SAMA MENO JATKUU?

”Hugh oli muuttunut. Hän oli saanut painoa ja hukannut tyystin nuoruutensa.” (Ross Macdonald: Nimi on Archer)

Vuosi 2022 on lähtenyt kulumaan. Aika pian sekin on ohi. Sosiaalinen media on pursuillut ihmisten jonkinlaisia tilinpäätöksiä päättyneestä auringonkierrosta. Itsekin kirjoitin jotakin ja jätin aika paljon kirjoittamatta.  Mitä alkanut vuosi tuo, sitä ei voi tietää. Arvailla voi. Poimin tähän pari arki- ja kenties tyhjänpäiväistä havaintoa ja ajatusta.

Kuuntelin kohta vuoden vaihduttua Yle Areenasta yhden jakson Knallia ja sateenvarjoa. Hannibal Hamilton-Jones ja Richard Lamm toheloivat ensiluokkaisesti ja Sir Henry oli raivoissaan. Kuuntelin näitä juttuja jo 1980-luvulla.

Ensimmäinen Spotifysta kuuntelemani kappale vuonna 2022 oli Blackfootin The Rattlesnake Rock N’ Roller. Se on vanhan hyvän ajan ränttätänttää sinusrytmissä. Sellainen syntyy siitä, kun kitarat ulvovat, raavaat miehet laulavat uljaasti ja rumpali osuu kannuihin niin kuin kuuluu. Kuuntelin tätä menoa jo 1970-luvulla.

Vuoden lukemiset alkavat Ross Macdonaldin novellikokoelmalla Nimi on Archer (suom. Renne Nikupaavola, Book Studio 1998). Jutuissa tapetaan ja tapellaan. Miehet ovat rumia ja vahvoja, naiset keskimäärin kauniita. Luin samanlaisia kirjoja jo 1970-luvulla. Jotakin nuoruudesta on jäljellä tai sitten olen yksinkertaisesti jämähtänyt junttimaisuuteeni.

Katsoisin tänään jalkapalloa, jos sellaista pelattaisiin niissä sarjoissa, jotka näkyvät ruudullani. Yritän selvitä vieroitusoireitten kanssa.  Mutta huomenna. Ja kirjoitan tätä juttua työhuoneessani. Ei senkään suhteen mitään mullistuksia vuosiluvun vaihtumisen myötä.

”Astianpesukone on edelleen tyhjennettävä ja likaiset kipot ladottava puhtaitten tilalle. Kompostiastia on edelleen käytävä tyhjentämässä ja liiteristä tuotava puita.”

Sama meno näyttää siis jatkuvan. Oikeasti moni asia tietysti asettuu tänä vuonna vähän eri tavalla kuin viime vuonna. Jo ihan sen takia, että elän päiviä, jotka muokkaavat minua johonkin suuntaan. Mutta aika paljon pysyy elämän reunaehdot huomioon ottaen ennallaan. Astianpesukone on edelleen tyhjennettävä ja likaiset kipot ladottava puhtaitten tilalle. Kompostiastia on tänäkin vuonna käytävä tyhjentämässä ja liiteristä tuotava puita.

Päivien muovaustyö minussa on hidasta, sen havainnointia voi luultavasti verrata maalin kuivumisen seuraamiseen. Olen tänä vuonna näillä näkymin aika samanlainen kuin viime vuonna. Laihtumiseenikin suhtaudutaan epäillen.

” Kyllä minä sinulle toivon kaikkea hyvää ihan oikeasti. ”

Näitä blogitekstejä kirjoitan kaksi kuussa. En sano, että pyrin kirjoittamaan, koska selkeästi sanottu on alttiimpi toteutumaan kuin kierrellen ja kaarrellen kerrottu. Muutenkin rakastan jämäkkää sanontaa. Se on vähän kuin jalkapallossa, että boksiin pitää pyrkiä.  Sitä minä ihmettelen nykyään, kun jatkuvasti joku asiantuntija tai muu haastateltava tiedotusvälineessä toteaa, että sanoisin niin tai näin – että miksi ei sitten sano. Toivoisin sinulle kaikkea hyvää tälle vuodelle kuulostaa sekin oikeastaan aika hassulta. Kyllä minä sinulle toivon kaikkea hyvää ihan oikeasti.  

”Tämän blogin yhdeksäs vuosi alkaa tästä.”

Jotakin haluan kirjoittamisillani sanoa, mutta yhtäältä kyse on samasta kuin siinä, että muusikon on harjoiteltava, jotta soittotaito pysyy yllä. Ei kirjoittaminen musisoinnista niin kovin paljon tässä kohdin eroa. Tämän blogin yhdeksäs vuosi alkaa tästä.

Niitä Knalleja ja sateenvarjoja on muuten Yle Areenassa aika paljon kuunneltavaksi. Hyvää boomervuotta siis.