Siirry pääsisältöön

EHDOTUS KANSIKUVAKSI


”On siis vihdoin aika sanoa hyvästi jollekin.”



Vuosi on ehtinyt helmikuuhun. Tämän vuoden kirjaprojektini Ennen kesää kadotus (ei-noir) puolestaan on tullut niille kohdin, että alkaa olla otollista päästää siitä irti. Menossa on indierunoilijan työvaiheista tympein eli kokonaisuuden viimeisteleminen painokuntoon. Tämän vaiheen välttäisi tietysti olemalla kirjoittajana tarpeeksi hyvä tai jonkin muun asian kautta sen verran kuuluisa, että kustantajat kilpailisivat siitä, kuka saa julkaista tekemiseni. Saahan sitä haaveilla kaikenlaisesta, vaikka rauhasta Syyriassa ja siitä, että Tampereen  Pallo-Veikot pelaa jalkapallon Veikkausliigassa. Näiden kahden mittaluokaltaan lievästi erilaisen asian välimaillakin versoo unelmia.


”Tämä blogiteksti on yksi tavoistani varmistaa, että kirja tulee maaliinsa. Ääneen sanotut asiat toteutuvat helpommin kuin mielessä hiljaa haudotut.”


Onneksi nyt käsissä oleva hanke on 52 tekstiä sisältävä runokokoelma, joten urakka on kevyempi kuin viimekesäinen savotta, kun paimennettavana oli yli kaksisataa sivua proosaa. Varaudun silti henkisesti siihen, että senkin jälkeen, kun olen lukenut valmiiksi kuvittelemani tavaran 427 kertaa, löydän painetusta kirjasta jonkin typerän painovirheen. Sitten pitää keksiä sopiva tarina, jonka mukaan muotoilu on tarkoituksellinen.

Rahalla tietysti saisi monenlaisia palveluja, oikolukemisesta kustannustoimittamiseen. Ehkä joskus. Ja olenhan minä saanut elämäni mittaan muutaman kirjan ilmestymään jonkun muun toimesta, toki. Joka tapauksessa ainakin tämä projekti toteutuu vielä pienellä budjetilla – itse asiassa niin, että sijoitan muusta kirjoittamisesta saamani rahat alkuvaiheessa tähän  ja koitan sitten kaupata jokusen kappaleen ja nyhtää sillä omani pois. Luultavasti se onnistuu. Harrastus tämä on. Hauskaksi harrastukseksi en sitä ihan päivittäin sano.

Tämä blogiteksti on yksi tavoistani varmistaa, että kirja tulee maaliinsa. Ääneen sanotut asiat toteutuvat helpommin kuin mielessä hiljaa haudotut. Kun jostain asiasta puhuu, sitä ei hevin kehtaa jättää kesken. Siksi liitän tähän ehdotuksen kansikuvaksi.



 Ennen kesää kadotus (ei-noir)


Ennen kesää kadotus (ei-noir) on luultavasti tämän vuoden ainoa kirjaprojektini. Niin on kohtuullista. Onhan se jollain tavalla ollut työn alla kaksi tai kolme vuotta, vaikka keskittyneen tekemisen aika sijoittuukin pääosin viime vuoteen. Valmistuessaan se päättää myös kirjoittamisen, jolla osin pidin itseäni tolkuissa ja olemassa sukkuloidessani syksyn 2018 ja talven 2019 AVH-kuntoutumisen mansikkapelloilla. On siis vihdoin aika sanoa hyvästi jollekin.



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  PAAPAN JOULUSAARNA Sairaalapapin iltakirjasta   Istun sairaalan sisääntuloaulassa, kello löi jo viisi. Ilta-ajan seesteisyys on laskeutunut, poliklinikat sulkeneet jo tältä päivältä. Seinustalla istuu mies ja lukee William Goldingin romaania Kärpästen herra . Häiritsen hänen rauhaansa ja pysähdyn juttelemaan. Keskustelemme kirjoista ja niiden lukemisesta. Ajatusten ketju etenee niin, että suosittelen hänelle Reetta Huttusen novellikokelmaa Katsastusasema . Kerron lukeneeni sen Haapamäen radalla. ”Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat.” Taksikuski kävelee aulan halki hissille ja huikkaa tervehdyksen. Toivotamme hyvät joulut, olemme olleet samassa koulun kuusijuhlassa jo 1970-luvun alussa Tampere Southern Comfortissa. Nyt täällä, omilla töillämme. Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat. Kuusi Kahvion kulmalla kuusi kynttilöineen käy. Niitä on joka osastolla lisää. Joulun lapsi syntyy ja työ tulee täytetyksi. ”Ja kaiken tämän kipujen mies ja sairaude
Lähetä kommentti
Lue lisää
  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se oli silloin jä
1 kommentti
Lue lisää
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matkalla kohti Vilp
Lähetä kommentti
Lue lisää