EHDOTUS KANSIKUVAKSI

”On siis vihdoin aika sanoa hyvästi jollekin.”

Vuosi on ehtinyt helmikuuhun. Tämän vuoden kirjaprojektini Ennen kesää kadotus (ei-noir) puolestaan on tullut niille kohdin, että alkaa olla otollista päästää siitä irti. Menossa on indierunoilijan työvaiheista tympein eli kokonaisuuden viimeisteleminen painokuntoon. Tämän vaiheen välttäisi tietysti olemalla kirjoittajana tarpeeksi hyvä tai jonkin muun asian kautta sen verran kuuluisa, että kustantajat kilpailisivat siitä, kuka saa julkaista tekemiseni. Saahan sitä haaveilla kaikenlaisesta, vaikka rauhasta Syyriassa ja siitä, että Tampereen  Pallo-Veikot pelaa jalkapallon Veikkausliigassa. Näiden kahden mittaluokaltaan lievästi erilaisen asian välimaillakin versoo unelmia.

”Tämä blogiteksti on yksi tavoistani varmistaa, että kirja tulee maaliinsa. Ääneen sanotut asiat toteutuvat helpommin kuin mielessä hiljaa haudotut.”

Onneksi nyt käsissä oleva hanke on 52 tekstiä sisältävä runokokoelma, joten urakka on kevyempi kuin viimekesäinen savotta, kun paimennettavana oli yli kaksisataa sivua proosaa. Varaudun silti henkisesti siihen, että senkin jälkeen, kun olen lukenut valmiiksi kuvittelemani tavaran 427 kertaa, löydän painetusta kirjasta jonkin typerän painovirheen. Sitten pitää keksiä sopiva tarina, jonka mukaan muotoilu on tarkoituksellinen.

Rahalla tietysti saisi monenlaisia palveluja, oikolukemisesta kustannustoimittamiseen. Ehkä joskus. Ja olenhan minä saanut elämäni mittaan muutaman kirjan ilmestymään jonkun muun toimesta, toki. Joka tapauksessa ainakin tämä projekti toteutuu vielä pienellä budjetilla – itse asiassa niin, että sijoitan muusta kirjoittamisesta saamani rahat alkuvaiheessa tähän  ja koitan sitten kaupata jokusen kappaleen ja nyhtää sillä omani pois. Luultavasti se onnistuu. Harrastus tämä on. Hauskaksi harrastukseksi en sitä ihan päivittäin sano.

Tämä blogiteksti on yksi tavoistani varmistaa, että kirja tulee maaliinsa. Ääneen sanotut asiat toteutuvat helpommin kuin mielessä hiljaa haudotut. Kun jostain asiasta puhuu, sitä ei hevin kehtaa jättää kesken. Siksi liitän tähän ehdotuksen kansikuvaksi.

 Ennen kesää kadotus (ei-noir)

Ennen kesää kadotus (ei-noir) on luultavasti tämän vuoden ainoa kirjaprojektini. Niin on kohtuullista. Onhan se jollain tavalla ollut työn alla kaksi tai kolme vuotta, vaikka keskittyneen tekemisen aika sijoittuukin pääosin viime vuoteen. Valmistuessaan se päättää myös kirjoittamisen, jolla osin pidin itseäni tolkuissa ja olemassa sukkuloidessani syksyn 2018 ja talven 2019 AVH-kuntoutumisen mansikkapelloilla. On siis vihdoin aika sanoa hyvästi jollekin.