SATAA VETTÄ, HOOSIANNA!

”Mitä ne sotkee tähän jouluun Jeesuksen.”

 

 1.adventtisunnuntai. Hoosiannan laulamisen päivä. Seurakunnissa aloitetaan uusi kirkkovuosi. Papin on syytä kääntää evankeliumikirjasta kolmas vuosikerta esille.

Europarlanmentaarikko Liisa Jaakonsaari kirjoitti muutama päivä sitten Twitterissä: ”.#Joulukuun 1.päivä. Kuulin kerran kassajonossa joululaulujen soidessa. Äiti lapselleen:" Mitä ne sotkee tähän jouluun Jeesuksen. Antaisivat olla lasten juhla."#joulukalenteri #sivistys.”

 

”Kirkko itse höystää adventtitaikinan omanlaisellaan mausteella.”

 

Luonnollisestikin Jaakonsaari sai näin sanottuaan seurakseen kommentoijia, jotka muistuttivat joulun pakanallisesta alkuperästä. Totta tietysti on, että kistikansakin alkoi viettää Jeesuksen syntymäjuhlaa vasta 400-luvulla. En ylläty, jos myös tänä vuonna kotiseutuni paikallislehteen ilmestyy yleisönosastokirjoitus, jossa muistutetaan, että joulua pitäisi viettää syksyllä. Kenties kirjoittaja palauttaa mieleen myös seurakunnan nuorisotyönohjaajan vuosien takaisen hartauskirjoituksen, jossa viitattiin joulupukin ylivaltaan Vapahtajaan nähden, mitä tulee keskitalven juhlan viettämiseen, ja jonka kirjoittaja oli joko tahallaan tai muuten vain ymmärtänyt väärin.

 Kirkko itse höystää adventtitaikinan omanlaisellaan mausteella. 1. adventtisunnuntain evankeliumi kertoo Jerusalemiin ratsastavasta Jeesuksesta. Hänelle huudettiin hoosiannaa. Oltiin  siis menossa Jerusalemiin, ei Betlehemiin. Samat tapahtumat tulevat kirkkovierasta vastaan pääsiäsen kynnyksellä palmusunnuntaina. Antaisvat olla Jeesus-lapsen juhla?

 

”Kristillinen usko sai alkunsa ylösnousemususkona, eikä se siitä ole mihinkään muuttunut.”

 

Mikään huti 1. adventin ja palmusunnuntain yhteys ei tietenkään ole. Kirkkovuoden avaus muistuttaa siitä, että kristillisen uskon ydin on joulun aikaankin pääsiäisessä. Kristuksen sovituskuolemassa, ylösnousemuksessa ja tyhjässä haudassa. Kristillinen usko sai alkunsa ylösnousemususkona, eikä se siitä ole mihinkään muuttunut. Pienen piltin ihastelu palestiinalaisessa navetassa hämärtyy kummasti merkityseltään, jos siitä leikataan irti se, että ollaan hämmästelemässä Vapahtajaa.

”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Niin enkeli Luukkaan evankeliumin 2. luvun mukaan ilmoitti yölöysissä  olleille paimenille. Joulu saa merkityksensä pääsiäisen kautta - kun toteutuu se, mitä varten kristillisen uskon mukaan Jeesus ylipäänsä syntyi.

 Eli sotketaan vaan pääsiäistä taikinaan.

 

”Sairaalahuoneiden ikkunoille tänä viikonloppuna ilmestyneet kyntteliköt pinnistelevät valoineen harmaan hämärän maassa. Kuin toistaen adventtirukouksen pyyntöä: Tule, rakas Jeesus.”

 

 Vietin tämän vuoden hoosiannakirkkoa työsairaalassani hoidossa olevien ihmisten kanssa. Meillä oli tupa täynnä -  25 sanankuulijaa kahdenkymmenen tuolin kappelissa. Laulu raikasi. Siunauksenkin luin. Isä meidän luimme kaikki. Ulkona sataa vettä. Sairaalahuoneiden ikkunoille tänä viikonloppuna ilmestyneet kyntteliköt pinnistelevät valoineen harmaan hämärän maassa.

Kuin toistaen adventtirukouksen pyyntöä: Tule, rakas Jeesus.