MARRASKUU, SIELUN TILA

 ”Ihmisen pyrkimyksillä onneen on taas pyyhitty lattioita.”

 

 

 Viittailen otsikossa itseeni tai oikeammin kirjallisiin aikaansaannoksiini. Runokokoelmani Vilppula, sielun tila: 571 neliökilometriä koillista leveyttä ilmestyi vuonna 2001. Siitä on kaksikymmentä vuotta. Kaikesta alkaa olla kauan.

 ” Oriveden jälkeen mennään lujaa ja tasaisesti.”

 Nyt on marraskuu 2021. Sielu hakee yhä tilaansa.

Saan perjantaina pikakomennuksen jatkaa työviikkoani ylimääräisellä päivällä olemalla  Tampereen seurakuntien päivystävä sairaalapastori lauantaina kello 8-22. Tämä merkitsee ruhon roudaamista aamujunalla kotipitäjästä Tammerkosken kylään. Aamu on sumuinen ja junan odottaminen Vilppulan aseman raiteelle kaksi tuntuu ylellisyydeltä. Ei tarvitsisi tiirailla metsästä tielle pyrkiviä eläimiä eikä olla porkkanantarkkana muiden seassa. Murhakin ehtisi ratketa ennen määränpäähän saapumista. Nytkähdämme liikkeelle, Haapamäen rata vetää, enkä kulje yksin. Oriveden jälkeen mennään lujaa ja tasaisesti.

 ”Pappi saa kahvia juodakseen, mutta kukaan ei ole kännissä.”

 Matkalla työhuoneelleni  poikkean läheiseen Saleen ostamaan spagetti bolognesea. Puhelin soi kohta. Lähden toiseen sairaalaan. Pappi saa kahvia juodakseen, mutta kukaan ei ole kännissä. Elämä vain on näyttänyt keskisormea oikein kunnolla. Poistuessani toisesta sairaalasta puhelin soi uudemman kerran. Pysäkin sijasta pyörrän osastolle. Ihmisen pyrkimyksillä onneen on taas pyyhitty lattioita.

Jossain kohdin iltapäivää palaan työhuoneelleni. Kirjaan kirkkohallitukselle tilastotietoja.  Soitan pari puhelua, jotka olen luvannut hoitaa. Sitten olen hoitanut ne. Lähden morjestamaan kaveria osastolle ja toivon puhelimen olevan vaiti. En viitsisi enää niin hirveästi.

Huomenna on isänpäivä. En niin kovin välitä sen viettämisestä. Ja kaikesta alkaa todellakin olla kauan - ensimmäisestä isänä viettämästäni päivästä yli 31 vuotta. Vuosista ei ole jäänyt isyyden hoitamisen suhteen paljoakaan ylpeiltävää. Lapset ovat kasvaneet kunnon aikuisiksi minusta huolimatta.

 ” Ympyrä sulkeutuu ja palaan pimeään Vilppulaan.”

 Juna kotiin lähtee 22.07. Tällä viikolla H429 on ollut järjestään lähdössä 5-10 minuuttia myöhässä. Tavoitteenani on kuitenkin olla kotona 23.25.

Sielun tila on marraskuu. Minun kohdallani se merkitsee, että kaikki on hyvin. Syntyy kuvitteellinen kuvaus sairaalapapin työpäivästä. Ympyrä sulkeutuu ja palaan pimeään Vilppulaan.  Elämä on kohdallaan Haapamäen radalla. Korkeintaan piirun verran päin persettä. Niin aina.

Tekstin lopussa on viittaus teokseeni Lääkäri pukeutuu Pravdaan: näkyjä Haapamäen radalla (Nysalor-kustannus 2021), jota suosittelen suurelle osalle.