Siirry pääsisältöön

EHDOTUS KANSIKUVAKSI


”On siis vihdoin aika sanoa hyvästi jollekin.”



Vuosi on ehtinyt helmikuuhun. Tämän vuoden kirjaprojektini Ennen kesää kadotus (ei-noir) puolestaan on tullut niille kohdin, että alkaa olla otollista päästää siitä irti. Menossa on indierunoilijan työvaiheista tympein eli kokonaisuuden viimeisteleminen painokuntoon. Tämän vaiheen välttäisi tietysti olemalla kirjoittajana tarpeeksi hyvä tai jonkin muun asian kautta sen verran kuuluisa, että kustantajat kilpailisivat siitä, kuka saa julkaista tekemiseni. Saahan sitä haaveilla kaikenlaisesta, vaikka rauhasta Syyriassa ja siitä, että Tampereen  Pallo-Veikot pelaa jalkapallon Veikkausliigassa. Näiden kahden mittaluokaltaan lievästi erilaisen asian välimaillakin versoo unelmia.


”Tämä blogiteksti on yksi tavoistani varmistaa, että kirja tulee maaliinsa. Ääneen sanotut asiat toteutuvat helpommin kuin mielessä hiljaa haudotut.”


Onneksi nyt käsissä oleva hanke on 52 tekstiä sisältävä runokokoelma, joten urakka on kevyempi kuin viimekesäinen savotta, kun paimennettavana oli yli kaksisataa sivua proosaa. Varaudun silti henkisesti siihen, että senkin jälkeen, kun olen lukenut valmiiksi kuvittelemani tavaran 427 kertaa, löydän painetusta kirjasta jonkin typerän painovirheen. Sitten pitää keksiä sopiva tarina, jonka mukaan muotoilu on tarkoituksellinen.

Rahalla tietysti saisi monenlaisia palveluja, oikolukemisesta kustannustoimittamiseen. Ehkä joskus. Ja olenhan minä saanut elämäni mittaan muutaman kirjan ilmestymään jonkun muun toimesta, toki. Joka tapauksessa ainakin tämä projekti toteutuu vielä pienellä budjetilla – itse asiassa niin, että sijoitan muusta kirjoittamisesta saamani rahat alkuvaiheessa tähän  ja koitan sitten kaupata jokusen kappaleen ja nyhtää sillä omani pois. Luultavasti se onnistuu. Harrastus tämä on. Hauskaksi harrastukseksi en sitä ihan päivittäin sano.

Tämä blogiteksti on yksi tavoistani varmistaa, että kirja tulee maaliinsa. Ääneen sanotut asiat toteutuvat helpommin kuin mielessä hiljaa haudotut. Kun jostain asiasta puhuu, sitä ei hevin kehtaa jättää kesken. Siksi liitän tähän ehdotuksen kansikuvaksi.



 Ennen kesää kadotus (ei-noir)


Ennen kesää kadotus (ei-noir) on luultavasti tämän vuoden ainoa kirjaprojektini. Niin on kohtuullista. Onhan se jollain tavalla ollut työn alla kaksi tai kolme vuotta, vaikka keskittyneen tekemisen aika sijoittuukin pääosin viime vuoteen. Valmistuessaan se päättää myös kirjoittamisen, jolla osin pidin itseäni tolkuissa ja olemassa sukkuloidessani syksyn 2018 ja talven 2019 AVH-kuntoutumisen mansikkapelloilla. On siis vihdoin aika sanoa hyvästi jollekin.



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matka...
Lähetä kommentti
Lue lisää
JÄMINKIPOHJA BOOGIE   – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)   elämäkerran Risainen elämä   (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan   kuvan. "Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot." En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on m...
Lähetä kommentti
Lue lisää
LIEKINVAALIJA 85   ”Herra, siunaa tulet jotka syttyvät, siunaa sydämet jotka aina muistavat: ihminen katoaa mutta valo jää.”   -Jouni Paarlahti (1936-2020)   ”Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi.”   Tyttäreni oli vähän yli kahdenkymmenen, kun härnäsin häntä jossain käymässämme keskustelussa sanomalla, että sun täytyy varmaan olla eri mieltä tästä, kun minä ajattelen näin.   Nuori nainen vastasi äänessään ripaus sarkasmia, että mä olen jo siinä iässä, että pystyn myöntämään, että isä on joskus oikeassa. Näinhän se elämä monta kertaa menee. Jouni Paarlahti 1936-2020 (kuva Sanna-Leena Paarlahti)  Oma isäni Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi. Jossain kohdin minäkin kasvoin ikään, jossa ymmärsin, että isälläni ol...
Lähetä kommentti
Lue lisää