Siirry pääsisältöön

 

MAAILMAN EPÄTOSIN LAUSE?

”Maiseman päällä röhnöttävä kesä ottaa kupoliin.”

Mikä on kaikkein vähiten totta oleva lause tai ajatus, joka on tullut vastaan? Muistelen, että Arthur C. Clarken romaanissa Paratiisin suihkulähteet (The Fountains of Paradise, suom. Matti Kannosto; Kirjayhtymä 1981) joku muotoilee lausuman, että ”jokainen lause, joka sisältää sanan Jumala on epätosi”. Lukija hoksaa hetimiten homman jujun.

Jos Clarken romaanihenkilön ajatelma päätyy jahtaamaan omaa häntäänsä, jatkan itse epätotuuden jahtaamista toisaalla.

”Jotain voit aavistella ja toisen tuntemukset voivat olla saman suuntaisia kuin sinulla joskus olleet, mutta tietää et voi koskaan.”

Joskus vuosia sitten matkustin  bussissa (jokusen  kerran olen matkannut onnikalla sen jälkeenkin). Takanani  istui ihminen, jolla oli meneillään puhelu, joka tietysti raikui julkisessa kulkuvälineessä.  Se koski  jotain elämän kokoista murhetta, joku oli ollut seurustelukumppanilleen halju. ”Mä tiedän just, miltä susta tuntuu”, takanani istunut matkustaja henkäisi luuriin. Koin hetkellistä kiusausta kääntyä ja sanoa, että et varmasti tiedä. Jotain voin aavistella toisen kertomasta ja toisen tuntemukset voivat olla saman suuntaisia kuin itselläni joskus olleet, mutta tietää en voi koskaan.  Ihan siksi, että olen oman, en kanssaihmiseni nahan sisällä. Eläköön se raja.  Tilaa toisen tuntemisille ja myötätuntoa pystyn onneksi tarjoamaan.  Olemaan ja kuulemaan. Tietämisen sijasta  ihmisten välinen  ymmärtäminen voi silloin voittaa alaa.

”Et varmasti tiedä, miltä minusta tuntuu, mutta voit arvuutella, jos siltä tuntuu.”

Maailman vähiten toden lauseen arvuuttelu ei  johda kiistattomaan lopputulokseen. Jo kaksi ihmistä saa aikaan erimielisyyden asiasta. Mutta kaikenlaista voi pohtia vaikka rötväillessään lomapäivää riippumatossa.  Väitettä mä tiedän miltä susta tuntuu, on kuitenkin vaikea ylittää tässä suhteessa. Se ei pidä paikkaansa koskaan.

Minua ottaa juuri nyt päähän meneillään oleva torstai ja en jaksaisi oikein mitään. Maiseman päällä röhnöttävä kesä ottaa kupoliin. Et varmasti tiedä, miltä minusta tuntuu, mutta voit arvuutella, jos siltä tuntuu.

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  PAAPAN JOULUSAARNA Sairaalapapin iltakirjasta   Istun sairaalan sisääntuloaulassa, kello löi jo viisi. Ilta-ajan seesteisyys on laskeutunut, poliklinikat sulkeneet jo tältä päivältä. Seinustalla istuu mies ja lukee William Goldingin romaania Kärpästen herra . Häiritsen hänen rauhaansa ja pysähdyn juttelemaan. Keskustelemme kirjoista ja niiden lukemisesta. Ajatusten ketju etenee niin, että suosittelen hänelle Reetta Huttusen novellikokelmaa Katsastusasema . Kerron lukeneeni sen Haapamäen radalla. ”Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat.” Taksikuski kävelee aulan halki hissille ja huikkaa tervehdyksen. Toivotamme hyvät joulut, olemme olleet samassa koulun kuusijuhlassa jo 1970-luvun alussa Tampere Southern Comfortissa. Nyt täällä, omilla töillämme. Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat. Kuusi Kahvion kulmalla kuusi kynttilöineen käy. Niitä on joka osastolla lisää. Joulun lapsi syntyy ja työ tulee täytetyksi. ”Ja kaiken tämän kipujen mies ja sairaude
Lähetä kommentti
Lue lisää
  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se oli silloin jä
1 kommentti
Lue lisää
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matkalla kohti Vilp
Lähetä kommentti
Lue lisää