SATAA VETTÄ, HOOSIANNA!
”Mitä ne sotkee tähän jouluun Jeesuksen.”
1.adventtisunnuntai.
Hoosiannan laulamisen päivä. Seurakunnissa aloitetaan uusi kirkkovuosi. Papin
on syytä kääntää evankeliumikirjasta kolmas vuosikerta esille.
Europarlanmentaarikko
Liisa Jaakonsaari kirjoitti muutama
päivä sitten Twitterissä: ”.#Joulukuun 1.päivä. Kuulin kerran
kassajonossa joululaulujen soidessa. Äiti lapselleen:" Mitä ne sotkee
tähän jouluun Jeesuksen. Antaisivat olla lasten juhla."#joulukalenteri #sivistys.”
”Kirkko
itse höystää adventtitaikinan omanlaisellaan mausteella.”
Luonnollisestikin
Jaakonsaari sai näin sanottuaan seurakseen kommentoijia, jotka muistuttivat
joulun pakanallisesta alkuperästä. Totta tietysti on, että kistikansakin alkoi
viettää Jeesuksen syntymäjuhlaa vasta 400-luvulla. En ylläty, jos myös tänä
vuonna kotiseutuni paikallislehteen ilmestyy yleisönosastokirjoitus, jossa
muistutetaan, että joulua pitäisi viettää syksyllä. Kenties kirjoittaja
palauttaa mieleen myös seurakunnan nuorisotyönohjaajan vuosien takaisen hartauskirjoituksen,
jossa viitattiin joulupukin ylivaltaan Vapahtajaan nähden, mitä tulee
keskitalven juhlan viettämiseen, ja jonka kirjoittaja oli joko tahallaan tai
muuten vain ymmärtänyt väärin.
Kirkko
itse höystää adventtitaikinan omanlaisellaan mausteella. 1. adventtisunnuntain
evankeliumi kertoo Jerusalemiin ratsastavasta Jeesuksesta. Hänelle huudettiin
hoosiannaa. Oltiin siis menossa Jerusalemiin, ei Betlehemiin. Samat tapahtumat
tulevat kirkkovierasta vastaan pääsiäsen kynnyksellä palmusunnuntaina.
Antaisvat olla Jeesus-lapsen juhla?
”Kristillinen
usko sai alkunsa ylösnousemususkona, eikä
se siitä ole mihinkään muuttunut.”
Mikään
huti 1. adventin ja palmusunnuntain yhteys ei tietenkään ole. Kirkkovuoden
avaus muistuttaa siitä, että kristillisen uskon ydin on joulun aikaankin
pääsiäisessä. Kristuksen sovituskuolemassa, ylösnousemuksessa ja tyhjässä
haudassa. Kristillinen usko sai alkunsa ylösnousemususkona, eikä se siitä ole
mihinkään muuttunut. Pienen piltin ihastelu palestiinalaisessa navetassa
hämärtyy kummasti merkityseltään, jos siitä leikataan irti se, että ollaan
hämmästelemässä Vapahtajaa.
”Älkää
pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on
teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on
merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Niin
enkeli Luukkaan evankeliumin 2. luvun mukaan ilmoitti yölöysissä olleille paimenille. Joulu saa merkityksensä
pääsiäisen kautta - kun toteutuu se, mitä varten
kristillisen uskon mukaan Jeesus ylipäänsä syntyi.
Eli sotketaan vaan pääsiäistä taikinaan.
”Sairaalahuoneiden ikkunoille tänä viikonloppuna
ilmestyneet kyntteliköt pinnistelevät valoineen harmaan hämärän maassa. Kuin
toistaen adventtirukouksen pyyntöä: Tule, rakas Jeesus.”
Vietin tämän vuoden hoosiannakirkkoa työsairaalassani hoidossa
olevien ihmisten kanssa. Meillä oli tupa täynnä - 25 sanankuulijaa kahdenkymmenen tuolin
kappelissa. Laulu raikasi. Siunauksenkin luin. Isä meidän luimme kaikki. Ulkona
sataa vettä. Sairaalahuoneiden ikkunoille tänä viikonloppuna ilmestyneet
kyntteliköt pinnistelevät valoineen harmaan hämärän maassa.
Kuin toistaen
adventtirukouksen pyyntöä: Tule, rakas Jeesus.
Kommentit
Lähetä kommentti