Siirry pääsisältöön

I WANT TO BE A PAPERBACK WRITER


 

”Luojansa varjo. Kuun pimeä puoli. J.V. Teräs.”

KMV-lehden 90-vuotiskilpailun voittaja
vuodelta 2015 ilmestyi kirjana

 

Juuri ilmestynyt kokoamani kertomusnippu Luojansa varjo panee kansiin seitsemän  hämäränhyytävää tarinaa. Pikku kirjan pääosa muodostuu pienoisromaanista Seuraava pysähdys kuolema, joka voitti vuonna 2015 KMV-lehden 90-vuotisjuhlavuoden kirjoituskilpailun ja julkaistiin lehdessä jatkokertomuksena. Sen seurana on kuusi aikaisemmin julkaisematonta lyhyttä kertomusta.

 Kirjan tekijöiksi on merkitty Teemu Paarlahti ja J.V. Teräs. Jälkimmäinen jää kätköihin ”bussikatosten varjoihin ja metsänreunoihin”, kuten totean kirjan esipuheessa. Minulla on oikeat kasvot.


 Oikeat kasvot

Terästarinat ovat  marraskuun ja sysihämärän tarinoita. Niin kuin kokoelman esipuheessa todetaan: ”Luojansa varjo. Kuun pimeä puoli. J.V. Teräs.”

”Sanojen sekaan ja rivien väliin
on kätketty kaikenlaista pohdintaa elämästä, tosissaan .”

 Ruumiita tulee vain yhdessä, mutta aikeita on ilmassa muissakin.  Toimintaa, jonkin sorttista kauhua ja hirtehistä menoa pehmeissä kansissa. Asialla on hack writer, joka kirjoittaa hyvin nopeasti. Onko J.V. Teräs minun pimeä puoleni vai minä hänen valoisansa, sitä voi miettiä. Ja kuka on luojansa varjo - sekin selviää lukemalla nämä jutut. Mitään  vasemman käden raapustelua jutut eivät kuitenkaan ole. Sanojen sekaan ja rivien väliin on kätketty kaikenlaista pohdintaa elämästä, tosissaan. 


 ”Luojansa varjo on ns. tarvepainate.
Siitä ei siis oteta tietyn kokoista painosta, vaan kirjoja tehdään kysynnän mukaan.”


 Sain tälllä viikolla laatikollisen kirjoja, 25 kappaletta. Luojansa varjo on ns. tarvepainate. Siitä ei siis oteta tietyn kokoista painosta,




vaan kirjoja tehdäänkysynnän mukaan.  Se on julkaistu alun perin saksalaisen, mutta myös Suomessa toimivan BoD:n (Books on Demand GmbH) kautta. Valmiit kirjat tehdään Saksassa, mutta teos on ostettavissa normaalissa kirjakauppamyynnissä Suomessa. Eli Luojansa varjo on saatavilla verkkokirjakaupoista (Booky, Adlibris, Suomalainen)  - perinteisiin myymälöihin sitä tuskin eksyy.

 

”Vaikeinta kuitenkin on,
että kirja pitää ensin kirjoittaa.”


 Julkaisuformaatti tarkoittaa sitä, että tekijä huolehtii BoD:lle teoksen sisällön painovalmiina pdf-tiedostona. Näin ollen vastaan jokaisesta lyöntivirheestä itse. Korjasin tätä kirjaa vielä samana päivänä kuin lähetin sen matkaan, mutta valmiissa tekstissä on kourallinen huteja tallella. Jos haluaa päästä eroon taipumuksesta poimia virheitä lukemistaan kirjoista, kannattaa kokeilla puuhailua painotuotteen tekemisen parissa. Se auttaa löytämään itsestään nöyryyttä.

 Myös kannen viimeistelin itse BoD:n tarjoamalle valmiille mallille. Valokuvaa ja kansitekstejä myöten. Näissä puuhissa oppii kunnioittamaan jokaista valmista kirjaa. Työtuntejaan ei kannata laskea. Vaikeinta kuitenkin on, että kirja pitää ensin kirjoittaa. Oikoteiden perään on turha haikailla.

 

”Ihan sellaisia juttuja
nämä lyhyet teräksiset eivät sentään ole.”

