KORJAUSHOITOA

”Aurinko laskee Jäminginselkään.”

Tammikuinen lauantai. Kävelen Vatialan siunauskappelille Tampereen orvaskedellä. Karusti viehättävä rakennus piirtyy selkeärajaisena pikkupakkaseen.

 Vatialan siunauskappeli (Viljo Rewell, 1962)

Mieleni rekisteröi tämän päivän merkittäväksi. Olen menossa siunaamaan setäni lepoon. Se on kunniatehtävä. Ajatuksiin hiipii myös ikävä toisella tavalla kuin satoina muina kertoina, kun olen kävellyt pappina arkun päähän hiekansirotteluaikein.

”Hetken päässäni on syyskuun 2018 ahdistus ja huoli siitä, miten selviän edessä olevasta tilaisuudesta. Sitten ne eivät ole.”

Mutta mieleni rekisteröi tästä päivästä myös muuta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun käyn Vatialan siunauskappelissa sitten syyskuun 2018. Tuolloin Satumaapoika lähti täältä potkimaan isoja ovia Teiskontien varteen ja siitä kuukausien piknikille aivokuntoutujan mansikkavainioille. Odotan mielenkiinnolla, mitä kehoni muistaa tuosta päivästä, kun astun sisälle.

Ja kyllähän kehoni muistaa. Hetken päässäni on syyskuun 2018 ahdistus ja huoli siitä, miten selviän edessä olevasta tilaisuudesta. Sitten ne eivät ole. Olen tammikuussa 2020, eikä minulla ole epäilystä, miten selviän. Olen sukuni surujuhlassa, mutta juuri nyt ammattimies, joka tietää mitä potikoita tiskissä pitää käännellä. Tämä päivä on  korjauhoitoa.

”Lähdemme porukalla viettämään hyvät hautajaiset kiireettömän kaavan mukaan.”

Setä siunataan. Kukkalaitteet viedään hänen tulevalle hautapaikalleen. Lähdemme porukalla viettämään hyvät hautajaiset kiireettömän kaavan mukaan. Setää muistellaan valoisasti ja ihmisen tunnistaa puheista. Falski kehuskelu on poissa. Itse kertoilen muutamista minun ja setäni toimista vuosien varrelta, jotka ovat kuin suoraan Tapani Baggen tarinakokoelmasta  Miehet asialla (Aviador 2018).

Setäni vietti paljon aikaa Ruoveden Jäminkipohjassa sukumme mäellä, talossa, jonka muistan lapsuuteni mummulana. Parinsadan metrin päässä siitä on lapsuusperheeni  kesämökki. Vaikka vuodet ovat vieroittaneet minut noista tanhuvista, moni  muisto kytkee minua edelleen niihin. Myös sedän muistotilaisuudessa puhutaan monessa kohdin Kuoppamäestä saunarantoineen. Kun taas jossain kohdin poikkean Jäminkipohjassa,  siinäkin  on kysymys korjaushoidosta. Ikävänkorjaushoidosta.

 Aurinko laskee Jäminginselkään.

Rauha peittelee rannan.

Tuuli kahisuttaa koivua vielä lähdettyäni.