Siirry pääsisältöön

 

OLEELINEN, ORKIDEA

Luin somesta ystäväni  runon. Hän kirjoitti, että iankaikkinen elämä on hänelle painajainen. Jollei kyseinen lause olisi maailman epätosin sanajono, sanoisin, että tiedän miltä susta tuntuu. En sano, kun en tiedä.

Ystäväni kirjoitus palautti minut omiin ajatuksiini. Jos olen rehellinen, en ole varma, kiinnostaako minua olla iankaikkinen. Jos pitää esimerkiksi kantaa mukanaan koko elämänsä niin kuin tässä tuntemassamme elämässä joutuu. Aivoverenvuoto ja kustantajien hylsyt. Ne kerrat, kun on jäänyt käymälässä käydessä sepalus auki.  Kuormassa kulkee paljon sellaista, joka ei kuulu päivääkään en vaihtaisi pois -osastoon. Mutta ehkei taivahassa kuolon vaaraa, saati muutakaan problematiikkaa. Ymmärrän vähän huonosti itseäni suurempia asioita.

Kun olin syksystä 2018 kesään 2019 aivotoipilaana aika paljon kotona, seurustelin pitkät pätkät olohuoneemme ikkunalla asustelleen orkidean kanssa. Sen seurauksena ystävystyimme.  En minä kukista mitään ymmärrä: olen kasvitieteilijän poika, eikä suutarin lapsilla ole kenkiä. Sen verran minulla on käryä, että orkideat ovat koristekasveja, jotka kuuluvat kämmekkäkasveihin. Niiden esi-isät ovat oleilleet maailmassa jo 80 miljoonaa vuotta sitten, aikakaudella, jonka ihminen on sittemmin nimennyt liitukaudeksi. Orkidean nimen alkuperä ei ole erityisen romanttinen, sillä nimi viittaa uroksen muniin. Ja orkideasta on vähän kornia puhua yksikössä, sillä erilaisia risteytymiä on kaiketikin toistasataa tuhatta.

”Sellaisissa jalkineissa runo hyvänä päivänä tanssii lattian poikki kirjoittajansa luo.”

80 miljoonaa vuotta on aikamäärä, joka on minulle yhtä helposti käsitettävissä kuin iankaikkisuus. Eli ei mitenkään. Jotenkin tuo käsittämättömyys kuitenkin antaa ymmärrystä ihmisen mittoihin ja määriin. Vähäisiä ovat. Mutta ennen kaikkea orkideat ovat kauniita. Ja luulen, että harvaan kukkaan on liitetty niin monenlaista symboliikkaa kuin siihen. Ja erityisesti minua kiehtoo yhden orkidealajikkeen nimi: venuksenkenkä. Sellaisissa jalkineissa runo hyvänä päivänä tanssii lattian poikki kirjoittajansa luo. Kun tämä ymmärtää keskittyä oleelliseen, orkideaan.

Ja kauniita orkideat todella ovat, jumalattoman kauniita.

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SAIRAALAPASTORI PALAA PAIKALLE ”Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen.”   Heinäkuu, parikymmentä astetta mittarissa. Pouta, puolipilvistä ja leppoisaa. Kahvihuoneessa joku puhuu lomalle jäämisestä, suurin osa omasta aamuväestäni on jo laitumilla. Minä tulin viime viikolla takaisin. Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen. Samalla alkoi syksy, auton tuulilasissa on aamuisin kosteutta. Paluu No ei sentään: kesä on hyvänlaisesti kesken, ja vapaaviikot vain pieni osa valoisaa vuodenaikaa. Heinäkuussa sairaala vaikuttaa äkkiä katsottuna rauhoittuvan lomakauteen ja tietynlaiseen hiljaiskäyntiin, mutta kuitenkaan ei. Minulta kysytään usein loppuvuoden satunnaiskeskusteluissa, onko minulla jouluaikana kovasti kiireitä. Tapaan vastata, että sairaalapapin työssä joulu ei ole kummempi sesonki, sillä ihmisten sairaudet eivät juurikaan tutki almanakkaa ilmaantuessaan. Tosiasiassa ajat, jolloin voi laulaa Sylvian joululaulun tai Suvivirren sitä t
Lähetä kommentti
Lue lisää
  VIIMEISELLÄ MATKALLA ”Tulen kotiin. Jätämme berliininmunkit sunnuntain päiväkahville. Popedakin kai lopettelee jossain vaiheessa Tampereella.” ”Kirjoita siitä sellainen liuskan juttu, kun nehän ovat vähän niin kuin sun alaasi, viimeiset matkat.” Tapaamme kirjailija Timo Malmin kanssa syyskuun toisena 2023 Työväenkirjallisuuden päivässä Tampereen Werstaassa. Kerron tulleeni iltapäiväjunalla Vilppulasta ja palaavani sinne klo 19 lähtevällä bussivuorolla, joka on lajinsa viimeinen: yhteys lopetetaan tämän viikon jälkeen ja jatkossa linjaa ajetaan vain tiistaisin. On edessä siis viimeinen matka. Ja kun Pirkkalaiskirjailijoiden kunniajäsen kehottaa, saman yhdistyksen hännänhuippuihin kuuluva kirjallinen puuhastelija tekee ehdotuksen mukaan. Viimeiselle matkalle Valun ennen iltaseitsemää Tamperen linja-autoasemalle. Mäntästä puoli kuuden pintaan lähtenyt pikkubussi kurvaa hyvissä ajoin aseman kulmille. Kuulun vähemmistöön: suurin osa nurkilla vellovasta ihmismassasta on menossa Ratin
Lähetä kommentti
Lue lisää
  AAMU LAKEUDELLA ”Runoilija on jättänyt rakennuksen.”     Sen jälkeen, kun säkillinen kiviä oli päätynyt konkelolle jääneeseen kuuseen ja kaatopaikkakuormaan nostamamme pesukoneen painon selittänyt   sinne pari vuotta aikaisemmin unohtunut lakanapyykki, oli paikallaan esittää kysymys miksi meidän hommat menevät aina tällaisiksi   istua hopeapajun alle katetulle päiväkahville, jättää vastaus myöhäiskesän auringon ja meitä tervehtimässä käyvän vireen kerrottavaksi. Antaa olla tasan.   Kirjoitin blogissani 4.10.2020: ” Isäni täyttää elämän tiedossa olevien piirteiden, kuten sen rajallisuuden niin salliessa 85 vuotta maaliskuussa 2021. Voisi kai kirjamiehen päivää juhlistaa kirjalla. ” Ajattelen edelleen juhlistavani ajankohtaa kirjalla, mutta isäni ei ole enää täyttämässä vuosiaan. Jouni Ilmari Paarlahden (s. 1936) elämä tuli valmiiksi perjantaina 30.10.2020 klo 15. Runoilija on jättänyt rakennuksen.   ”Isätön en ole, mutta isäni on kuollut.” Isä
Lähetä kommentti
Lue lisää