Siirry pääsisältöön

HÄPEÄN HETKESSÄ: 

PILVIKAUPPIAAN PUHELU


” Jos taivas on kiinni, se ei pitemmän päälle tiedä ihmiselle hyvää.”


Yksi torstai toukokuussa. Olen ollut kaupungilla pääluottamusmiehen työtehtävissä ja puhelimeni äänettömällä. Tarkistan palaverin jälkeen kännykkäni ja huomaan siihen otetun yhteyttä numerosta, jota en ole tallentanut koneen muistiin. Ei kovinkaan harvinaista – työpuhelimeeni tulee paljon sellaisia soittoja. Pirautan. Toisessa päässä vastaakin yllättäen pitkäaikainen tuttavani, pilvikauppias Länsi-Suomesta.

”Tajuan olevani elämästä vieraantunut kaupunkilaisserkku, joka kuvittelee ruuan tulevan kaupasta.”

Keskustelukumppanini on nähnyt numeroni työpaikkani seinällä siellä asioidessaan ja päättänyt kokeilla, olisinko talossa. En ollut, mutta vaihdamme nyt kuulumiset etänä. Niitä onkin kertynyt, sillä edellisestä tapaamisestamme on vierähtänyt luvattoman kauan. Lapset ovat kasvaneet, ikää karttunut itse kullelkin. Puhumme myös bisneksistä. – Viljelystyöt ovat sellaisessa pykälässä, että sadetta tarvittaisiin kipeästi. Muuten ottaa ohrana, tuttavani harmittelee.

Häpeän hetkessä. Tunnustan kuitenkin. – Niin. Ja minä kun ajattelin viimeksi eilen, että sataisi nyt, kun auto on niin yltä päältä siitepölyssä, että se kaipaisi tulla huljutelluksi.

 


Tajuan olevani elämästä vieraantunut kaupunkilaisserkku, joka kuvittelee ruuan tulevan kaupasta. On vähän eri asia, jos auto on pölyssä kuin että pelto ei kasva viljaa. Myönnän joskus sortuneeni naureskelemaan helsinkiläisten urbaaneille kotkotuksille, mutta oma ymmärrykseni ei ole kaikin kohdin kaksinen sekään. Sopii puhua kattiloista ja padoista. Ja olisi kai korkea aika huolehtia ilmastosta enemmän kuin elämäntavasta. Sen suhteen olemme tosiasiassa jo yliajalla.






Kohta on juhannus. Sen sää herättää aina intohimoja. Jätän toivomatta poutaa. Satakoon. Viljelijän ja lomailijan intressit ovat tässä kohdin helposti erilaiset. Käsite ”hyvä sää” on vähintäänkin moniselitteinen. Jos taivas on kiinni, se ei pitemmän päälle tiedä ihmiselle hyvää.

Täsmennyksenä edellä olevaan: Pilvi on suomalainen ohralajike.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  PAAPAN JOULUSAARNA Sairaalapapin iltakirjasta   Istun sairaalan sisääntuloaulassa, kello löi jo viisi. Ilta-ajan seesteisyys on laskeutunut, poliklinikat sulkeneet jo tältä päivältä. Seinustalla istuu mies ja lukee William Goldingin romaania Kärpästen herra . Häiritsen hänen rauhaansa ja pysähdyn juttelemaan. Keskustelemme kirjoista ja niiden lukemisesta. Ajatusten ketju etenee niin, että suosittelen hänelle Reetta Huttusen novellikokelmaa Katsastusasema . Kerron lukeneeni sen Haapamäen radalla. ”Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat.” Taksikuski kävelee aulan halki hissille ja huikkaa tervehdyksen. Toivotamme hyvät joulut, olemme olleet samassa koulun kuusijuhlassa jo 1970-luvun alussa Tampere Southern Comfortissa. Nyt täällä, omilla töillämme. Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat. Kuusi Kahvion kulmalla kuusi kynttilöineen käy. Niitä on joka osastolla lisää. Joulun lapsi syntyy ja työ tulee täytetyksi. ”Ja kaiken tämän kipujen mies ja sairaude
Lähetä kommentti
Lue lisää
  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se oli silloin jä
1 kommentti
Lue lisää
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matkalla kohti Vilp
Lähetä kommentti
Lue lisää