KIRJAVA VUOSI 2018

Kohta henkitoreissaan oleva vuosi on ollut minulle kirjava. Siihen on mahtunut valoa Ja varjoa, auringonpaistetta ja onneksi myös kunnon rospuuttokeliä. Vuosi on ollut kirjava myös sikäli, että sen kuluessa on ilmoille putkahtanut viisi kädenjälkeäni kantavaa julkaisua. Tässä ne tulevat jonossa kuin köyhän tulon porsaat:

Meidän Luther. Mäntässä armon vuonna 2017 tapahtuva paikoin piittaamaton vaellus reformaation mainingeissa. Mänttä-Vilppulan seurakunta 2018.

Meidän Luther on minulle ilon ja surun lapsi. Sitä oli mukava kirjoittaa ja ajoittain projekti vei todella mukanaan. Suru kasvaa siitä, että alun perin oltiin tekemässä esitettävää draamaa. Yhtäkkiä projektia ei vain ollut enää olemassa, eikä asia tainnut kovin pontaa siinä vaiheessa kiinnostaakaan. Iloitsen siitä, että Mänttä-Vilppulan seurakunta alkuperäisen puheen mukaisesti kustansi teoksen painettuna kirjana toukokuussa 2018. Samalla toivon, että kenenkään käytännössä vapaaehtoistyötä tekevän ei tarvitse käydä läpi tämän hankkeen kulkemien vaiheiden kaltaisia. Kirja on jäänyt hyvin vähälle julkisuudelle, mikä on harmi. Se on minusta siihen turhan hyvä. Mutta tällaisia kirjakohtaloita Suomi on tänä päivänä täynnä. Kirjan kannen kuvan on ottanut Tommi Vuorinen.

Oikeastaan aika hyvä. Sielun tila Vilppula 1994-2018. Books on Demand 2018.

Oikeastaan aika hyvä on suurpiirteisesti viides kasaamani runokokoelma. Olen sen verran paininut vuosien mittaan Suomen sisällissodan ja sen perinnön kanssa, että tuntui jotenkin välttämättömältä osallistua kirjallisesti sen merkkivuoteen. Kirja sisältää runoja ja jokusen proosapätkän, jotka kiinnittyvät Vilppulan maisemaan. 

Mukana on tisle vuonna 2001 julkaistusta ja jo aikaa myyjien markkinoilta kadonneesta  kokelmastani Vilppula, sielun tila (MC Pilot), osa teksteistä on kirjoitettu nimenomaan tätä uutta teosta varten. Mukana ovat myös tekstit, jotka esitettiin maaliskuussa 2018 Vilppulankosken koululla Sipriina Ritarannan ja kumppanienjärjestämässä mainiossa Vilppulan vaiheilla 2018 –tilaisuudessa. Toukokuun kirjoja tämäkin.

Jouni Paarlahti: Pihkan tuoksu ja toukat ja kesä. Books on Demand 2018.

Pihkan tuoksu ja toukat ja kesä sisältää viisi isäni säveltämää ja sanoittamaa laulua, muutaman hänen aikaisemmin julkaisemattoman runonsa ja siteeksi omaa tekstiäni. Laulut pantiin samoihin aikoihin myös levylle (levyn ja kirjan kannen kuva Elina Laaksi).

Teos päättää projektini koota tietokirjailija-isäni kaunokirjallisia tekemisiä kansiin ja kirjoihin. Aiemmin ovat ilmestyneet runokokoelma Niin minä maa sinua rakastin (2014) ja toimittamani Palstakirja. Neljän polven istutuksia, jolla juhlistettiin isäni 80-vuotispäivää maaliskuussa 2016.

Radan varrella Waterloo. Keromuksia elämän karheilta pinnoilta. Kustantamo Helmivyö 2018.