 

Tämän blogin otsake viittaa tietysti The Beatlesin kappaleeseen Paperback Writer vuodelta 1966 - tarinaan roskakirjailijasta, joka haluaa julkaista säädyttömän tarinan säädyttömästä herra Learista. Ihan sellaisia juttuja nämä lyhyet teräksiset eivät sentään ole. Eivät kyllä roskaakaan.

 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SAIRAALAPASTORI PALAA PAIKALLE ”Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen.”   Heinäkuu, parikymmentä astetta mittarissa. Pouta, puolipilvistä ja leppoisaa. Kahvihuoneessa joku puhuu lomalle jäämisestä, suurin osa omasta aamuväestäni on jo laitumilla. Minä tulin viime viikolla takaisin. Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen. Samalla alkoi syksy, auton tuulilasissa on aamuisin kosteutta. Paluu No ei sentään: kesä on hyvänlaisesti kesken, ja vapaaviikot vain pieni osa valoisaa vuodenaikaa. Heinäkuussa sairaala vaikuttaa äkkiä katsottuna rauhoittuvan lomakauteen ja tietynlaiseen hiljaiskäyntiin, mutta kuitenkaan ei. Minulta kysytään usein loppuvuoden satunnaiskeskusteluissa, onko minulla jouluaikana kovasti kiireitä. Tapaan vastata, että sairaalapapin työssä joulu ei ole kummempi sesonki, sillä ihmisten sairaudet eivät juurikaan tutki almanakkaa ilmaantuessaan. Tosiasiassa ajat, jolloin voi laulaa Sylvian joululaulun tai Suvivirren sitä t
  VIIMEISELLÄ MATKALLA ”Tulen kotiin. Jätämme berliininmunkit sunnuntain päiväkahville. Popedakin kai lopettelee jossain vaiheessa Tampereella.” ”Kirjoita siitä sellainen liuskan juttu, kun nehän ovat vähän niin kuin sun alaasi, viimeiset matkat.” Tapaamme kirjailija Timo Malmin kanssa syyskuun toisena 2023 Työväenkirjallisuuden päivässä Tampereen Werstaassa. Kerron tulleeni iltapäiväjunalla Vilppulasta ja palaavani sinne klo 19 lähtevällä bussivuorolla, joka on lajinsa viimeinen: yhteys lopetetaan tämän viikon jälkeen ja jatkossa linjaa ajetaan vain tiistaisin. On edessä siis viimeinen matka. Ja kun Pirkkalaiskirjailijoiden kunniajäsen kehottaa, saman yhdistyksen hännänhuippuihin kuuluva kirjallinen puuhastelija tekee ehdotuksen mukaan. Viimeiselle matkalle Valun ennen iltaseitsemää Tamperen linja-autoasemalle. Mäntästä puoli kuuden pintaan lähtenyt pikkubussi kurvaa hyvissä ajoin aseman kulmille. Kuulun vähemmistöön: suurin osa nurkilla vellovasta ihmismassasta on menossa Ratin
  AAMU LAKEUDELLA ”Runoilija on jättänyt rakennuksen.”     Sen jälkeen, kun säkillinen kiviä oli päätynyt konkelolle jääneeseen kuuseen ja kaatopaikkakuormaan nostamamme pesukoneen painon selittänyt   sinne pari vuotta aikaisemmin unohtunut lakanapyykki, oli paikallaan esittää kysymys miksi meidän hommat menevät aina tällaisiksi   istua hopeapajun alle katetulle päiväkahville, jättää vastaus myöhäiskesän auringon ja meitä tervehtimässä käyvän vireen kerrottavaksi. Antaa olla tasan.   Kirjoitin blogissani 4.10.2020: ” Isäni täyttää elämän tiedossa olevien piirteiden, kuten sen rajallisuuden niin salliessa 85 vuotta maaliskuussa 2021. Voisi kai kirjamiehen päivää juhlistaa kirjalla. ” Ajattelen edelleen juhlistavani ajankohtaa kirjalla, mutta isäni ei ole enää täyttämässä vuosiaan. Jouni Ilmari Paarlahden (s. 1936) elämä tuli valmiiksi perjantaina 30.10.2020 klo 15. Runoilija on jättänyt rakennuksen.   ”Isätön en ole, mutta isäni on kuollut.” Isä