paikoillaan suomalaisten kollektiivisessa tietoisuudessa.


”52 viikkoa on kuin yksi päivä, 
mailleen mennyt.”


Tuli siis kerta kiellon päälle tähänkin. Ajatusten Neckar lopettaa ennen kuin keksii lisää viisaita sanoja.

Kommentit

  1. Meidän täytyisi vanhaan kaksikerroksiseen taloon tehdä perusteellinen putkiremontti. Täytyisi kyllä aloittaa huolellisella putkistosuunnittelulla ja tämän myötä valita urakoitsija työlle. Kertomuksesi perusteella aina tulee projektin vaiheessa myöhästymisiä ja muita asioita jotka projektin pituutta venyttävät. Täytyy siis jo henkisesti valmistautua urakkaan. https://www.teollisuuspalvelutenkanen.fi/palvelut/mekaaninen-ja-prosessisuunnittelu

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  PAAPAN JOULUSAARNA Sairaalapapin iltakirjasta   Istun sairaalan sisääntuloaulassa, kello löi jo viisi. Ilta-ajan seesteisyys on laskeutunut, poliklinikat sulkeneet jo tältä päivältä. Seinustalla istuu mies ja lukee William Goldingin romaania Kärpästen herra . Häiritsen hänen rauhaansa ja pysähdyn juttelemaan. Keskustelemme kirjoista ja niiden lukemisesta. Ajatusten ketju etenee niin, että suosittelen hänelle Reetta Huttusen novellikokelmaa Katsastusasema . Kerron lukeneeni sen Haapamäen radalla. ”Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat.” Taksikuski kävelee aulan halki hissille ja huikkaa tervehdyksen. Toivotamme hyvät joulut, olemme olleet samassa koulun kuusijuhlassa jo 1970-luvun alussa Tampere Southern Comfortissa. Nyt täällä, omilla töillämme. Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat. Kuusi Kahvion kulmalla kuusi kynttilöineen käy. Niitä on joka osastolla lisää. Joulun lapsi syntyy ja työ tulee täytetyksi. ”Ja kaiken tämän kipujen mies ja sairaude
  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se oli silloin jä
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matkalla kohti Vilp