Radan varrella Waterloo on eräänlainen ”kootut novellini”. vanhin kertomuksista on viime vuosisadan lopulta, uusin vuoden takaa. Osa tarinoista on julkaistu aikaisemmin, osa tulee nyt ilmi ensimmäisen kerran. Tässä ne ovat samoissa kansissa. Kustantajan esittelyteksti kertoo seuraavaa:

” Radan varrella on aina lopulta Waterloo. Ja sillä radalla kulkevat Nieminen, Raine, Hävikki ja moni muu oman elämänsä luuseri. He ovat kulkijoita, joita on pakko rakastaa rupineen kaikkineen. Ja ennen viimeistä pistettä kirjailija kohtaa Gotfrey Coxin, pikkupoikana luomansa ja yli neljäkymmentä vuotta unohduksissa pölyttyneen sankarinsa. Siinä ei ehkä havise historia, mutta jokin kuitenkin. Kirja sisältää kolmetoista mietteliästä rikosnovellia ja runosikermän sekä kirjoittajan esi- ja jälkisanat. Teemu Paarlahti on kirjallinen puuhailija Mänttä-Vilppulan taidekaupungista. Hän on kirjoittanut yli 35 vuotta kaikenlaista rahasta ja rakkaudesta ja menestynyt matkan varrella monissa kirjoituskilpailuissa. Paarlahdelta on aikaisemmin ilmestynyt useita teoksia, kuten näytelmä Meidän Luther (2018) ja runoteos Oikeastaan aika hyvä (2018).” Kannen kuva minun, suunnittelu J.T. Lindroos.

Kustantamo Helmivyön sivu on osoitteessa http://kustantamohelmivyo.blogspot.com/

Matti Kivilahti, Marjatta Norojärvi, Teemu Paarlahti, Tomi Voronin: Seudut, maat.

Viikkoa ennen joulua kulttuurin kehdossa eli Mänttä-Vilppulan kaupungin Kolhon taajamassa julkistettu runonippu on sitä, mitä sen takakansi lupaa: ”Viisi teemaa, neljä erilaista tyyliä, neljä runoilijaa taidekaupungista. 80 runoa ajan, kokemuksen ja tunteiden kehällä kuljettavat ja saattavat perille, seuduille, maille.” Kanen komea kuva on Tomi Voroninin ottama.

Kieli on minua suurempi, niin myös seudut, maat olemistani laajempia:

Kun juon liikaa

yön mustaa kahvia

pääni synnyttää maailman, joka räjähtää

väreiksi:

olen kivillä

tällä rannalla

tällä puolen selkää

missä hauet mulauttelevat veden pintaa kortteikossa

ja ajatukset hajoavat taivaalle,

 jolla hohtavat vielä kesän valkeat

cadillacit.

Yksinäinen vene palaa saaliineen.

Tuuli kahistelee koivuja vielä mentyäni.

                      -Teemu Paarlahti

Näiden lisäksi olin mukana Juri Nummelinin toimittamassa kokoomateoksessa Muistojen divarit (Kustantamo Helmivyö 2018).

Edellä mainittuja kirjoja saa halutessaan verkkokirjakaupoista lukuun ottamatta Seudut, maat –kirjaa, jota voi ostaa ainoastaan tekijöiltä ja ainakin Mäntän Kulma-Infosta. Jonkin verran on tätä lopuillaan olevan vuoden satoa kellarissani.

Ihan kirjava vuosi siis kaiken kaikkiaan. Mitä ensi vuonna, jää nähtäväksi. Yksi kokoelmallinen runoja on tällä hetkellä hiomisvaiheessa ja sen mitä luultavimmin asetan jollakin tavalla näkyville. Muusta en sano mitään. Mutta olkoon teaserina yksi laulu viimeistelyssä olevasta käsikirjoituksesta:

Elämä muodostuu hetkistä.

Kun poika valmistuu yliopistosta,

TPV nousee,

sinä jätät illalla

 yöpukusi pukematta.

Pysäytyskuvia.

Rakeisia,

usein

sinne päin tarkentuneita.

Niistä kiinni ottamisessa tarkoitus.

Hyvää joulua ja tulevaa vuotta 2019 meille kaikille!