Siirry pääsisältöön

RUNOILJA PALAA

”Ei täällä sen kummempaa tapahdu.”



Lokakuu
d-duuriin transponoitu ajastaika

kirkas taivas
Jumalan taivas, karpalosää.



Runoilija palaa – a poet is burning. Vetäisin ensimmäisen yhdeksän päivän työviikon iltojen ja viikonlopun päivystysvastuineen sen jälkeen, kun palasin viime heinäkuussa toimeeni Tampereen seurakuntien sairaalapastorina paikallisessa yliopistosairaalassa. Totesin törnin päälle asioita ymmärtävälle kaverilleni, että aion kirjoittaa pari päivää. Sitä minä nyt koitan tehdä. Yksi novelli kummittelee  herneeni käytävlillä, mutta sen annan nyt olla. Aloitin  vakavamielisen kirjoittamisen aikoinani runoilijana ja säkeiden ääreen palaan aina välillä. Nyt on taas aika puuhata kiireettä viime tammikuusta alkaen työstössä olleen projektin parissa. Sen työnimenä on Ennen kesää kadotus – saa sitten nähdä, miksi titteli lopulta taipuu. Ainakin se valmistuu ennen kesää, jos ylipäänsä tulee maaliin. Vuodesta en sano mitään.


”Ei mikään teksti synny  helposti, kyllä tämä äitiemme kieli pitää siitä huolen.”


Kirjoitan, siis olen. Aina joskus joku tulee sanoneeksi jotakin sen tapaista kuin, että sinultahan tekstiä varmasti syntyy helposti tai jotakin samalla tavalla totuudensukuista. Ei mikään teksti synny helposti, kyllä tämä äitiemme kieli pitää siitä huolen. Eikä kukaan onneksi synny kynä kädessä.  Runous näyttäytyy joskus jotenkin näennäishelppona, kun sanoja on vähän. Usein saisi olla vähemmän. Pelkistäminen käy työstä ja harvat asiat ovat yhtä ikävystyttäviä kuin lyyrinen löysäily ja  huono runous. Jätän ilmauksieni sisällön tarkoituksellisesti vaille tarkempaa määrittelemistä. Ja toki runous on itselleni helpompaa kuin vaikkapa romaanin leipominen – sellaiseen minusta ei ole ainakaan toistaiseksi ollut. En ole yltänyt kuin pienoisromaaniin ja senkin katsoin viisaimmaksi julkaista toisella tekijänimellä.


”Torin kulman jannekuution portaatkin pitää siis jossain kohdin käydä kiipeämässä.”




Jannekuutio


Mutta nyt pidän aurinkoa sisällä, käyn välillä keittämässä kahvia ja rapsuttamassa koiraa. Ja kirjoitan. Yritän olla saamatta aikaan huonoa runoutta. Kirjastosta ilmoitettiin, että varaamani Arto Paasilinnan Laki vaatii vainajia (WSOY 2019) on noudettavissa. Torin kulman jannekuution portaatkin pitää siis jossain kohdin käydä kiipeämässä. Sitä odotellessa runoilja palaa jokusen kerran koneensa ääreen. Ei täällä sen kummempaa tapahdu.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

JÄMINKIPOHJA BOOGIE   – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)   elämäkerran Risainen elämä   (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan   kuvan. "Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot." En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on m...
Lähetä kommentti
Lue lisää
 ORKIDEA JA SYKSYN VALO ”Olen leipäpappi, tiedäthän.” Paarlahden leveydellä on ollut hiljaista elokuun lopulta. Hiljaiselo tulee luultavasti jatkumaan syksyn, saa nähdä miten on talven osalta. Syy ei ole kirjoittajan oleminen ylenmäärin huonossa hapessa, ehkä jonkin verran hänen laiskuutensa, mutta ennen kaikkea kirjoitusprojekti, jonka on tarkoitus olla valmis alkuvuodesta. Sen verran huonohappisuutta asiassa on mukana, että en viitsi nykyään repiä itsestäni väkisin kaikkea tehoa irti, jos ei ole pakko. Aivovuodostani on nyt runsaat kuusi vuotta ja vointini on hyvä, mutta rakastan päässäni olevaa hernettä niin, että pyrin kuuntelemaan sen kuulumisia kunnioituksella. Että jaksaisin hyvin nimen omaan niissä asioissa, joista minulle maksetaan palkka ihan euroina. Olen leipäpappi, tiedäthän.   ”Virolainen kirjailija Jaan Kross kuulemma rentoutui kirjoittamalla jotakin muuta kuin mikä oli työn alla. Ehkä löydän itsestäni joskus samaa.”   Talven osalta epävarmuu...
Lähetä kommentti
Lue lisää
LIEKINVAALIJA 85   ”Herra, siunaa tulet jotka syttyvät, siunaa sydämet jotka aina muistavat: ihminen katoaa mutta valo jää.”   -Jouni Paarlahti (1936-2020)   ”Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi.”   Tyttäreni oli vähän yli kahdenkymmenen, kun härnäsin häntä jossain käymässämme keskustelussa sanomalla, että sun täytyy varmaan olla eri mieltä tästä, kun minä ajattelen näin.   Nuori nainen vastasi äänessään ripaus sarkasmia, että mä olen jo siinä iässä, että pystyn myöntämään, että isä on joskus oikeassa. Näinhän se elämä monta kertaa menee. Jouni Paarlahti 1936-2020 (kuva Sanna-Leena Paarlahti)  Oma isäni Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi. Jossain kohdin minäkin kasvoin ikään, jossa ymmärsin, että isälläni ol...
Lähetä kommentti
Lue lisää