PARASTA PAIKAN PÄÄLLÄ?

”Mestiksestä ei voi nousta, mutta siitä voi pudota. Jälkimmäisen ominaisuutensa  vuoksi se muistuttaa kilpaiurheilua huomattavasti enemmän kuin lajin suomalainen ykköstaso eli Liiga.”

Penkkiurheilija punnertaa kohti kevättä. Jääkiekkokausi huipentuu pudotuspeleihin ja jonkin porukan mestaruusjuhliin. Sen jälkeen päästään varsinaiseen asiaan: kotimaiset jalkapallosarjat pyörähtävät käyntiin.

                            

Keuruulla pelataan jo mitaleista. Kyseessä on Mestis, suomalaisen jääkiekkoilun toiseksi korkein sarjataso. Mestiksestä  ei voi nousta, mutta siitä voi pudota. Jälkimmäisen ominaisuutensa vuoksi se muistuttaa kilpaiurheilua huomattavasti enemmän kuin lajin suomalainen ykköstaso eli Liiga.

”Syy todennäköiseen lähtemättömyyteeni on yksinkertaisesti se, että pudotuspeleistä ei tiedä, koska ne loppuvat.”

Urheilu on parasta paikan päällä. Näin sanotaan ja yleensä se on totta. Ihan aina ei. Maanantaina mietin tarkkaan lähdenkö hallille. Luultvasti en, vaikka mieleni tekisi - seuransinhan sielä kauden aikana liki kaikki KeuPaHT:n kotiottelut.  Syynä ei ole se, että Keuruun hallissa saattaa nyt joutua yleisöpaljouden takia seisomaan. Kestän myös karut olosuhteet, kuten olemattoman lämpötilan. Makkaroiden ei ole väliä, sillä en nykyään syö niitä erätauolla.

Syy todennäköiseen lähtemättömyyteeni on yksinkertaisesti se, että pudotuspeleistä ei tiedä, koska ne loppuvat. Jokerit ja TsSKA pelasivat Moskovassa 142 minuuttia. KeuPaHT ja LeKi tahkosivat Meskiksen puolivälierävaiheessa yhtä ottelua runsaat 97 minuuttia. Tällainen käy perjantaina tai lauantaina, mutta ei maanantaina, kun seuraavana aamuna on lähdettävä kello 6.22. Vilppulan rautatieasemalle ja sen kautta töihin.

Peli menee pitkäksi riippumatta siitä, katsonko sitä hallin katsomossa vai kotisohvallani. Jälkimmäisestä on kuitenkin lyhyempi matka pehkuihin ja kynnys kuunnella järjen ääntä on muutenkin matalampi kuin paikan päällä erikseen maksetussa ottelussa.

”Jalkapallo-ottelusta tiedän suunnilleen, koska se viimeistään loppuu. Se tosin ei ole syy, joka tekee lajista minulle niin paljon jääkiekkoa mieluisamman.”

Olisiko kuitenkin järkevää pelata myös pudotuspelit samalla systeemillä kuin runkosarjaottelut eli pelin ollessa summerin soidessa tasan, pelattaisiin viiden minuutin jatkoaika ja sen päälle ammuttaisiin tarvittaessa voittolaukauskisa. Sitten päästäisiin kotimatkalle. Jatkoaikakäytäntö on urheilullisesti hieman kulmikas, sen myönnän. Jo sen takia, että se pelataan kolmella kolea vastaan ja jääkiekko on tarkoitettu pelattavaksi viiden pelaajan kentällisillä. Miten olisi ranskalainen käytäntö kymmenen minuutin jatkoineen?

”Maksoin muuten tänään Tammelan Voiman jäsenmaksun. Tampere on punainen.”

Eiväthän nämä asiat minun pohdinnoistani mihinkään hetku. Mutta olenpahan kuitenkin sitä yleisöä, jota varten hommaa loppujen lopuksi tehdään. Töissä arvostan sitä, että kokouksille ilmoitetaaan paitsi alkamis- myös päättymisajankohta. Huomaan haikailevani saman käytännön perään myös urheilukatsomossa.

Jalkapallo-ottelusta tiedän suunnilleen, koska se viimeistään loppuu. Se tosin ei ole syy, joka tekee lajista minulle niin paljon jääkiekkoa mieluisamman. Maksoin muuten tänään Tammelan Voiman jäsenmaksun. Tampere on punainen.