Siirry pääsisältöön

RUNOILJA PALAA

”Ei täällä sen kummempaa tapahdu.”



Lokakuu
d-duuriin transponoitu ajastaika

kirkas taivas
Jumalan taivas, karpalosää.



Runoilija palaa – a poet is burning. Vetäisin ensimmäisen yhdeksän päivän työviikon iltojen ja viikonlopun päivystysvastuineen sen jälkeen, kun palasin viime heinäkuussa toimeeni Tampereen seurakuntien sairaalapastorina paikallisessa yliopistosairaalassa. Totesin törnin päälle asioita ymmärtävälle kaverilleni, että aion kirjoittaa pari päivää. Sitä minä nyt koitan tehdä. Yksi novelli kummittelee  herneeni käytävlillä, mutta sen annan nyt olla. Aloitin  vakavamielisen kirjoittamisen aikoinani runoilijana ja säkeiden ääreen palaan aina välillä. Nyt on taas aika puuhata kiireettä viime tammikuusta alkaen työstössä olleen projektin parissa. Sen työnimenä on Ennen kesää kadotus – saa sitten nähdä, miksi titteli lopulta taipuu. Ainakin se valmistuu ennen kesää, jos ylipäänsä tulee maaliin. Vuodesta en sano mitään.


”Ei mikään teksti synny  helposti, kyllä tämä äitiemme kieli pitää siitä huolen.”


Kirjoitan, siis olen. Aina joskus joku tulee sanoneeksi jotakin sen tapaista kuin, että sinultahan tekstiä varmasti syntyy helposti tai jotakin samalla tavalla totuudensukuista. Ei mikään teksti synny helposti, kyllä tämä äitiemme kieli pitää siitä huolen. Eikä kukaan onneksi synny kynä kädessä.  Runous näyttäytyy joskus jotenkin näennäishelppona, kun sanoja on vähän. Usein saisi olla vähemmän. Pelkistäminen käy työstä ja harvat asiat ovat yhtä ikävystyttäviä kuin lyyrinen löysäily ja  huono runous. Jätän ilmauksieni sisällön tarkoituksellisesti vaille tarkempaa määrittelemistä. Ja toki runous on itselleni helpompaa kuin vaikkapa romaanin leipominen – sellaiseen minusta ei ole ainakaan toistaiseksi ollut. En ole yltänyt kuin pienoisromaaniin ja senkin katsoin viisaimmaksi julkaista toisella tekijänimellä.


”Torin kulman jannekuution portaatkin pitää siis jossain kohdin käydä kiipeämässä.”




Jannekuutio


Mutta nyt pidän aurinkoa sisällä, käyn välillä keittämässä kahvia ja rapsuttamassa koiraa. Ja kirjoitan. Yritän olla saamatta aikaan huonoa runoutta. Kirjastosta ilmoitettiin, että varaamani Arto Paasilinnan Laki vaatii vainajia (WSOY 2019) on noudettavissa. Torin kulman jannekuution portaatkin pitää siis jossain kohdin käydä kiipeämässä. Sitä odotellessa runoilja palaa jokusen kerran koneensa ääreen. Ei täällä sen kummempaa tapahdu.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se ...
1 kommentti
Lue lisää
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matka...
Lähetä kommentti
Lue lisää
JÄMINKIPOHJA BOOGIE   – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)   elämäkerran Risainen elämä   (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan   kuvan. "Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot." En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on m...
Lähetä kommentti
Lue lisää