IÄNKIRJAAMISPÄIVÄNÄ
“Niin se on välillä mennyt.”
Täytän 59 ja mietin ikääntymistä. Siinä ohjelmaa tälle päivälle.
Ikä ei ole vain numero. Se on repullinen sitä, mitä on saanut elää. Sitä kannan mukanani. Paitani rintataskussa olevaan kännykkään kilahtelee aamulla otettujen laboratoriokokeiden tuloksia. Ulkona lokakuu ei ole hehkeä ja raikas. Ei ollut silloinkaan, kun synnyin.
Jonkinlaisen tiivistelmän siihenastisesta elämästäni kirjoitin kevättalvella 2019. Teksti julkaistiin alun perin kirjassani Vanha 55: ensimmäinen, toinen ja kolmas matka (BoD 2019).
Kun kansakoulussa kysyttiin
missä kuussa sää oot syntyny ja toinen kertoi
siihen kuului vastata,
että mää oonki syntyny Maassa.
Minä synnyin Hämeenlinnassa.
Syntymäkotikuntani on Janakkala,
Asuninpaikka Mänttä-V,
kotikaupunki Tampere.
Tätä olen yrittänyt setviä.
Lokakuu kestovärjäsi sieluni sateenharmaaksi,
Asetteli sen armollisesti vähän nollan yläpuolelle
aika ajoin alttiiksi
myrskyille ja vallankumouksille.
Kaveri kiteytti oleellisen,
Kun kuuntelimme Bluesia Tullikamarilla.
Perse puutuu.
Niin se on välillä mennyt.
Tai ehkä se olikin kaverini, joka sanoitti oleellisen Tampereen Tullikamarilla helmikuussa 2019. Niinhän se on aika ajoin ollut ja mennyt.
Nyt sitten katselen, miten se menee tästä eteenpäin. Aloitan sillä, että käyn ottamassa tämän kirjoitukseni kylkiäiseksi pari kuvaa lokakuusta ja harmaasta.
Lokakuu on sisälläni hehkeä ja raikas.
Kommentit
Lähetä kommentti