Siirry pääsisältöön

 

KERRAN SYYSKUUSSA

kävin Hämeenlinnassa pitämässä runopajaa Tampereen hiippakunnan pappien ja diakonien synodaalikokouksessa. "Kerran" oli tässä tapauksessa tarkalleen sanoen 27.9.2022.Parinani asiassa oli kotikulmieni eli pohjoisen Pirkanmaan boheemi körtti ja runoilija Matti Kivilahti, joka tätä kirjoittaessani on vuoden mittaisella virkavapaalla kotiseurakuntani pastorin tehtävästä. Osanottajia  parin tunnin pajassamme oli alun toistakymmentä. Meillä oli mukavaa – tai ainakaan kukaan ei kehdannut päätteeksi antaa kielteistä palautetta.

Eräs ystäväni pohti taannoin, että olisitko sä Teemu kuitenkin ollut parempi kirjailijana kuin pappina. Sitä voi kysyä, sen verran vaatimaton kirkollinen karriäärini on ollut. Kirjallisissa puuhissanikaan ei kyllä ole  ollut kauheasti ylpeilemistä.

"Kireä aika kaipaa väljiä toleransseja siinä, missä se on mahdollista."

Mutta tässä syyskuussa runo joka tapauksessa teki hyvää. Tampereen hiippakunta muisti panostani synodaalikokouksen antiin tekemällä lahjoituksen Luonnonperintösäätiölle. 20 neliökilometriä suomalaista ikimetsää saadaan suojeluun. Kiitos lahjoituksen tekijälle, eläköön runon voima.

Preparoin runopajassa muutamia omia runojani, joista panen tähän näkösälle yhden. Kirjoittaminen on vuoropuhelua oman ympäristön, historian, luetun ja ties minkä kanssa. Jolu voi ajatella Jumalankin olevan siellä joukossa. Tällä kertaa siitä syntyi tällaista. Anne Sexton on yksi runoilija, jonka lukemiseen en ole kyllästynyt. Ia ehkä runoni (samoin kuin Sextonin runon) puhujalle käy niin kuin monelle ihmiselle on käynyt synodaalikokouksen aiheena olleesta pelastuksesta puhuttaessa: jotain siitä ymmärtää - ja samassa hukkaa sen aamunkoittoon. Ajattelen, että ehkä niin on armollista. 

Kireä aika kaipaa väljiä toleransseja siinä, missä se on mahdollista. Siksi elokuun runo syyskuussa.

 

Kerran elokuussa

 kävelen Tampereen eteläreunalla

niin kuin puhuja Anne Sextonin runossa Bostonissa

löydän tarkoituksen kaikkeen

niin kuin puhuja Anne Sextonin runossa Bostonissa

kadotan sen aamuun

niin kuin puhuja Anne Sextonin runossa Bostonissa

kun unikuvat haihtuvat ja tähdet uppoavat taivaaseen

Tampereen eteläreunalla ja Bostonissa

paratiisi paljastuu teollisuushallin pihaksi Ruskossa.

 

(Runon alkupiste: Anne  Sextonin runo Just Once kokoelmassa Love Poems, 1969)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  PAAPAN JOULUSAARNA Sairaalapapin iltakirjasta   Istun sairaalan sisääntuloaulassa, kello löi jo viisi. Ilta-ajan seesteisyys on laskeutunut, poliklinikat sulkeneet jo tältä päivältä. Seinustalla istuu mies ja lukee William Goldingin romaania Kärpästen herra . Häiritsen hänen rauhaansa ja pysähdyn juttelemaan. Keskustelemme kirjoista ja niiden lukemisesta. Ajatusten ketju etenee niin, että suosittelen hänelle Reetta Huttusen novellikokelmaa Katsastusasema . Kerron lukeneeni sen Haapamäen radalla. ”Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat.” Taksikuski kävelee aulan halki hissille ja huikkaa tervehdyksen. Toivotamme hyvät joulut, olemme olleet samassa koulun kuusijuhlassa jo 1970-luvun alussa Tampere Southern Comfortissa. Nyt täällä, omilla töillämme. Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat. Kuusi Kahvion kulmalla kuusi kynttilöineen käy. Niitä on joka osastolla lisää. Joulun lapsi syntyy ja työ tulee täytetyksi. ”Ja kaiken tämän kipujen mies ja sairaude
Lähetä kommentti
Lue lisää
  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se oli silloin jä
1 kommentti
Lue lisää
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matkalla kohti Vilp
Lähetä kommentti
Lue lisää