Siirry pääsisältöön

I WANT TO BE A PAPERBACK WRITER


 

”Luojansa varjo. Kuun pimeä puoli. J.V. Teräs.”

KMV-lehden 90-vuotiskilpailun voittaja
vuodelta 2015 ilmestyi kirjana

 

Juuri ilmestynyt kokoamani kertomusnippu Luojansa varjo panee kansiin seitsemän  hämäränhyytävää tarinaa. Pikku kirjan pääosa muodostuu pienoisromaanista Seuraava pysähdys kuolema, joka voitti vuonna 2015 KMV-lehden 90-vuotisjuhlavuoden kirjoituskilpailun ja julkaistiin lehdessä jatkokertomuksena. Sen seurana on kuusi aikaisemmin julkaisematonta lyhyttä kertomusta.

 Kirjan tekijöiksi on merkitty Teemu Paarlahti ja J.V. Teräs. Jälkimmäinen jää kätköihin ”bussikatosten varjoihin ja metsänreunoihin”, kuten totean kirjan esipuheessa. Minulla on oikeat kasvot.


 Oikeat kasvot

Terästarinat ovat  marraskuun ja sysihämärän tarinoita. Niin kuin kokoelman esipuheessa todetaan: ”Luojansa varjo. Kuun pimeä puoli. J.V. Teräs.”

”Sanojen sekaan ja rivien väliin
on kätketty kaikenlaista pohdintaa elämästä, tosissaan .”

 Ruumiita tulee vain yhdessä, mutta aikeita on ilmassa muissakin.  Toimintaa, jonkin sorttista kauhua ja hirtehistä menoa pehmeissä kansissa. Asialla on hack writer, joka kirjoittaa hyvin nopeasti. Onko J.V. Teräs minun pimeä puoleni vai minä hänen valoisansa, sitä voi miettiä. Ja kuka on luojansa varjo - sekin selviää lukemalla nämä jutut. Mitään  vasemman käden raapustelua jutut eivät kuitenkaan ole. Sanojen sekaan ja rivien väliin on kätketty kaikenlaista pohdintaa elämästä, tosissaan. 


 ”Luojansa varjo on ns. tarvepainate.
Siitä ei siis oteta tietyn kokoista painosta, vaan kirjoja tehdään kysynnän mukaan.”


 Sain tälllä viikolla laatikollisen kirjoja, 25 kappaletta. Luojansa varjo on ns. tarvepainate. Siitä ei siis oteta tietyn kokoista painosta,




vaan kirjoja tehdäänkysynnän mukaan.  Se on julkaistu alun perin saksalaisen, mutta myös Suomessa toimivan BoD:n (Books on Demand GmbH) kautta. Valmiit kirjat tehdään Saksassa, mutta teos on ostettavissa normaalissa kirjakauppamyynnissä Suomessa. Eli Luojansa varjo on saatavilla verkkokirjakaupoista (Booky, Adlibris, Suomalainen)  - perinteisiin myymälöihin sitä tuskin eksyy.

 

”Vaikeinta kuitenkin on,
että kirja pitää ensin kirjoittaa.”


 Julkaisuformaatti tarkoittaa sitä, että tekijä huolehtii BoD:lle teoksen sisällön painovalmiina pdf-tiedostona. Näin ollen vastaan jokaisesta lyöntivirheestä itse. Korjasin tätä kirjaa vielä samana päivänä kuin lähetin sen matkaan, mutta valmiissa tekstissä on kourallinen huteja tallella. Jos haluaa päästä eroon taipumuksesta poimia virheitä lukemistaan kirjoista, kannattaa kokeilla puuhailua painotuotteen tekemisen parissa. Se auttaa löytämään itsestään nöyryyttä.

 Myös kannen viimeistelin itse BoD:n tarjoamalle valmiille mallille. Valokuvaa ja kansitekstejä myöten. Näissä puuhissa oppii kunnioittamaan jokaista valmista kirjaa. Työtuntejaan ei kannata laskea. Vaikeinta kuitenkin on, että kirja pitää ensin kirjoittaa. Oikoteiden perään on turha haikailla.

 

”Ihan sellaisia juttuja
nämä lyhyet teräksiset eivät sentään ole.”

 

Tämän blogin otsake viittaa tietysti The Beatlesin kappaleeseen Paperback Writer vuodelta 1966 - tarinaan roskakirjailijasta, joka haluaa julkaista säädyttömän tarinan säädyttömästä herra Learista. Ihan sellaisia juttuja nämä lyhyet teräksiset eivät sentään ole. Eivät kyllä roskaakaan.

 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matka...
JÄMINKIPOHJA BOOGIE   – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)   elämäkerran Risainen elämä   (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan   kuvan. "Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot." En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on m...
LIEKINVAALIJA 85   ”Herra, siunaa tulet jotka syttyvät, siunaa sydämet jotka aina muistavat: ihminen katoaa mutta valo jää.”   -Jouni Paarlahti (1936-2020)   ”Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi.”   Tyttäreni oli vähän yli kahdenkymmenen, kun härnäsin häntä jossain käymässämme keskustelussa sanomalla, että sun täytyy varmaan olla eri mieltä tästä, kun minä ajattelen näin.   Nuori nainen vastasi äänessään ripaus sarkasmia, että mä olen jo siinä iässä, että pystyn myöntämään, että isä on joskus oikeassa. Näinhän se elämä monta kertaa menee. Jouni Paarlahti 1936-2020 (kuva Sanna-Leena Paarlahti)  Oma isäni Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi. Jossain kohdin minäkin kasvoin ikään, jossa ymmärsin, että isälläni ol...