Siirry pääsisältöön

ON ONNELLISTA

Kävin ristiäisissä vanhalla kotipaikkakunnallani. Maisema oli muuttunut kovasti sitten edellisen käyntini, mutta kone ohjasi minut sujuvasti oikean talon kulmalle. Ennen vanhaan kaikki ei ollut paremmin.

”Sairaalapapille tekee hyvää olla joskus tilanteissa, joiden lähtökohtana ei ole jokin ongelma tai peräti katastrofi. Kun on ihan reilua iloa. Että muistaa, että elämä ei ihan kaiken aikaa kuseta jakamatta pottia.”

Toimitimme kasteen ulkosalla lauantai-iltapäivän lämmössä.  Ihastelimme lasta, lauloimme Suojelusenkelin ja hienoja sanoja Luojan töitten ainutlaatuisuudesta. En puhu omista jorinoistani. 

 Tämän päälle söimme ja kahvittelimme. Puhuimme jalkapallosta, musiikista, kesän kuumuudesta ja monesta muusta. Elämän hyvyys oli läsnä. 



Pappi juo nyt kahvia ja antaa ajan kulua.


En kuullut kenenkään siteeraavan Hectorin sanoja siitä, miten pappi sai taas kahvia juodakseen. Sen sijaan vaihdoimme talon isännän kanssa muutaman ajatuksen Lumi teki enkelin eteiseen –laulun sanojen syvyydestä. Sen tähtäinhän on aivan toisaalla kuin kahvin kittaamisessa saati papista vitsailemisessa.

Olin samassa talossa perhejuhlissa jo 17 vuotta sitten. Yhteinen historia näitten ihmisten kanssa ulottuu vielä kauemmas, kolmenkymmenen vuoden pyykille. Kukaan ei kuitenkaan kommentoinut ääneen, että painan enemmän kuin nuorena. Viimeksi perjantaina eräs ihminen kertoi minulle toisen työtehtävän yhteydessä, että olen lihavampi kuin parikymmentä vuotta sitten. Luulikohan hän, että en tiedä sitä? Teki mieli vastata, että eivät vuodet sinuakaan ole ihan rauhaan jättäneet. En vastannut - ehkä olisi pitänyt.

En käynyt näissä juhlissa itseni takia. Sellainen tulokulma ei oikein ole hyväksi papin töissä. Päivä oli hikinen ja lopulta aika pitkä, mutta virkistävä. Sairaalapapille tekee hyvää olla joskus tilanteissa, joiden lähtökohtana ei ole jokin ongelma tai peräti katastrofi. Kun on ihan reilua iloa. Että muistaa, että elämä ei ihan kaiken aikaa kuseta jakamatta pottia.

”Kolmekymmentä vuotta sitten olimme nuoria kaikki, tai ainakin nuorempia kuin nyt. Osaa väestä ei ollut olemassa edes piirustuksina. Vuodet kierivät, me niiden mukana.”

17 vuotta sitten samassa talossa juhlittiin edellisen sukupolven kastejuhlaa – ei sentään nyt kastetun lapsen äidin, vaan enon. Kolmekymmentä vuotta sitten olimme nuoria kaikki, tai ainakin nuorempia kuin nyt. Osaa väestä ei ollut olemassa edes piirustuksina. Vuodet kierivät, me niiden mukana.

Eine Joutsijoki kirjoittaa kokoelmassaan Pimeä tulee lasin lävitse (Kaarinan kaupunki 1995):
                    

”On onnellista
  että taloni seinät rapistuvat.”

Runoilija sanoo jotakin, mikä avaa oven onnellisuuden ja levollisuuden puutarhaan.
Vaikka heinäkuiselle kodin pihamaalle.

Sunnuntai. On onnellista. Pappi juo nyt kahvia ja antaa ajan kulua.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

JÄMINKIPOHJA BOOGIE   – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)   elämäkerran Risainen elämä   (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan   kuvan. "Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot." En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on m...
Lähetä kommentti
Lue lisää
 ORKIDEA JA SYKSYN VALO ”Olen leipäpappi, tiedäthän.” Paarlahden leveydellä on ollut hiljaista elokuun lopulta. Hiljaiselo tulee luultavasti jatkumaan syksyn, saa nähdä miten on talven osalta. Syy ei ole kirjoittajan oleminen ylenmäärin huonossa hapessa, ehkä jonkin verran hänen laiskuutensa, mutta ennen kaikkea kirjoitusprojekti, jonka on tarkoitus olla valmis alkuvuodesta. Sen verran huonohappisuutta asiassa on mukana, että en viitsi nykyään repiä itsestäni väkisin kaikkea tehoa irti, jos ei ole pakko. Aivovuodostani on nyt runsaat kuusi vuotta ja vointini on hyvä, mutta rakastan päässäni olevaa hernettä niin, että pyrin kuuntelemaan sen kuulumisia kunnioituksella. Että jaksaisin hyvin nimen omaan niissä asioissa, joista minulle maksetaan palkka ihan euroina. Olen leipäpappi, tiedäthän.   ”Virolainen kirjailija Jaan Kross kuulemma rentoutui kirjoittamalla jotakin muuta kuin mikä oli työn alla. Ehkä löydän itsestäni joskus samaa.”   Talven osalta epävarmuu...
Lähetä kommentti
Lue lisää
LIEKINVAALIJA 85   ”Herra, siunaa tulet jotka syttyvät, siunaa sydämet jotka aina muistavat: ihminen katoaa mutta valo jää.”   -Jouni Paarlahti (1936-2020)   ”Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi.”   Tyttäreni oli vähän yli kahdenkymmenen, kun härnäsin häntä jossain käymässämme keskustelussa sanomalla, että sun täytyy varmaan olla eri mieltä tästä, kun minä ajattelen näin.   Nuori nainen vastasi äänessään ripaus sarkasmia, että mä olen jo siinä iässä, että pystyn myöntämään, että isä on joskus oikeassa. Näinhän se elämä monta kertaa menee. Jouni Paarlahti 1936-2020 (kuva Sanna-Leena Paarlahti)  Oma isäni Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi. Jossain kohdin minäkin kasvoin ikään, jossa ymmärsin, että isälläni ol...
Lähetä kommentti
Lue lisää