Siirry pääsisältöön

 

MARRASKUU, SIELUN TILA

 ”Ihmisen pyrkimyksillä onneen on taas pyyhitty lattioita.”

 

 


 Viittailen otsikossa itseeni tai oikeammin kirjallisiin aikaansaannoksiini. Runokokoelmani Vilppula, sielun tila: 571 neliökilometriä koillista leveyttä ilmestyi vuonna 2001. Siitä on kaksikymmentä vuotta. Kaikesta alkaa olla kauan.

 ” Oriveden jälkeen mennään lujaa ja tasaisesti.”

 Nyt on marraskuu 2021. Sielu hakee yhä tilaansa.

Saan perjantaina pikakomennuksen jatkaa työviikkoani ylimääräisellä päivällä olemalla  Tampereen seurakuntien päivystävä sairaalapastori lauantaina kello 8-22. Tämä merkitsee ruhon roudaamista aamujunalla kotipitäjästä Tammerkosken kylään. Aamu on sumuinen ja junan odottaminen Vilppulan aseman raiteelle kaksi tuntuu ylellisyydeltä. Ei tarvitsisi tiirailla metsästä tielle pyrkiviä eläimiä eikä olla porkkanantarkkana muiden seassa. Murhakin ehtisi ratketa ennen määränpäähän saapumista. Nytkähdämme liikkeelle, Haapamäen rata vetää, enkä kulje yksin. Oriveden jälkeen mennään lujaa ja tasaisesti.

 ”Pappi saa kahvia juodakseen, mutta kukaan ei ole kännissä.”

 Matkalla työhuoneelleni  poikkean läheiseen Saleen ostamaan spagetti bolognesea. Puhelin soi kohta. Lähden toiseen sairaalaan. Pappi saa kahvia juodakseen, mutta kukaan ei ole kännissä. Elämä vain on näyttänyt keskisormea oikein kunnolla. Poistuessani toisesta sairaalasta puhelin soi uudemman kerran. Pysäkin sijasta pyörrän osastolle. Ihmisen pyrkimyksillä onneen on taas pyyhitty lattioita.

Jossain kohdin iltapäivää palaan työhuoneelleni. Kirjaan kirkkohallitukselle tilastotietoja.  Soitan pari puhelua, jotka olen luvannut hoitaa. Sitten olen hoitanut ne. Lähden morjestamaan kaveria osastolle ja toivon puhelimen olevan vaiti. En viitsisi enää niin hirveästi.

Huomenna on isänpäivä. En niin kovin välitä sen viettämisestä. Ja kaikesta alkaa todellakin olla kauan - ensimmäisestä isänä viettämästäni päivästä yli 31 vuotta. Vuosista ei ole jäänyt isyyden hoitamisen suhteen paljoakaan ylpeiltävää. Lapset ovat kasvaneet kunnon aikuisiksi minusta huolimatta.

 ” Ympyrä sulkeutuu ja palaan pimeään Vilppulaan.”

 Juna kotiin lähtee 22.07. Tällä viikolla H429 on ollut järjestään lähdössä 5-10 minuuttia myöhässä. Tavoitteenani on kuitenkin olla kotona 23.25.

Sielun tila on marraskuu. Minun kohdallani se merkitsee, että kaikki on hyvin. Syntyy kuvitteellinen kuvaus sairaalapapin työpäivästä. Ympyrä sulkeutuu ja palaan pimeään Vilppulaan.  Elämä on kohdallaan Haapamäen radalla. Korkeintaan piirun verran päin persettä. Niin aina.

Tekstin lopussa on viittaus teokseeni Lääkäri pukeutuu Pravdaan: näkyjä Haapamäen radalla (Nysalor-kustannus 2021), jota suosittelen suurelle osalle.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matka...
Lähetä kommentti
Lue lisää
JÄMINKIPOHJA BOOGIE   – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)   elämäkerran Risainen elämä   (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan   kuvan. "Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot." En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on m...
Lähetä kommentti
Lue lisää
LIEKINVAALIJA 85   ”Herra, siunaa tulet jotka syttyvät, siunaa sydämet jotka aina muistavat: ihminen katoaa mutta valo jää.”   -Jouni Paarlahti (1936-2020)   ”Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi.”   Tyttäreni oli vähän yli kahdenkymmenen, kun härnäsin häntä jossain käymässämme keskustelussa sanomalla, että sun täytyy varmaan olla eri mieltä tästä, kun minä ajattelen näin.   Nuori nainen vastasi äänessään ripaus sarkasmia, että mä olen jo siinä iässä, että pystyn myöntämään, että isä on joskus oikeassa. Näinhän se elämä monta kertaa menee. Jouni Paarlahti 1936-2020 (kuva Sanna-Leena Paarlahti)  Oma isäni Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi. Jossain kohdin minäkin kasvoin ikään, jossa ymmärsin, että isälläni ol...
Lähetä kommentti
Lue lisää