Siirry pääsisältöön

KORJAUSHOITOA


”Aurinko laskee Jäminginselkään.”


Tammikuinen lauantai. Kävelen Vatialan siunauskappelille Tampereen orvaskedellä. Karusti viehättävä rakennus piirtyy selkeärajaisena pikkupakkaseen.



 Vatialan siunauskappeli (Viljo Rewell, 1962)

Mieleni rekisteröi tämän päivän merkittäväksi. Olen menossa siunaamaan setäni lepoon. Se on kunniatehtävä. Ajatuksiin hiipii myös ikävä toisella tavalla kuin satoina muina kertoina, kun olen kävellyt pappina arkun päähän hiekansirotteluaikein.

”Hetken päässäni on syyskuun 2018 ahdistus ja huoli siitä, miten selviän edessä olevasta tilaisuudesta. Sitten ne eivät ole.”

Mutta mieleni rekisteröi tästä päivästä myös muuta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun käyn Vatialan siunauskappelissa sitten syyskuun 2018. Tuolloin Satumaapoika lähti täältä potkimaan isoja ovia Teiskontien varteen ja siitä kuukausien piknikille aivokuntoutujan mansikkavainioille. Odotan mielenkiinnolla, mitä kehoni muistaa tuosta päivästä, kun astun sisälle.

Ja kyllähän kehoni muistaa. Hetken päässäni on syyskuun 2018 ahdistus ja huoli siitä, miten selviän edessä olevasta tilaisuudesta. Sitten ne eivät ole. Olen tammikuussa 2020, eikä minulla ole epäilystä, miten selviän. Olen sukuni surujuhlassa, mutta juuri nyt ammattimies, joka tietää mitä potikoita tiskissä pitää käännellä. Tämä päivä on  korjauhoitoa.

”Lähdemme porukalla viettämään hyvät hautajaiset kiireettömän kaavan mukaan.”

Setä siunataan. Kukkalaitteet viedään hänen tulevalle hautapaikalleen. Lähdemme porukalla viettämään hyvät hautajaiset kiireettömän kaavan mukaan. Setää muistellaan valoisasti ja ihmisen tunnistaa puheista. Falski kehuskelu on poissa. Itse kertoilen muutamista minun ja setäni toimista vuosien varrelta, jotka ovat kuin suoraan Tapani Baggen tarinakokoelmasta  Miehet asialla (Aviador 2018).

Setäni vietti paljon aikaa Ruoveden Jäminkipohjassa sukumme mäellä, talossa, jonka muistan lapsuuteni mummulana. Parinsadan metrin päässä siitä on lapsuusperheeni  kesämökki. Vaikka vuodet ovat vieroittaneet minut noista tanhuvista, moni  muisto kytkee minua edelleen niihin. Myös sedän muistotilaisuudessa puhutaan monessa kohdin Kuoppamäestä saunarantoineen. Kun taas jossain kohdin poikkean Jäminkipohjassa,  siinäkin  on kysymys korjaushoidosta. Ikävänkorjaushoidosta.




 Aurinko laskee Jäminginselkään.
Rauha peittelee rannan.
Tuuli kahisuttaa koivua vielä lähdettyäni.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se ...
1 kommentti
Lue lisää
JÄMINKIPOHJA BOOGIE   – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)   elämäkerran Risainen elämä   (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan   kuvan. "Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot." En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on m...
Lähetä kommentti
Lue lisää
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matka...
Lähetä kommentti
Lue lisää