VALINNANVAPAUTTA VIIKATEMIEHEN VAINIOILLA

”Monissa asioissa on kiva valkkailla vaihtoehtoja, tärkeimmissä ei useinkaan voi.”

Aloittelin juhannuksen jälkeisenä tiistaina rästivapaitten viettämistä. Olin lukenut, että vapailla kannattaa pitää yllä sopivassa suhteessa lepäilyä ja mielenkiintoista tekemistä. Päätin siis aluksi ottaa rennosti. Natustelin ruisleipiä ja join kahvia pitkän kaavan mukaan. Auki jäänyt työpuhelin muovasi aamuhetkeni tuota pikaa. Ei siitä sen enempää.

”Lukija voi käyttää vapauttaan valita, mitä kirjoittamani tässä kohdin tarkoittaa.”

En harrasta sometaukoja. Katson voivani säädellä netissä roikkumaani aikaa ilman virtuaalisia patolevyjä. Ajattelin sen sijaan pitää sotetaukoa. Aamulehden uutisfiidi sylkäisi kuitenkin samassa puhelimelleni tietoa uudistuksen lykkääntymisestä vuoteen 2021. Huomasin pääni ryhtyvän raksuttelemaan  valinnanvapaudesta.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson totesi taannoin Twitterissä, että Kokoomukselle vapaus tarkoittaa lähinnä kaljaa. Minusta Li Andersson on fiksu ihminen. Lukija voi käyttää vapauttaan valita, mitä kirjoittamani tässä kohdin tarkoittaa.

”Nyt kulutuksessa olevat rästivapaani ovat sen peruja, että kahlasin juhannuksen seudun sairauden ja kuoleman maisemissa. Sekin oli seurausta yhdenlaisesta valinnanvapaudesta.”

Ehkä vapaus on muutakin kuin mallasta. Soten yhteydessä on puhuttu kaiken aikaa valinnanvapaudesta. Olen jo aikaa pudonnut keskustelujen ja inttämisten rattailta. Aika paljonhan valinnanvapautta on terveydenhoidossa ollut jo hyvän aikaa. Tällä kohtaa huomaan törmääväni omiin ammattitauteihini: en voi välttyä ololta, että valinnanvapaus itsessään on kohtalaisen harhainen käsite. Monissa asioissa on kiva valkkailla vaihtoehtoja, tärkeimmissä ei useinkaan voi. Totta kai ymmärrän, että on puhe valinnoista vaivojen hoidon eikä vaivojen itsensä suhteen. Mutta silti.

Omalla kohdallani tärkeimmät terveyteen liittyvät valinnat eivät juuri nyt koske hoitopaikkoja tai muita palvelusysteemin osasia, vaan asioita, joita teen itseni ja pitkäaikaissairauteni hyvän hoidon eteen. Niihin ei tarvita lainsäädäntöä, mutta miestä eikä marjanpoimijaa kysytään ajoittain. 

Nyt kulutuksessa olevat rästivapaani ovat sen peruja, että kahlasin juhannuksen seudun sairauden ja kuoleman maisemissa. Sekin oli seurausta yhdenlaisesta valinnanvapaudesta. Kukaan ei ole pakottanut minua vaeltelemaan palkkani edestä useimmiten elämän nurjalla puolella. Ihan itse olen sinne änkenyt ja tykkään työstäni, vaikka se usein ottaa lujille ja jättää minuun jälkiään. Säilyypähän jokin tolkku oman elämän kysymyksiin ja niiden mittasuhteisiin. Ja työpaikka itsessään tuo mahdollisuuksia tehdä monenlaisia valintoja. Kun on kohtalaisesti rahaa ja niitä vapaapäiviä, lomiakin. Yhteiskunta jakautuu valitettavan monella tavalla ja monessa kohdassa.

”Viikatemieheltä voi tietysti pohjalaiseen tyyliin kysyä, että kenenkäs poikia sitä ollaan, mutta ei sen kanssa lopulta käy neuvotteleminen, miten tehtäisiin. Vapaus valita kuuluu muualle kuin elämän laitimmaisille perspektiiveille.”

Oman valintojen vapauden taustalla on totta kai myös se, että virkamiesvanhempani olivat aikoinaan sitä mieltä, että sällin tulee käydä kouluja. Äitini mielestä minusta olisi varmaankin kyllä pitänyt tulla kirkkoherra eikä harvakseltaan puheita pitävä sairaalapastori, mutta kaikkea ei voi saada.

En sano töistäni sen enempää kuin sen, etteivät kohtaamani ihmiset olleet voineet käyttää minkäänlaista valinnanvapautta vaivojensa suhteen. Ja sadonkorjaaja ei ollut enää kaukana. Viikatemieheltä voi tietysti pohjalaiseen tyyliin kysyä, että kenenkäs poikia sitä ollaan, mutta ei sen kanssa lopulta käy neuvotteleminen, miten tehtäisiin. Vapaus valita kuuluu muualle kuin elämän laitimmaisille perspektiiveille.

”Join lisää kahvia ja kuuntelin rokkia. Tein valintoja Spotifyssa.”

Kuulin kerran, kun koulutytöt keskustelivat bussissa. Toinen kertoi olevansa tyystin kyllästynyt lomailemaan jossain Floridassa, jossa pitää joko olla koko päivä altaalla tai mennä autolla jonnekin. Kyllähän sellainen on vaikeaa. Helpompaa, kun ei mennä mihinkään, kun yksinhuoltajaäidin lomarahat on leikattu. Anteeksi populismi. En toivo, että Siperia opettaa tälle nuorelle ihmiselle yhtään mitään. Toivon, että jokin muu elämänviisastumisen tapa on mahdollinen.

Mutta valitaan nyt asioita, joita voidaan. Päätin aamusta ruveta kirjoittamaan. Tietokoneeni ilmoitti käsittelevänsä päivityksiä ja kertoi, että siihen voi mennä jonkin verran aikaa. Jonkin verran osoittautui venyväksi määreeksi. Valinnanvapaus oli siinä. Olisin voinut tietysti ottaa tabletin ja naputella sillä, tallettaa tekoseni pilveen ja jatkaa koneen ääressä, kunhan se taas olisi suostuvainen. Valitsin toisin. Join lisää kahvia ja kuuntelin rokkia. Tein valintoja Spotifyssa. En välittänyt Judas Priestistä, kitarat ja laulaja ulisivat turhanaikaisesti.  AC/DC sen sijaan maistui. Sieluni lepää, kun saan tarkistaa sisäisen kelloni Phil Ruddin metronomintarkasta rumpukompista. 

Joskus valinnat ovat kummallisia. Nyt kuuntelen Jamppa Tuomista.