Siirry pääsisältöön

 IÄNKIRJAAMISPÄIVÄNÄ 

“Niin se on välillä mennyt.” 

 

Täytän 59 ja mietin ikääntymistä. Siinä ohjelmaa tälle päivälle. 

Ikä ei ole vain numero. Se on repullinen sitä, mitä on saanut elää. Sitä kannan mukanani. Paitani rintataskussa olevaan kännykkään kilahtelee aamulla otettujen laboratoriokokeiden tuloksia. Ulkona lokakuu ei ole hehkeä ja raikas. Ei ollut silloinkaan, kun synnyin.


Lokakuu 

 Jonkinlaisen tiivistelmän siihenastisesta elämästäni kirjoitin kevättalvella 2019. Teksti julkaistiin alun perin kirjassani Vanha 55: ensimmäinen, toinen ja kolmas matka (BoD 2019). 

 

Kun kansakoulussa kysyttiin 

missä kuussa sää oot syntyny ja toinen kertoi 

siihen kuului vastata, 

että mää oonki syntyny Maassa. 

 

             Minä synnyin Hämeenlinnassa. 

Syntymäkotikuntani on Janakkala, 

Asuninpaikka Mänttä-V, 

kotikaupunki Tampere. 

Tätä olen yrittänyt setviä. 

 

Lokakuu kestovärjäsi sieluni sateenharmaaksi, 

Asetteli sen armollisesti vähän nollan yläpuolelle 

aika ajoin alttiiksi 

myrskyille ja vallankumouksille. 

 

Kaveri kiteytti oleellisen, 

Kun kuuntelimme Bluesia Tullikamarilla. 

 

           Perse puutuu.

Niin se on välillä mennyt. 

 

Tai ehkä se olikin kaverini, joka sanoitti oleellisen Tampereen Tullikamarilla helmikuussa 2019. Niinhän se on aika ajoin ollut ja mennyt. 


Harmaa 

Nyt sitten katselen, miten se menee tästä eteenpäin. Aloitan sillä, että käyn ottamassa tämän kirjoitukseni kylkiäiseksi pari kuvaa lokakuusta ja harmaasta. 


Lokakuu on sisälläni hehkeä ja raikas. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

JÄMINKIPOHJA BOOGIE   – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)   elämäkerran Risainen elämä   (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan   kuvan. "Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot." En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on m...
Lähetä kommentti
Lue lisää
 ORKIDEA JA SYKSYN VALO ”Olen leipäpappi, tiedäthän.” Paarlahden leveydellä on ollut hiljaista elokuun lopulta. Hiljaiselo tulee luultavasti jatkumaan syksyn, saa nähdä miten on talven osalta. Syy ei ole kirjoittajan oleminen ylenmäärin huonossa hapessa, ehkä jonkin verran hänen laiskuutensa, mutta ennen kaikkea kirjoitusprojekti, jonka on tarkoitus olla valmis alkuvuodesta. Sen verran huonohappisuutta asiassa on mukana, että en viitsi nykyään repiä itsestäni väkisin kaikkea tehoa irti, jos ei ole pakko. Aivovuodostani on nyt runsaat kuusi vuotta ja vointini on hyvä, mutta rakastan päässäni olevaa hernettä niin, että pyrin kuuntelemaan sen kuulumisia kunnioituksella. Että jaksaisin hyvin nimen omaan niissä asioissa, joista minulle maksetaan palkka ihan euroina. Olen leipäpappi, tiedäthän.   ”Virolainen kirjailija Jaan Kross kuulemma rentoutui kirjoittamalla jotakin muuta kuin mikä oli työn alla. Ehkä löydän itsestäni joskus samaa.”   Talven osalta epävarmuu...
Lähetä kommentti
Lue lisää
LIEKINVAALIJA 85   ”Herra, siunaa tulet jotka syttyvät, siunaa sydämet jotka aina muistavat: ihminen katoaa mutta valo jää.”   -Jouni Paarlahti (1936-2020)   ”Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi.”   Tyttäreni oli vähän yli kahdenkymmenen, kun härnäsin häntä jossain käymässämme keskustelussa sanomalla, että sun täytyy varmaan olla eri mieltä tästä, kun minä ajattelen näin.   Nuori nainen vastasi äänessään ripaus sarkasmia, että mä olen jo siinä iässä, että pystyn myöntämään, että isä on joskus oikeassa. Näinhän se elämä monta kertaa menee. Jouni Paarlahti 1936-2020 (kuva Sanna-Leena Paarlahti)  Oma isäni Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi. Jossain kohdin minäkin kasvoin ikään, jossa ymmärsin, että isälläni ol...
Lähetä kommentti
Lue lisää