Siirry pääsisältöön

 

OLEELINEN, ORKIDEA

Luin somesta ystäväni  runon. Hän kirjoitti, että iankaikkinen elämä on hänelle painajainen. Jollei kyseinen lause olisi maailman epätosin sanajono, sanoisin, että tiedän miltä susta tuntuu. En sano, kun en tiedä.

Ystäväni kirjoitus palautti minut omiin ajatuksiini. Jos olen rehellinen, en ole varma, kiinnostaako minua olla iankaikkinen. Jos pitää esimerkiksi kantaa mukanaan koko elämänsä niin kuin tässä tuntemassamme elämässä joutuu. Aivoverenvuoto ja kustantajien hylsyt. Ne kerrat, kun on jäänyt käymälässä käydessä sepalus auki.  Kuormassa kulkee paljon sellaista, joka ei kuulu päivääkään en vaihtaisi pois -osastoon. Mutta ehkei taivahassa kuolon vaaraa, saati muutakaan problematiikkaa. Ymmärrän vähän huonosti itseäni suurempia asioita.

Kun olin syksystä 2018 kesään 2019 aivotoipilaana aika paljon kotona, seurustelin pitkät pätkät olohuoneemme ikkunalla asustelleen orkidean kanssa. Sen seurauksena ystävystyimme.  En minä kukista mitään ymmärrä: olen kasvitieteilijän poika, eikä suutarin lapsilla ole kenkiä. Sen verran minulla on käryä, että orkideat ovat koristekasveja, jotka kuuluvat kämmekkäkasveihin. Niiden esi-isät ovat oleilleet maailmassa jo 80 miljoonaa vuotta sitten, aikakaudella, jonka ihminen on sittemmin nimennyt liitukaudeksi. Orkidean nimen alkuperä ei ole erityisen romanttinen, sillä nimi viittaa uroksen muniin. Ja orkideasta on vähän kornia puhua yksikössä, sillä erilaisia risteytymiä on kaiketikin toistasataa tuhatta.

”Sellaisissa jalkineissa runo hyvänä päivänä tanssii lattian poikki kirjoittajansa luo.”

80 miljoonaa vuotta on aikamäärä, joka on minulle yhtä helposti käsitettävissä kuin iankaikkisuus. Eli ei mitenkään. Jotenkin tuo käsittämättömyys kuitenkin antaa ymmärrystä ihmisen mittoihin ja määriin. Vähäisiä ovat. Mutta ennen kaikkea orkideat ovat kauniita. Ja luulen, että harvaan kukkaan on liitetty niin monenlaista symboliikkaa kuin siihen. Ja erityisesti minua kiehtoo yhden orkidealajikkeen nimi: venuksenkenkä. Sellaisissa jalkineissa runo hyvänä päivänä tanssii lattian poikki kirjoittajansa luo. Kun tämä ymmärtää keskittyä oleelliseen, orkideaan.

Ja kauniita orkideat todella ovat, jumalattoman kauniita.

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  PAAPAN JOULUSAARNA Sairaalapapin iltakirjasta   Istun sairaalan sisääntuloaulassa, kello löi jo viisi. Ilta-ajan seesteisyys on laskeutunut, poliklinikat sulkeneet jo tältä päivältä. Seinustalla istuu mies ja lukee William Goldingin romaania Kärpästen herra . Häiritsen hänen rauhaansa ja pysähdyn juttelemaan. Keskustelemme kirjoista ja niiden lukemisesta. Ajatusten ketju etenee niin, että suosittelen hänelle Reetta Huttusen novellikokelmaa Katsastusasema . Kerron lukeneeni sen Haapamäen radalla. ”Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat.” Taksikuski kävelee aulan halki hissille ja huikkaa tervehdyksen. Toivotamme hyvät joulut, olemme olleet samassa koulun kuusijuhlassa jo 1970-luvun alussa Tampere Southern Comfortissa. Nyt täällä, omilla töillämme. Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat. Kuusi Kahvion kulmalla kuusi kynttilöineen käy. Niitä on joka osastolla lisää. Joulun lapsi syntyy ja työ tulee täytetyksi. ”Ja kaiken tämän kipujen mies ja sairaude
Lähetä kommentti
Lue lisää
  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se oli silloin jä
1 kommentti
Lue lisää
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matkalla kohti Vilp
Lähetä kommentti
Lue lisää